Zetor 25 A -traktorin huippunopeus oli aikansa parhaimmistoa – vaikka Zetorin laatua ei Suomessa kiitelty, traktorin omistajaksi pääsi helposti säännöstelystä riippumatta

Traktoreiden huippunopeuksilla ei rautapyöräaikaan ollut suurta merkitystä – 10 km/h täristi jo ihan riittävästi, eivätkä kumipyörätkään tuoneet vauhtiin ensi alkuun kovin tuntuvaa lisäystä. Reilua kahtakymppiä pidettiin vielä pitkään 1950-luvulla riittävänä kyytinä ja monen merkin osalta siinäkin oli jarrujen ja ohjauslaitteiden osalta liikaa.
Zetor 25 A -traktoria valmistettiin vuosina 1948–61, Brnossa, Tšekkoslovakiassa. 25-, 25 A- ja 25 K -malleja on valmistettu yhteensä 158 570 kpl.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Erikoisvarustetulla Allis-Chalmers U:lla oli menty toistasataa jo 1930-luvun alussa, eikä ennätystä rikottu kuin vasta 80 vuotta myöhemmin, ja silloinkin pantiin vain vajaat 30 km/h paremmaksi. Jos Suomessa olisi 1950-luvulla pidetty ruuvaamattomien vakiotraktoreiden kilpa-ajoja – epävirallisesti niitä varmasti pidettiinkin – niin ruutulippu olisi heilahtanut säännöllisesti A-mallin Zetorille.

Yleiskäyttöön ja pellolle

Zetor-traktoreiden sarjatuotannon vuonna 1947 aloittanut Zbrojovka-trust pohjautui Tšekin kaakkoisosassa, Brnon kaupungissa 83 vuotta aiemmin aloittaneeseen valimoon. Aikaa myöten se laajeni metallialan suuryritykseksi, jonka tuotanto oli hyvin monipuolista. Toisen maailmansodan aikaan sitä hallinnoi Saksan armeija, tuotteita olivat lentokoneiden moottorit, V2-raketit ja muu aseistus.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Rauhan palattua yhtymä alkoi paneutua insinööri Frantisek Musilin johdolla kehitetyn traktorin valmistukseen. Tšekkoslovakiassa oli traktoriteollisuutta ennestäänkin: Pragan valmistus oli päättynyt jo 1930-luvulla, mutta Skodaa, Wikowia, Svobodaa ja Slaviaa tehtiin vielä seuraavalla vuosikymmenellä. Sosialistisen järjestelmän myötä traktorivalmistus keskitettiin kokonaan Zbrojovka-trustille, jonka ensimmäinen malli Zetor 25 esiteltiin vuonna 1946.

Tekniikaltaan uusi traktorimerkki, joka oli yhdistelmä Zbrojovkan Z-tunnuksesta ja traktor-sanan loppuosasta, oli uusinta uutta. Dieselmoottori, 6-nopeuksinen kertojavaihteisto, tasauspyörästönlukko, voimanottoakseli ja ohjausjarrut eivät vielä tuolloin olleet päivänselviä varusteita läheskään kaikissa merkeissä. Ominaisuudet vielä kohenivat hieman myöhemmin varustelistaan lisätyn hydraulisen nostolaitteen myötä. Hyvin harvat tuon ajan traktorit ylsivät edes 20 kilometrin tuntinopeuteen, mutta Zetorilla pystyi päästelemään yli kolmeakymppiä, tarkalleen 32 km/h.

