Kolmen vuoden tuloksena itse tehty kaivinkone – Kuokaksi nimetty kone on kokoelma hyvin erilaisia osia

Kaivulaitteen ulottuvuus on erinomainen. Kone on kuitenkin suhteellisen kevyt, mikä on otettava huomioon raskaampaa materiaalia kauhottaessa. Kuva: Jussi Laukkanen

”En mä ollut itse kaivinkoneella aikaisemmin ajanut, paitsi yhdellä Avantilla, ennen kuin aloitin tämän koneen rakentamisen. Avant oli minusta pikkuisen liian hätänen, joten yritin tehdä tästä rauhallisemman ajettavan”, kertoo Pekka Pikkarainen rakentamastaan kaivurista. Perhepiirissä se on saanut lempinimen Kuokka. Kuokka on kokoelma hyvin erilaisia osia. Niistä monetkaan eivät ole alkujaan kaivinkoneiden osia.

Kaivinkone on nimetty Kuokaksi.  Kuva: Jussi Laukkanen

Moottorina on kiinalainen yksisylinterinen Changfa-diesel, joka on tullut Suomeen aggregaatin voimanlähteenä. Pikkarainen sai koneen edullisesti, sillä sen kansi oli jäätynyt ja haljennut kuljetuksen aikana.

Kuokan voimanlähteenä on kiinalainen Changfa ZS 1105 gmn, yksisylinterinen dieselmoottori. Koneessa on sähköstartti, mutta akun ollessa tyhjä käynnistys tapahtuu varmimmin kammella. Kuva: Jussi Laukkanen

Changfaa voisi kuvailla alkeellisten olojen perusmoottoriksi. Litran sylinteritilavuus mahdollistaa riittävän tehon ja väännön, mutta yksisylinterisyyden kylkiäisenä tulevat melkoiset käyntivärinät.

Moottori pyörittää kaksoishydraulipumppua, joka Pikkaraisen sanojen mukaan on hieman alimitoitettu moottorin tehoon nähden. Kun hydraulisylinterit puolestaan ovat hieman ylisuuret, ovat koneen liikkeet tarkat ja rauhalliset ja voimaa riittää. Kaikkea voimaa ei voi käyttää ainakaan puomin ollessa ojennettuna, sillä koneessa ei ole varsinaista vastapainoa. Changfa toimittaa osaltaan myös vastapainon virkaa 170 kilon voimalla.

Kääntökehä on peräisin täysperävaunun etuakselistosta. Perävaunun kääntökehässä ei luonnollisesti ole hammastusta, mutta sen puutteen Pekka ratkaisi tekemällä kääntöön ketjuvälityksen. Ketjua varten kääntökehän ulkolaidalle oli hitsattava jousiteräksestä hammastapit. Kääntömoottorissa on vetoratas, joka on tehty omassa autotallissa plasmaleikkurilla. Itse kääntömoottori löytyi lähes naapurissa sijaitsevan Pyhäsalmen kaivoksen roskalavalta.

Ohjaamo on sekä valoisa että selväpiirteinen. Hallintavivut toimivat kuin minkä tahansa vastaavan kokoisen koneen hallintalaitteet. Teloilla ajon osalta toiminnat poikkeavat hieman tavanomaisesta, sillä ajovivut ovat vasemmassa konsolissa. Erikoisuutena on lisäksi mahdollisuus käyttää ajomoottoreita omilla pumppulohkoilla. Silloin oikeanpuolen ajomoottoria ohjataan oikean puolen vivulla. Kuva: Jussi Laukkanen

”Olisikohan ollut jokin vanha hissin moottori”, Pekka muistelee.

Ketjun kiristys tuotti päänvaivaa. Lopulta se ratkaistiin kahdella kiristyspyörällä, joiden välissä on vanhan Twister-voimailuvälineen jousi.

Ylävaunun pyöritys tapahtuu ketjuvälityksen avulla. Molemmin puolin kääntömoottorin ratasta olevat jousikuormitteiset kiristinpyörät varmistavat ketjun paikoillaan pysymisen. Kuva: Jussi Laukkanen

”Kiristimen asennuksen jälkeen ketju on enimmikseen pysynyt paikoillaan, vaikka se vaatikin aluksi aika paljon hienosäätöä, että pysyi paikoillaan. Kettingin jouduin ostamaan uutena. Se maksoi ihan hitosti”, Pekka manaa.

Telojen ajomoottorit ovat alkujaan olleet latukoneessa. Itse telat ovat täysin omatekoiset. Materiaalina ovat kaivoksen kuljetinhihnasta leikatut siivut, joita yhdistävät pulteilla kiinnitetyt lattaraudat. Aluksi latat olivat tavallista rakenneterästä, mutta materiaali osoittautui liian heikoksi. Uudet Hardoxista tehdyt ovat kestäneet.

Nykyisessä muodossaan Kuokka on ollut neljä vuotta, vaikka täysin valmiina Pikkarainen ei kaivuriaan pidä. Rakentaminen kesti kaikkiaan kolmisen vuotta.

”Aina, kun bongasin jostain sopivan osan, niin jatkoin siitä eteenpäin. Lopullinen kasaaminen tapahtui yhden kesän aikana”, kuvailee Pikkarainen rakentamisen etenemistä.

”Tätä konetta rakensin enempi sen mukaan, mitä osia oli saatavilla. Jos nyt alkaisin tekemään tätä uudestaan, tekisin sen toisella tapaa ja uskoisin selviäväni paljon helpommalla.”

Osa ohjaamon raketeista syntyi vanerista, joka oli muun muassa verhoilun kannalta käytännöllisempi materiaali kuin teräslevy. Kuva: Pekka Pikkarainen

Koneen kaivulaite on hydraulisylintereitä lukuun ottamatta täysin kotitekoinen. Puomin materiaalina on neljän millin teräslevy. Kuva: Pekka Pikkarainen

Alavaunu on valmiina autotallissa. Telojen poikkipienat ovat vielä tässä vaiheessa tavallista rakenneterästä, mutta se osoittautui myöhemmin liian heikoksi. Kääntökehä on kuorma-auton täysperävaunun etuakselista. Kuva: Pekka Pikkarainen

Kaivuri valmistui vähitellen autotallissa. Siinä vaiheessa, kun kone alkoi olla lähes kokonainen, ei ylimääräistä tilaa tallissa juuri ollut jäljellä. Kuva: Pekka Pikkarainen