Jugoslavialaista Torpedo TD 7506 -traktoria valmistettiin Deutz-linsenssillä – traktoreiden laatu oli kohtuullinen, mutta mallistot vanhentuneita

Torpedo-traktoria valmistettiin Kroatissa, Jugoslaviassa vuosina 1979–1991. Kuva: Kimmo Kotta

Traktoreita tehdään vieläkin erilaisilla lisensseillä, mutta Euroopassa sen lajin toiminta on nykyään vähäistä. Määrällisesti eniten lainatekniikkaa hyödynnettiin Neuvostoliitossa. Leningradissa tehtiin 1920-luvulla Fordsonia ja myöhemmin Universalia, joka oli Farmall-kopio. Stalingradin ja Harkovan tehtailla tuotettiin International Deering -pohjaista SHTZ 15/30 -traktoria. Viimeinen ”kopiokone” oli Tšeljabinskin tehtaan S80-telatraktori, jossa ei ollut muuta eroa D7-Caterpillariin kuin millikierteet. Ensimmäisten koneiden lisensseistä saatettiin jotain maksaa, mutta Caterpillar-kopio tehtiin täysin salassa.

Virallisia ja epävirallisia lisenssikoneita tehtiin muissakin sosialistimaissa. Eniten varmasti Romaniassa, jonka UTB-tehtaan Universalit pohjautuivat Fiatiin. Jugoslaviassa tarjolla oli peräti kolmea merkkiä, joista IMT oli MF-pohjainen, Rakovican perustana oli italialainen Landini. Tasokkaimpana pidettiin Deutz-lisenssillä tehtyä Torpedoa.

Vuonna 1853 perustettiin Rijekaan metallipaja ja valimo, joka tuotti muun muassa ankkureita ja teki korjauksia laivojen höyrykoneisiin. Ensimmäiset kolme vuotta toiminta pysyi vähäisenä, mutta kun yrityksen johtoon kutsuttiin englantilainen insinööri Robert Whitehead, alettiin tuottaa jopa 1 000 hv:n höyrykoneita ja kattiloita, joille löytyi varmat markkinat Itävalta-Unkarin laivastosta.

Kapteeni Ivan Blaž Lupis oli tarjonnut armeijalle jousivetoista pienvenettä, joka lähetettiin rannalta räjähdelastissa päin vihollislaivaa, mutta keksinnöstä ei innostuttu. Robert Whitehead näki siinä tulevaisuuden aseen ja kehitti sitä edelleen. Whiteheadin versio liikkui paineilmakäyttöisen moottorin ja tehokkaiden potkureiden avulla kokonaan veden alla. Uuden sotakoneen tarkoituksena oli lamauttaa kohde, joten se sai nimen torpedo, mikä tarkoitti sähkörauskua. Kyseinen kala pystyy antamaan tavoittelemalleen saaliille jopa 220 voltin tainnuttavan tällin.

Torpedotuotanto alkoi vuonna 1868 ja kasvoi nopeassa tahdissa, uuden vuosisadan alkaessa tehtaita ja lisenssituotantoa oli jo ympäri maailmaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkipyykissä Rijekan länsiosa liitettiin Italiaan ja tehtaasta tuli osa uuden hallitsijamaan sotateollisuutta. Laitokset tuhoutuivat seuraavassa suursodassa, eikä takaisin Jugoslaviaan liitetyn alueen tehtaita saatu vähään aikaan tuotantokuntoon. Torpedot olivat vaihtuneet lapioihin, hakkuihin, riippulukkoihin ja auroihin, teknisempiä tuotteita olivat kompressorit ja vuodesta 1947 lähtien pienet Deutzin piirustuksilla tehdyt Aran-dieselit.

Tehdas nimettiin Torpedoksi vuonna -53, jolloin ykköstuotteita olivat meridieselit sekä kuorma-autojen, traktoreiden ja generaattoreiden moottorit. Torpedoitakin tehtiin salassa vuoteen 1965 asti 365 kappaletta. Tuolloin valikoimassa oli jo pyöräkuormaajia, kuorma-autoja ja kaivinkoneita.

Tiiviimpi Deutz-yhteistyö alkoi vuonna 1975, jolloin laajennettiin ilmajäähdytteisten dieseleiden tuotantoa. Kohta sen jälkeen ohjelmaan otettiin myös Deutz-pohjaiset traktorit, jotka markkinoitiin Torpedo-merkkisinä. Mallit olivat väriä lukuun ottamatta identtisiä Deutzin ja sittemmin Deutz-Fahrin kanssa, mutta tyyppinumeroinnissa oltiin välillä omilla linjoilla. Esimerkiksi Torpedo TD 7506 ei vastannut kuusisylinteristä Deutz-mallia D7506, vaan se oli suora kopio mallista D7206.

Moottorit ja voimansiirrot olivat omaa tuotantoa, polttoaine- ja sähkölaitteetkin tulivat Jugoslaviasta, mutta hydrauliikka Bosch-pumppuineen ostettiin Deutzilta. Hydro-ohjaukset ja nelivetomallien etuakselit toimitti ZF. Vientimaissa korostettiin Torpedon edullisuutta, ne kun olivat 30 prosenttia huokeampia kuin vastaavat Deutzit. Varaosissa ero oli 50 prosenttia, ja jos Torpedon omia palikoita ei ollut saatavilla, vastaavat osat löytyivät Deutz-liikkeistä. Torpedoa vietiin lähinnä Keski-Eurooppaan ja Benelux-maihin, Englannissa sitä markkinoitiin Bamford-merkillä.

Yleensä tarjolla oli pari kolme mallia, mutta saksalainen rakennus- ja maansiirtokoneisiin erikoistunut vientiyritys MEMO piti USA:ssa tarjolla koko mallistoa merkillä MeMo. Kovin suureksi ei vienti noussut millään kolkalla. Traktoreiden laatu oli kohtuullinen, mutta mallistot vanhentuneita verrattuna saman aikakauden Deutz-Fahreihin. Kotimarkkinoilla riitti menekkiä Jugoslavian hajoamiseen asti. Traktoreiden valmistusta jatkettiin 1990-luvun alkuun, jonka jälkeen tehdas tuotti panssariajoneuvoja. Toiminta päättyi lopulliseen konkurssiin 10 vuotta myöhemmin. Traktorimalleja eri versioineen ennätti olla päälle 30 teholuokissa 32–170 hv.

Monien turhankin monipuolisena pitämille traktorimarkkinoillemme tuli 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla muutamia uutuuksia. Jugoslavialaisen IMT:n ja romanialaisen Universalin tuonnit jäivät laatuongelmien takia vähäisiksi. Pitkään ilman edustusta olleen Deutz-Fahrin uudelleen rantautuminen onnistui yllättävän hyvin, italialainen Same menestyi heikommin. Yllättävin tulokas oli huippukallis Fendt, joka jäi tänne pysyvästi.

Lisää oli tarjolla, kesän 1986 maatalousnäyttelyihin oli Kauniaisissa toiminut Veskons Oy tuonut kaksi valkeata Torpedoa: 3-sylinterisen takavetomallin TD 4806 (48 hv) ja nelisylinterisen nelivedon TD 7506A:n (70 hv). Näyttelykoneet saatiin kaupaksi ja ehkä pari muutakin, mutta sen koommin ei Torpedoa näkynyt; ei mainoksissa, eikä traktoritaulukoissa. Suomalaiset eivät katsoneet tarvitsevansa ”talous-Deutzia”.