Zetor 25 oli hyvin varusteltu ja pistämätön menijä maantiellä, mutta pieni maavara hankaloitti muutamia peltotöitä. Niinpä insinööri Musil tiimeineen eriytti Zetorin kahdeksi eri malliksi, joista A (agregaćní = yhdistetty) oli entisen kaltainen yleismalli, kun taas K (kultivaćní = maanviljely) oli aiempaa huomattavasti korkeampi. Maavaraa oli kasvatettu korkeammilla takapyörillä ja jatketuilla olka-akseleilla hyvänlaisen vaaksan verran, minkä ansiosta se soveltui paremmin riviviljelyksille. Välityksiä oli muutettu paremmin peltokäyttöön sopiviksi. Neljässä pienimmässä vaihteessa muutos oli vähäinen, mutta suurimmat pykälät olivat huomattavasti hitaampia, huippunopeus jäi 20 kilometriin.

A-malliakin oli petrattu muun muassa raidevälin pikasäädöllä, paremmalla istuimella, pystypakarilla sekä vakiovarusteiksi muuttuneilla hydrauliikalla ja sähköstartilla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Zetoreiden kauppa kävi alusta alkaen verrattoman hyvin, vientiin meni jo ensimmäisen vuoden 3 500:sta traktorista lähes 30 %. 25A ja 25K olivat vähintään yhtä haluttuja, mutta 1-sylinterisen Zetor 15-mallin historia jäi lyhyeksi, eikä kultamitalin Prahan näyttelystä v. 1948 saanut Zetor 30 edennyt edes sarjatuotantoon. Zetor 25A ja K pysyivät tuotanto-ohjelmassa 1960-luvun alkuun asti, jolloin ne olivat ominaisuuksiensa ja laatunsa puolesta jo täysin kilpailukyvyttömiä.

Hankkijan traktorikaupan pelastaja

Hankkija oli 1920- ja 30-luvuilla Suomen toiseksi suurin traktorikauppa Fordin pitäessä ylivoimaista ykköstilaa. Sota-aikaan ja pitkään sen jälkeenkin Hankkijan edustamien amerikkalaisten Deerngin ja Oliverin maahantuonti oli ylivoimaisen hankalaa. Vuonna 1949 Hankkija ei saanut tuotua ainuttakaan omaa merkkiään, vaan joutui käyttämään saamansa valuutat Farmingin edustaman Fergusonin tuonteihin, joita se onnistui saamaan 161 kappaletta. Seuraavana vuotena tehtiin kauppoja 40 traktorista, joista 5 oli Allgaieria ja 35 Massey-Harrista.

Jatkossa merkkejä tuli vielä lisää, joista BMB- President jäi lyhyeksi tuttavuudeksi. Valmetia möivät muutkin liikkeet, mutta vuonna 1952 valikoimiin pysyvästi tullut Zetor osoittautui sillä kertaa täysosumaksi. Ensimmäisenä vuotena meni 667 traktoria, seuraavana jo kolminkertainen määrä, mikä oli vajaat 37 % sen vuoden kokonaismarkkinoista.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kauppa kävi hyvin koko tuontisäännöstelyn ajan, Zetoria kun sai jonottamatta, se oli melko halpa ja lähin myyntipiste oli paikallisessa osuuskaupassa. Zetorin ominaisuuksia ja laatua ei juuri kiitelty – se oli ylipainoinen, moottori oli laiska ja tekniikassa oli slaavilaista suurpiirteisyyttä. Niinpä sen suosio katkesi vapaaseen tuontiin. Viimeisenä säännöstelyvuotena 1956 tehtiin vielä myyntiennätys 2 228 kappaletta, mutta jatkossa määrä putosi kymmenysosaan. Myöhemmin Zetoria ei huolittu enää vaihdossakaan kuin romuraudan hinnalla, millä selittyy niiden runsaslukuinen säilyminen. 1990-luvulla alkoi sitten niiden käsittämättömän laaja renessanssi, jollaista ei ole nähty yhdessäkään muussa Euroopan valtiossa. Takavuosien hylkiömerkistä tuli harrastetraktoreiden ykkönen, eikä suosiossa näytä olevan viitteitä taantumisesta. Kaikkiaan Suomeen on tuotu pitkälti yli 10 000 Zetor 25:ttä, joista suurin osa A-mallia.