Sitkeävetoinen Bolinder-Munktell BM36 oli yksi aikansa sopivimmista maataloustraktoreista suomalaisiin olosuhteisiin – yleistymisen esteeksi nousi hinta ja saatavuus

Gardner pystyi kaiketi ensimmäisenä moottorivalmistajana tarjoamaan nykyaikaisen 3-sylinterisen, 47 hv:n suorasuihkutusdieselin jo 1930-luvulla, mutta yksikään traktoritehdas ei siitä kiinnostunut. Vastaava moottori nähtiin ensimmäistä kertaa traktorin nokalla vasta vuonna 1952, jolloin Ruotsissa esiteltiin Bolinder-Munktell -mallit BM35 ja BM36.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Bolinder-Munktell BM361952–59, Eskilstuna, Ruotsi. Valmistettu eri versioina 12 703 kappaletta.
Bolinder-Munktell BM361952–59, Eskilstuna, Ruotsi. Valmistettu eri versioina 12 703 kappaletta.

Ensimmäinen suorasuihkutusdiesel oli tiettävästi 4-sylinterinen 40 hv:n MAN vuodelta 1924. Varhaisin dieseltraktori, 2-sylinterisellä etukammiodieselillä varustettu Benz-Sendling S6, oli esitelty vuotta aiemmin. Molemmat olivat hidaskierroksisia (1 000 ja 800 rpm), mutta heti 1930-luvun alussa markkinoille tulleet englantilaiset Gardner-dieselit olivat jo uuden aikakauden tuotteita. Suorasuihkutteiseen LW-sarjaan kuului 2-, 3-, 4-, 5- ja 6-sylinteriset mallit, teholtaan 31–94 hv/1 700 rpm, sylinteritilavuudet olivat välillä 2,8–8,4 litraa. Lohkoja ja pumppuja tehtiin vain 2- ja 3-sylinterisinä, joita yhdistelemällä saatiin suuremmat mallit.

Gardner oli kallis, mutta todella hyvä moottori, LW-sarja oli tuotannossa vuoteen 1968 asti. Gardner pystyi kaiketi ensimmäisenä moottorivalmistajana tarjoamaan nykyaikaisen 3-sylinterisen, 47 hv:n suorasuihkutusdieselin jo 1930-luvulla, mutta yksikään traktoritehdas ei siitä kiinnostunut. Vastaava moottori nähtiin ensimmäistä kertaa traktorin nokalla vasta vuonna 1952, jolloin Ruotsissa esiteltiin Bolinder-Munktell -mallit BM35 ja BM36.

Onnistuneesti dieselkauteen

Bolinder-Munktell ja Volvo fuusioituivat v.1950, jolloin ensimmäisen Munktell-traktorin valmistumisesta oli kulunut 37 vuotta. Volvon traktorituotanto oli alkanut vain 6 vuotta aiemmin ja silloinkin puolipakolla, koska henkilöautojen tehtailuun pantiin rajoituksia, mutta traktoreita sai tehdä vapaasti. Yllättäen traktorivalmistus osoittautuikin kannattavaksi, mikä sai Volvon kiinnostumaan pahaan kassakriisiin ajautuneesta Bolinder-Munktellista.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Yhteisiä pyrintöjä oli ollut aiemminkin, Volvon ensimmäisissä T4-malleissa kun oli BM:n voimansiirto. Vuonna 1945 esitelty T2-sarja oli niin ikään toteutettu yhteistyönä. Volvot T21, T22 ja T23 olivat moderneja pikkutraktoreita, mutta hehkukuulasytytteinen Munktell BM20 ja Hesselman- tai petroolimoottorilla varustetut Volvot T42 ja T43 puolestaan kovin vanhanaikaisia. Puute korjaantui vuonna 1949 saataville tulleiden T3-mallien myötä, mutta niiden kaasutinmoottorit eivät kelvanneet kaikille ruotsalaisviljelijöille, minkä vuoksi hieman paranneltu 2-sylinterinen 43 hv:n kuulapäätraktori BM21 säilytettiin tuotannossa vielä parin vuoden ajan.

