Museum voor Nostalgie en Techniek -museosta

Kaivinkoneistaan ja liukuportaistaan paremmin tunnettu Orenstein & Koppel-yhtymä teki lyhyen aikaa myös O&K-traktoreita. Tehtailu alkoi v.-38, mutta jo seuraavana vuotena natsihallinto kansallisti juutalaisomisteisen yrityksen, nimeksi vaihtui MBA. Alkuperäinen merkki otettiin käyttöön 10 vuotta myöhemmin. Kannattamattomaksi osoittautunut traktorituotanto päättyi v.-54. O&K T18A kuului viimeiseen mallistoon. Moottori on oma 1-sylinterinen etukammiodiesel, teholtaan 18 hv, 5-numeroisen vaihteiston teki ZF.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Ennen sotia Oliver kuului tekniikkansa ja varustelunsa puolesta maailman traktorikärkeen, mutta jatkossa sen etumatka alkoi lyhetä ja lopulta siitä mentiin reippaasti ohi. Menekki pysyi hyvänä koto-Amerikassa, mutta eurooppalaiset eivät siitä enää 50-luvulla kiinnostuneet. Traktoreita alettiin tuolloin soveltaa maansiirto- ja metsätöihin, eivätkä riviviljelymalliset Oliverit sellaiseen käyttöön soveltuneet. Kuvassa tuohon aikaan hieman harvinaisempi diesel-Oliver 77:n telamalli, teholtaan 35 hv (6-syl). Meillä Oliveria edusti Hankkija.
Ennen sotia Oliver kuului tekniikkansa ja varustelunsa puolesta maailman traktorikärkeen, mutta jatkossa sen etumatka alkoi lyhetä ja lopulta siitä mentiin reippaasti ohi. Menekki pysyi hyvänä koto-Amerikassa, mutta eurooppalaiset eivät siitä enää 50-luvulla kiinnostuneet. Traktoreita alettiin tuolloin soveltaa maansiirto- ja metsätöihin, eivätkä riviviljelymalliset Oliverit sellaiseen käyttöön soveltuneet. Kuvassa tuohon aikaan hieman harvinaisempi diesel-Oliver 77:n telamalli, teholtaan 35 hv (6-syl). Meillä Oliveria edusti Hankkija. Kuva: Kimmo Kotta
Allis-Chalmers 25–40 E oli tarkoitettu puimakoneurakoitsijoille, 2-nopeuksinen vaihteisto (4-5,2 km/h) rajoitti muuta käyttöä, mutta 8,4 litraisen nelosmoottorin 47 hv:n hihnapyöräteho riitti leveimmillekin puintikeloille.  Tarvittaessa E-mallin sai myös suuremmalla porauksella, jolloin iskutilavuus kasvoi 9,2 litraan ja teho 60 hevosvoimaan. Ennen 30-lukua kaikki Allikset olivat tummanvihreitä, ensimmäinen persianoranssilla maalattu traktori oli v.-30 valikoimiin lisätty ennätysnopea Allis-Chalmers U.
Allis-Chalmers 25–40 E oli tarkoitettu puimakoneurakoitsijoille, 2-nopeuksinen vaihteisto (4-5,2 km/h) rajoitti muuta käyttöä, mutta 8,4 litraisen nelosmoottorin 47 hv:n hihnapyöräteho riitti leveimmillekin puintikeloille. Tarvittaessa E-mallin sai myös suuremmalla porauksella, jolloin iskutilavuus kasvoi 9,2 litraan ja teho 60 hevosvoimaan. Ennen 30-lukua kaikki Allikset olivat tummanvihreitä, ensimmäinen persianoranssilla maalattu traktori oli v.-30 valikoimiin lisätty ennätysnopea Allis-Chalmers U. Kuva: Kimmo Kotta
Casen vuosina 1919–28 tekemät traktorit, joita on myöhemmin alettu kutsua poikittaisen moottorin mukaan Crossmotor-mallistoksi, oli erityisen tasokas ja hyvin varustettu. Niissä oli vaihdettavat sylinteriputket, öljynpainemittari, kansiventtiilit ja termostaattiohjattu jäähdytys. Monessa merkissä vasta 50-luvulla varusteisiin liitetty tasauspyörästön lukko oli Casessa vakiona jo 30 vuotta aiemmin. Case 18–32 on 37-hevosvoimainen ja vajaat 3 tonnia painava peltovetäjä vuodelta1925.
