Nelivetoinen Valmet 900 -traktori oli urakoitsijoiden mieleen – kiinteä turvaohjaamo oli aikansa ehdotonta huippusuunnittelua

Valmet 900 -traktoria valmistettiin vuosina 1967–73 (nelivetoa vuosina 1969–73) Suolahdessa. Yhteensä traktoria on valmistettu noin 100 kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta

Ergonomiapuoli oli hyvässä jamassa ja tekniikkakin ajan mukainen. Vaihteisto oli synkronoitu, levyjarrut olivat nestetoimiset, hydrauliikasta löytyi paineensäätö, vetovarsitunnustelu ja tuottoa vajaat puolenkymmentä ämpärillistä minuutissa. Etupyöriä käänneltiin hydrostaattisesti, ajovoimanotto oli riittävän nopea perävaunukäyttöön ja vankassa rungossa oli kiinnityspintaa monenlaisille työkoneille.

Nykymuotoiset nelivedot alkoivat yleistyä sotien jälkeen. Euroopassa varusteltiin tavallisia maataloustraktoreita vetävillä etuakseleilla, mutta amerikkalaiset erikoistuivat runko-ohjattuihin koneisiin. Meikäläisestä nelivedosta siellä käytetään hieman vähättelevää nimitystä FWA (front wheel assist = etupyöräavusteinen). Siihen oli toki syytäkin; linkkukoneissa on paljon parempi painojakauma ja akselit kestivät kovaakin kuormitusta, ne kun olivat yleensä samoja kuin maansiirtokoneissa.

Meillä alkuaikojen enimmät nelivedot tehtiin lähinnä kuorma- ja maastoautojen etuakseleita hyödyntämällä. Omiakin komponentteja käytettiin, mutta rakenteiltaan ne olivat useimmiten samaa kevytsarjaa. Innokkaimpia rakentajia olivat saksalaiset, englantilaiset ja italialaiset. Tavalliset maataloustyöt sujuivat yleensä ongelmitta, mutta kun nokalle laitettiin vähänkään tehokkaampi etukuormaaja, piti sitä käsitellä maltillisesti. Napavälityksien ja vahvempien rakenteiden myötä etuakselit olivat 60-luvun lopulla jo melko kestäviä, mutta neliveto kuului hyvin harvan valmistajan valikoimaan. Valmet esitteli ensimmäiset nelikkonsa vuonna -69 ja ne oli tarkoitettu nimenomaan raskaaseen kuormaajakäyttöön.

Traktorikaivurit ja täyshydrauliset kuormaajat alkoivat yleistyä 60-luvun alkupuolella. Suosituimpia olivat kotimaiset Ukko-Mestari, Vammas, James, ARA ja Vilske, mutta sen ajan Valmetit olivat liian vaatimattomia niiden alustoiksi. Kun TVH ilmoitti suosivansa jatkossa kotimaista kalustoa, piti Valmetin pistää vipinää suuremman mallin kehittämiseen. Ensihätään turvauduttiin amerikkalaisen Case 730:n voimansiirtoon, jonka eteen asennettiin uusi Valmetin nelisylinterinen 80 hv:n moottori. Risteyttämällä syntyneestä Valmet 864:stä tuli kohtuulisen hyvä kone, mutta ratin takana oli melko ankeaa, varsinkin jos traktorissa oli turvaohjaamo. Ostettu voimansiirto ja pienet valmistussarjat nostivat hintaa sikäli korkealle, että 864 oli aikansa kalleimpia traktoreita, jos isot John Deeret jätetään vertailun ulkopuolelle.

