John Deere 3020 -traktori tarjosi taloudellista voimaa ja modernia tekniikkaa

Suomessa oli vuonna 1975 päälle 200 000 rekisteröityä traktoria, lisäystä oli tullut 10 vuodessa noin 60 000 traktorin verran. Hevosia käytettiin peltotöihin enää mitättömän vähän, ravihevosia lukuun ottamatta niistä oli tullut seuraeläimiä. Kun urakoitsija tai suurempaa tilaa viljellyt isäntä päätti hankkia suunnilleen 80-hevosvoimaisen traktorin, sai hän tehdä valintansa 10 merkin joukosta. Brittiläiset olivat jokseenkin saman hintaisia, eikä tekniikassa tai ominaisuuksissakaan ollut ratkaisevia eroja, mutta Volvoon tai John Deereen mielistynyt joutui maksamaan koneestaan reilusti enemmän.

Kymmenisen vuotta aiemmin niin suuria traktoreita myytiin hyvin vähän, eikä valikoimakaan ollut kummoinen. Hinnoissa ei ollut suurta eroa, mutta BM-Volvo T470 Bison ja Deutz F4L 514 olivat tuolloin jo vanhanaikaisia. Valmet 864 oli taas enemmän teollisuustraktori ja melko köyhästi varusteltu. John Deere 3020 oli tuolloin ainoa todella moderni 80 hv:n traktori, jonka tekniikka oli vertailukelpoista vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Katso myös Konedatasta tekniset tiedot John Deere 3020 -traktorista.

Harva traktorivalmistaja on tehnyt yhtä pitkää loikkaa kuin John Deere vuonna 1960, jolloin siirryttiin hidaskierroksisista 2-sylinterisistä malleista nopeakäyntisiin nelosiin ja kuutosiin. Uudessa 10-sarjassa entistä oli vain merkki ja väri. Niinpä Deere pystyi tarjoamaan ylivoimaisesti nykyaikaisimman traktorimalliston teholuokissa 40–130 hv. Vanhakantaisimmat asiakkaat kyllä vastustivat uutta mallistoa, mutta melko pian lakattiin ikävöimästä makaavasylinterisiä popottajia.

Pienimmät mallit 1010 ja 2010 tehtiin Dubuquen tehtaalla Iowassa, isommat 3010 ja 4010 koottiin saman osavaltion Waterloo-tehtaalla. Pikku-Deeret pysyivät entisellään vuoteen -65 asti, mutta 3010 ja 6-sylinterinen 4010 petrattiin uusiksi 3020- ja 4020-malleiksi jo 3 vuotta myöhemmin. Suljetussa hydraulijärjestelmässä oli edelleen säteismäntäpumppu ja vetovarsitunnustelu, pikkuparannuksilla ryyditettyinä. Öljykylpyisiä levyjarruja ja voimanottoakselin kytkentää hallittiin entiseen tapaan hydraulisesti, samoin myöhemmin valinnaisvarusteeksi tullutta tasauspyörästön levylukkoa. Synkrovaihteiston tilalle sai lisähintaan powershift-vaihteiston, jonka oli suunnitellut Fordilta Deerelle siirtynyt Harold Brock. Päinvastoin kuin hieman keskeneräisenä markkinoille laskettu Fordin Select-O-Speed, John Deeren powershift-laatikko toimi alusta asti ilman ongelmia.

Mallin 3020 tehoja oli nostettu reilulla kymmenellä hevosvoimalla porausta suurentamalla ja muutamalla uudistuksella. Siinä ja isommassa 4020-Deeressä oli paljon samoja osia ja ne olivat muutenkin pitkälti toistensa kaltaisia. Mainittavin ulospäin näkyvä ero oli 4020:n kahta sylinteriä pidemmässä moottorissa. Isommasta Deerestä tuli välittömästi USA:n markkinajohtaja, eikä sen ykkössija ollut uhattuna koko sen valmistushistorian aikana. Sitä tehtiin vuoteen 1972 mennessä 184 879 kappaletta. Tehokkainta 2-vetoista, 155 hv:n mallia 5020 valmistui samaan aikaan 12 909 traktorin verran.

Katso John Deere 3020 -traktorin tekniset tiedot Konedatasta

Myös 3020 pääsi mainittaviin lukemiin, kokonaismäärä mainitulla jaksolla oli 83 055. Suosituin versio oli Row Crop, eli riviviljelymalli, jota tehtiin 74 463 kappaletta. Sen lisäksi tarjolla olivat mallit Standard, Row Crop Utility (RCU), High Crop, Special Utility, Orchard ja teollisuustraktori JD500. Kun jokaiseen versioon oli vielä tarjolla diesel-, bensa- tai nestekaasumoottori (LPG), sekä powershift-vaihteisto ja myöhemmin vielä nestevetoinen etuakseli, niin vaihtoehtoja oli varmasti kaikkiin tarpeisiin.

Entisellä Lanz-tehtaalla Länsi-Saksan Mannheimissä oli omat 18–50 hv:n mallinsa, joiden lisäksi siellä tehtiin suurinta 5020-Deereä lukuun ottamatta kaikkia 20-sarjan jenkkimalleja eurooppalaisittain varustettuina. Täällä kysytyimpiä olivat pienimmät Jontikat 1020 ja 2020, joiden valmistusmäärät nousivat yli 10 000 kappaleeseen. Mallia 3020 koottiin Waterloosta laivatuista osista vaivaiset 195 kappaletta.

Vuonna -72 esitellyssä amerikkalaisessa 30-sarjassa mallin 4020 loistokasta uraa jatkoi tynnyrimäisellä SG-ohjaamolla ja pyöreillä konepelleillä varustettu John Deere 4230, mutta 3020:n tekniikkaan pohjautunutta traktoria ei uutuusmallistosta enää löytynyt.

Vuonna 1950 toteutetun maatalouslaskennan mukaan Suomessa oli tuolloin 418 John Deereä, joista suurin osa oli Laborin ennen sotia tuomia rautapyörätraktoreita. Seuraavan 10 vuoden aikana tuonnit olivat muun muassa säännöstelyn takia tauolla, eikä vanhanaikaisille kaksisylinterisille traktoreille olisi löytynyt ostajiakaan.

Ensimmäiset John Deere-Lanzit nähtiin kesän -60 maatalousnäyttelyissä, maahantuojana aloitti Lanzia koko 50-luvun heikolla menestyksellä edustanut Tuko. Ensimmäinen jenkkimalli oli vuoden -62 peltotöille saatu John Deere 3010. Seuraava versio 3020 lisättiin Tukon valikoimaan kaksi vuotta myöhemmin, vuosikymmenen puolivälissä saatavilla oli koko amerikkalainen valikoima, ja niiden lisäksi vielä 3 Mannheimin tehtaan mallia. Tuolloin rekisteröitiin 13 322 uutta traktoria, joista Deeren osuus oli 64 kappaletta, ja nekin melkein kaikki saksalaisia.

John Deere 3020 edusti mainosten mukaan taloudellista voimaa, mikä saattoi keskivertoviljelijää hymyilyttää, sen hinnalla kun sai kaksi suurehkoa brittitraktoria. Omassa teholuokassaan se oli kuitenkin varusteluun ja ominaisuuksiin suhteutettuna edullisin.