Casen vuosina 1919–28 tekemät traktorit, joita on myöhemmin alettu kutsua poikittaisen moottorin mukaan Crossmotor-mallistoksi, oli erityisen tasokas ja hyvin varustettu. Niissä oli vaihdettavat sylinteriputket, öljynpainemittari, kansiventtiilit ja termostaattiohjattu jäähdytys. Monessa merkissä vasta 50-luvulla varusteisiin liitetty tasauspyörästön lukko oli Casessa vakiona jo 30 vuotta aiemmin. Case 18–32 on 37-hevosvoimainen ja vajaat 3 tonnia painava peltovetäjä vuodelta1925. Kuva: Kimmo Kotta
Moottoripyöräosastokin on hyvin laaja, kuvassa on vain pieni osa valikoimasta. Etualalla on komea NSU-rivi, takana muun muassa TWN, Ardie, Puch, Horex ja BSA. Kauempana on vielä hyvä joukko AJS:iä ja muita eurooppalaisia museopyöriä, sekä linssin ulottumattomissa pari riviä 1950- ja 60-luvun skoottereita.
Moottoripyöräosastokin on hyvin laaja, kuvassa on vain pieni osa valikoimasta. Etualalla on komea NSU-rivi, takana muun muassa TWN, Ardie, Puch, Horex ja BSA. Kauempana on vielä hyvä joukko AJS:iä ja muita eurooppalaisia museopyöriä, sekä linssin ulottumattomissa pari riviä 1950- ja 60-luvun skoottereita. Kuva: Kimmo Kotta
Wim van Schayik tunnetaan Langenboomin alueella nimellä Seppä-Wim. Alkuopit tulivat aikanaan isä-Fransilta, joka aloitti pajatoiminnan vuonna 1930. Hevosten kengitykset ja muut perinteiset sepäntyöt vaihtuivat myöhemmin koneiden kunnostuksiin ja lopulta oman koneliikkeen perustamiseen. Vuonna 1947 kuolleelle Frans van Schayikille on koottu museoon oma muistonurkkaus.
Wim van Schayik tunnetaan Langenboomin alueella nimellä Seppä-Wim. Alkuopit tulivat aikanaan isä-Fransilta, joka aloitti pajatoiminnan vuonna 1930. Hevosten kengitykset ja muut perinteiset sepäntyöt vaihtuivat myöhemmin koneiden kunnostuksiin ja lopulta oman koneliikkeen perustamiseen. Vuonna 1947 kuolleelle Frans van Schayikille on koottu museoon oma muistonurkkaus. Kuva: Kimmo Kotta
Eri osastoilla esitellään yhteensä 70 eri ammattiin liittyvää välineistöä. Esillä ovat muun muassa leipurin, oluenpanijan, kaivosmiehen, parturin, lääkärin, kuparisepän, vaatturin, satulasepän, maalarin, suutarin, kankurin, teurastajan ja hammaslääkärin entisaikaan käyttämät työkalut.
Eri osastoilla esitellään yhteensä 70 eri ammattiin liittyvää välineistöä. Esillä ovat muun muassa leipurin, oluenpanijan, kaivosmiehen, parturin, lääkärin, kuparisepän, vaatturin, satulasepän, maalarin, suutarin, kankurin, teurastajan ja hammaslääkärin entisaikaan käyttämät työkalut. Kuva: Kimmo Kotta

Wim van Schayikin keräämä laaja kokoelma on nähtävillä Museum voor Nostalgie en Techniek -museossa Langenboomissa, Hollannissa. Koneviestin toimittaja kävi viime kesänä tutustumassa museon antiin.

Lue pääjuttu museovierailusta Wim van Schayikin elämän laajuinen kokoelma löytyy Museum voor Nostalgie en Techniek -museosta KV 4/2020!