MotoGB Jämsänkoskella: Harva innostui paikan päälle

Yhteispotretissa MotoGB:n tuomarit, kuskit ja tapahtuman järjestäjät. Alarivissä vasemmalta lämpölaitosyrittäjä Seppo Kovanen, metsänhoitaja Tuomo Nurminen, metsäkoneenkuljettaja Pauli Kettunen, metsäpalveluyrittäjä Heikki Kuusela ja Viron Luuan metsäkoulun opettaja Ahto Sulavee. Ylhäällä vasemmalta Jesse ja Reijo Lahtonen sitten järjestyksessä ensimmäisenä parhaat pisteet saanut Markku Illikainen, kakkonen Markku Lietzen, kolmonen Ari Patteri ja neljäs Pasi Lääninpää.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Moto GB -metsäkonetapahtuma järjestettiin 4.–5.5.2007 Jämsänkoskella. Puuhamiehenä toimi metsäkoneita

välittävä "toisinajattelija" Reijo Lahtonen. Reijo ylläpitää myös nettisivuja, joilla "alan miehet" keskustelevat teknisistä ratkaisuista

voimaperäisesti, toisi-

naan myös hieman asenteellisesti.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ismo Sairanen ja Uolevi Oristo

MotoGB:tä alettiin ensin markkinoida kilpailutapahtumana, jossa olisi nimensä mukaisesti otettu koneiden, kuskien ja tiimien välillä mittaa, kuinka nopeasti puuta korjataan. Tarkoituksena oli mitata myös kaatotavan vaikutusta ajokoneen työsaavutukseen. Voiton veisi tiimi, joka nopeimmin saa pystystä pinoon 10 mottia. Ajatus oli hyvä, sillä puhe kääntyy useimmiten juuri työnopeuteen. Tosielämässä harvesterilla ajo ja urakointi ovat kestävyys- eivätkä nopeuslajeja, joissa vain sitkeimmät palkitaan.

MotoGB:n ohjelma jalostui sitä mukaa, kun H-hetki läheni. Idea muuntui ja jalostui ennakkojärjestelyjen aikana. Markkinoinnissa alettiin korostaa konemerkin lisäksi kuljettajan ammattitaidon vaikutusta harvennusjälkeen. Konemerkeissä ja -malleissa on runsaasti eroja, mutta työn laadun kannalta tärkein tekijä on kuitenkin hallintavipujen ja istuimen välissä.

Kilpailu on rehtiä vain, mikäli olosuhteet ovat tasalaatuiset. Formularadoilla tasapuolisuus toteutuu, kun kaikki kiertävät samaa asfalttirinkiä. Harvennuksessa palstan merkitys korostuu, mutta Lahtonen oli onnistunut kuitenkin hankkimaan varsin tasalaatuisen alueen, jonka puusto mitattiin ennen ja jälkeen harvennuksen Työtehoseuran ammattilaisten toimesta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kaikki merkit eivät mukana – pelkuruutta, viisautta vai huonoja koneita?

MotoGB:n alkuasetelman perusteella pitää nostaa hattua yrityksille, jotka uskalsivat lähteä ennakkoluulottomasti mukaan kisaan. Toisaalta ei kannata kauheasti mollata isojen yritysten poisjääntiä, sillä ensimmäistä kertaa järjestettyyn tapahtumaan sisältyy aina riski. Oman tai järjestäjien kömmähdyksen takia pieleen mennyt suoritus aiheuttaa vahvaa keskustelua, joka ei välttämättä ole kovin mairittelevaa eikä ainakaan analyyttistä. Kyseenalainen tulkinta kilpailun voittajista ja häviäjistä jää helposti elämään etenkin suomalaisten ensiharvennusleimikoiden olosuhteita tuntemattomien keskuudessa.

Tärkein kohderyhmä – metsänomistajat – huonosti edustettuna

Mielestäni MotoGB oli erittäin mielenkiintoinen tilaisuus. Reijo Lahtonen teki erinomaista työtä hankkiessaan samalle työmaalle neljä konetta, kauko-ohjattavasta Harverista kuusipyöräiseen EcoLogiin. Metsäammattilaiset saattoivat kerrankin nähdä useamman koneen samoissa olosuhteissa. Yleisöä oli paikalla valitettavasti liian vähän, vain muutama sata.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Perjantaina kuusi, lauantaina neljä osallistujaa

Suurin kone oli Ruotsista tuotu EcoLog 560B varustettuna melko perusteellisesti modifioidulla Keto-kouralla. Konetta ajoi omistaja Markku Illikainen. Prosilva 810:llä työskenteli Markku Lietzen, kourana oli Naarva 1500-40E energiakoura. Sampo 1046 motossa oli Foresteri F18RH kou-

ra, kuljettajana toimi Sampo Rosenlewin myyntimies Pasi Lääninpää. Neljäntenä osallistujana oli paikalle tuonut oman Harveri-moton Ari Patteri. Perjantaina ajoi lisäksi Prosilva 910:llä ja Foresteri-kouralla Heimo Venäläinen Karstulasta sekä Timo Boman Valtralla ja Naarva-kouralla.

Joka koneelle oli 20 metriä leveä ja 90 metriä pitkä palsta. Alueet

hakattiin kahden päivän aikana kolmessa osassa. Kaksi sektoria oli raivaamatta ja yksi ennakkoraivattu.

Hakkuutekniikoita oli kolme: normaali kuitupuuharvennus, kuitupuu ja energiapuu erikseen ja kaikki energiapuuksi samaan kasaan. Viimeksi mainitulla työtavalla antoi työnäytöksen myös Fixteri, joka paalasi kaiken kaatamansa puun.

Ennen hakkuuta palstalla oli Työtehoseuran mittausten mukaan keskimäärin 4126 runkoa hehtaarilla sisältäen myös yli neljäsenttiset energiapuurungot. Puustoa hehtaarilla oli 234,1 kuutiota. Hakkuun jälkeen jäljelle jäi 1002 runkoa, mikä on aivan taulukoihin mahtuva tulos. Hehtaarille jäi 143 mottia.

Koneiden tuntituotosta ei laskettu, ei myöskään konekohtaista tuntikustannusta. Urakoitsijan ja metsänomistajan talous kullakin kohteella jäi kokonaan selvittämättä. Viisijäseninen tuomaristo seurasi koneiden työskentelyä ja arvio korjuujäljen. Huomio kiinnittyi liian pitkiin kantoihin, kolhittuihin puihin, runkojen valintaan, ajouran leveyteen, kourakasojen laatuun, ym.

"Tapahtumasta opittiin paljon ja jatkoa seuraa", vakuutti Lahtonen.

Avaa artikkelin PDF