Volvon ensimmäinen kuorma-autoihin tarkoitettu VDA-diesel valmistui vuonna 1944, mutta 6-sylinterisestä FA-bensakoneesta muunneltu suorasuihkutusdiesel starttasi laiskasti, joten seuraavaan versioon jouduttiin lisäämään etukammiot. Suorasuihkutushankkeessa onnistuttiin lopullisesti vuonna 1951, jolloin saataville tuli 6-sylinterinen, 6,13-litrainen ja 100-hevosvoimainen VDC-moottori. Kun siitä kehitetty D67 puolitettiin, saatiin jykevä kolmonen, joka sopi hienosti Volvo T3-sarjan traktoreihin.

Uuden dieseltraktorin tyypeiksi merkattiin Bolinder-Munktell BM35 ja BM36, eroa oli lähinnä pyöräkoossa. Moottoreita lukuun ottamatta ne olivat jokseenkin identtisiä Volvo-mallien T31 ja T33 kanssa, sillä erolla, että Volvossa hydraulipumppu sai voimansa kytkinakselilta, BM:ssä kampiakselilta. Halutessaan asiakas sai dieselmallin myös punaisena Volvona, jolloin tyyppinä oli T35 tai T36, mutta traktorin joutui ostamaan eri paikasta kuin Bolinder-Munktellin.

Viljelijät ja etenkin metsäajurit olivat uutuustraktoriin hyvin tyytyväisiä. Rakenne oli järeä, maavaraa riittävästi, kone käynnistyi pakkasellakin ja oli sitkeävetoinen (21 kpm/1 000 rpm). Se oli myös verraton peruskone Veljekset Lundbergin kehittämälle kuormaajalle, syntyneestä H10-yhdistelmästä alkoi Volvon mittava maansiirtokonetuotanto.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Samasta perusmoottorista muunneltu 4-sylinterinen versio asennettiin seuraavana vuotena isompaan BM55-malliin, vuonna 1955 tuli vuoroon samalla periaatteella toteutettu 2-sylinterinen BM 230 Viktor, joka oli dieselmalliston suosituin traktori 15 907 kappaleella (1955–61). BM35/36:n tilalle tuli 50-luvun lopussa vähintään yhtä hyvämaineinen BM-Volvo 350 Boxer, BM55:n uraa jatkoi 470 Bison.

Kallista laatua

BM-35/36 saattoi 1950-luvun alkupuolella olla paras maataloustraktori suomalaisiin olosuhteisiin, tai ainakin yksi parhaimmista – ja vähintään samaa luokkaa kuin tuon ajan järeintä brittikalustoa edustaneet Fordson Major ja Nuffield. Traktoreita alettiin tuolloin käyttää metsätöihin ja puunajossa BM olisi ollut ylivoimaisen hyvä. Maansiirtotyötkin olisivat luonnistuneet, kestävyydestä kun oli saatu näyttöä kuormaajakäytössä. Ainoa merkittävämpi heikkous Nuhviin ja Majoriin verrattuna oli remmivetoinen hydraulipumppu ja vähäinen öljytilavuus.

BM35:n ja 36:n yleistymisen esteeksi nousi hinta ja saatavuus. Epäedullisesta kruunukurssista johtuen se maksoi enemmän kuin Nuffield ja paljon enemmän kuin Major. Kruunut olivat Lisenssiviraston takana ja sieltä ilmoitettiin, että BM35/36:n kaltaista traktoria ei meillä tarvita, koska halvempi Fordson Major ajaa saman asian. Niinpä koko tuontisäännöstelyaikana tänne saatiin yksi BM36 ja 15 Volvo T35/36-mallia. Rajoitusten päätyttyä yhteismäärä kasvoi 65 traktoriin.