Seuraava vuonna -67 esitelty Valmet 900 oli puolestaan lähes kokonaan kotimainen. Virtaviivaiseen muotoiluun kuului olennaisena osana kiinteä turvaohjaamo, joka on nykymittapuulla ahdas, eikä sieltä ollut kummoista näköyhteyttä, mutta tuon ajan tuotteeksi se oli ehdotonta huippua. Muutamat merkit pääsivät samalle tasolle vasta vajaat 10 vuotta myöhemmin. Ergonomiapuoli oli hyvässä jamassa ja tekniikkakin ajan mukainen. Vaihteisto oli synkronoitu, levyjarrut olivat nestetoimiset, hydrauliikasta löytyi paineensäätö, vetovarsitunnustelu ja tuottoa vajaat puolenkymmentä ämpärillistä minuutissa. Etupyöriä käänneltiin hydrostaattisesti, ajovoimanotto oli riittävän nopea perävaunukäyttöön ja vankassa rungossa oli kiinnityspintaa monenlaisille työkoneille. Uuden mallin protovaihe kesti sen ajan Valmet-tyyliin vain reilun vuoden verran, mistä koitui hankaluuksia ensimmäisille asiakkaille. Valmistaja toki korjasi viat, mutta Valmetin maine ei lukuisista takuuremonteista ainakaan parantunut.

Tuohon aikaan meillä myytiin reilut 10 000 traktoria vuodessa. Syksyn -67 devalvointi ja verouudistuksesta johtunut epätietoisuus pudottivat seuraavana vuotena myyntiä parilla tuhannella, mutta vuonna -69 meni jo yli 11 000 traktoria. Nyt myyntiä kasvatti heinäkuun alussa voimaan tullut uusien traktoreiden turvaohjaamopakko. Alkuvuodesta oli viimeinen tilaisuus ostaa huokeampi hytitön traktori ja moni viljelijä halusi käyttää sitä mahdollisuutta hyväkseen. Kun Valmet 900 tuli saataville, kysytyimpiä olivat noin 50-hevosvoimaiset mallit, kuten Valmet 565, MF-135, Ford 3000 ja 4000 sekä International 434. Niihin verrattuna 90 hv:n 3,6-tonninen ”Ysisatanen” oli jättiläistraktori.

Odotetusti suurin osa 900-Valmeteista meni urakoitsijoille. Sen roolia korostettiin mainonnassakin, 900 nimettiin ankaraksi urakoitsijaksi. Varmistaakseen kaivureiden, etu- ja kourakuormaimien sekä muiden kiinteiden työkoneiden sopivuuden, otettiin käyttöön alan toimijoiden kanssa toteutettu Valtra-linja. Tuotemerkki oli rekisteröity jo vuosia aikaisemmin muuhun tarkoitukseen ja se oli lyhenne sanoista Valmet trading (kaupankäynti).

Raskaalla vastapainolla varustettuna 900 oli tehokas kuormaajatraktori, mutta nelivedolla sora, lumi ja maamassat alkoivat liikkua kunnolla. Akseliksi valittiin länsisaksalainen Ewald Speth, jonka kantavuudeksi luvattiin 4 tonnia. Ysisatasen lisäksi nelivedon sai turboahdettuun malliin 1100 ja molempien teollisuusversioihin. Varustuksesta koitui lisähintaa 13 000 mk, eli 900:n ostoon tarvittiin rahaa lähes puolta enemmän.

Valmetin lisäksi 4-vetoja pystyivät 70-luvulle siirryttäessä tarjoamaan vain Belarus molemmista ja Fiat kaikista malleistaan, sekä Deutz, Ford, Volvo ja Zetor yhdessä tai kahdessa teholuokassa. 900:n kanssa samalla viivalla oli 2 500 markkaa huokeampi Fiat 850DT. Neliveto-Valmetit jäivät melko harvinaisiksi. On arveltu, että malleja 900 ja 1100 olisi tehty yhteensä ehkä 100 kappaletta, mutta tieto on vahvistamaton. 1100 vaihtui vuonna -73 uudistetuksi malliksi 1102, mutta 900 ei saanut seuraajaa. Nelivetokauteen tuli parin vuoden katkos, mutta nelivetoinen NAF-ak- selilla varustettu 1102 esiteltiin vuonna -76.

Kuva: Koneviestin toimitus