Tiukalla aikataululla suunnitellun Ford 5000 -traktorin moottorissa oli runsaasti ongelmia – Suomessa malli oli metsätöissä pitkään yleisin traktorityyppi

Fordin amerikkalaiset ja eurooppalaiset traktorit olivat 50-luvulla erilaisia. Jenkki-mallit oli kehitetty ns. Juhla-Fordista, ne olivat melko pieniä, mutta edistyksellisiä. Englannissa tehtiin Fordson Majoria, myöhemmin Poweria, ja lopulta Super Majoria. 50-luvun lopulla tuli Dexta kevyeksi vaihtoehdoksi. Kauppa kävi hyvin, Majoreita vietiin runsaasti Amerikkaan, mutta Amerikan Fordeja tuotiin Eurooppaan hyvin vähän.
Ford 5000 1964–75 Basildon, Englanti, Antwerpen, Belgia ja Detroit, USA Ford Motor Company
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Autoteollisuutta oli uudistettu koko 50-luvun ajan, traktoripuoli otettiin työn alle vasta vuosikymmenen päättyessä, jolloin päätettiin yhtenäisestä mallistosta. Dexta, sekä amerikkalaiset Workmaster ja Powermaster olivat sikäli moderneja traktoreita, että niiden tekniikkaa voitiin hyödyntää uuden malliston pienimmissä koneissa. Super Major oli jo muinaisjäänne, joten sen tilalle piti kehittää uusi malli: Ford 5000.

Tiukka aikataulu

Ford-malliston oli määrä valmistua parissa vuodessa, kiirettä lisäsivät Massey-Fergusonin tulevat malliuudistukset. USA:ssa uusien Fordien teko jatkuisi Highland Parkin tehtaassa, mutta Euroopassa piti muuntaa Belgian Antwerpenin laitokset traktorituotantoon sopiviksi ja rakentaa Englannin Basildoniin uusi tehdas. Prototyypit valmistuivat pahasti myöhässä keväällä 1963, uuteen sarjaan kuuluivat 3-sylinteriset mallit 2000, 3000 ja 4000, sekä 4-sylinterinen 5000. SAE-tehot olivat 34 hv, 46 hv, 54 hv ja 64 hv.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Parannettavaa löytyi, oikein runsaasti ongelmia oli Ford 5000:n moottorissa. Basildonin ja Antwerpenin tehtaat valmistuivat alkuvuodesta 1964, ensimmäinen traktori tehtiin Englannissa toukokuussa, Belgiassa kuukautta myöhemmin ja USA:ssa vasta seuraavan vuoden puolella. Suunnitelmiin kuului, että Majoreiden ja Dextojen tekeminen päättyisi Dagenhamissa vasta syksyllä, mutta yllättäen traktorivalmistus loppui jo heinäkuussa, tehdastiloja tarvittiin Ford Cortinoiden tuotantoon. Tämä tiesi ylimääräisiä kiireitä Basildoniin ja Antwerpeniin, vanhat mallit loppuisivat pian ja uusissa oli vielä lastentauteja. Fordit saatiin valmiiksi vasta jouluun mennessä, tällä välin moni hyvä asiakas oli vaihtanut merkkiä, esim. JCB siirtyi Nuffield-kantaan. Ihan loppuun saakka ei tuotekehittelyssä vieläkään päästy, mutta aikaa myöten vaivat korjaantuivat.

Ford 5000:sta onnistuttiin tekemään hyvin järeä, sen runko oli kokoluokkansa vahvin ja traktori oli erinomaisen käteen käyvä. Huomattavasti Super Majoria tehokkaampaa traktoria odottaneet kuitenkin pettyivät pahasti. Niinpä monet pikkupajat vaihtoivat tuliteriin traktoreihin Fordin 6-sylinterisiä teollisuusmoottoreita, myös CAV-turboja oli tarjolla. Paljon enemmän murhetta oli hydraulisesti hallitusta Select-o-Speed planeettavaihteistosta, jonka sai valinnaisvarusteena kaikkiin malleihin. Se oli toimiva systeemi, mutta liian hieno sen ajan traktorimiehille; öljyt olivat vielä huonoja ja käyttövirheitä tehtiin.

Kaikesta huolimatta uudet Fordit alkoivat myydä hyvin. Suosituimmaksi malliksi nousi Ford 4000, urakkamiehet ja suuret tilat valitsivat 5000:n. Voimanpuutteeseen tuli virallinen korjaus v. 1968, jolloin esiteltiin parannettu mallisto. Pellit ja maski oli uusittu ja monta paikkaa petrattu. Ford 5000:n tehot oli nostettu porausta suurentamalla ja muutamalla muutoksella lukemaan 83 hv. Uudistukset olivat onnistuneita ja myyntiluvut kasvoivat. Monessa maassa oli astunut voimaan turvaohjaamopakko, Fordin vastaus tähän tilanteeseen oli tehdasasennettu Fieco-ohjaamo, jota meillä sanottiin ”ylioppilaskopiksi”. Pian asetettiin tiukempia rajoja ohjaamomelulle, joihinkin maihin meneviin traktoreihin asennettiin ennätyshiljaiset Hara-ohjaamot.

Traktorisarja sai täydennystä v. -71, kun 5000:n pohjalta tehty turboahdettu 101 hv:n Ford 7000 tuli saataville. Mallisto vaihtui seuraavan kerran v. -75, viistonnisen perinteitä jatkettiin 5600- ja 6600-malleilla. Viimeiset Ford 5000-tekniikkaan perustuvat mallit tehtiin 90-luvun alussa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suomessa ei enää ylletty Fordsonin myyntilukemiin

Fordson oli ollut Suomen ykkösmerkki 45 vuoden ajan, mutta uuden Ford-malliston myötä tuli pudotus kolmostilalle. Joinakin vuosina Ford pääsi kakkoseksi, mutta ykkössija oli menetetty lopullisesti: alussa Massey-Fergusonille, myöhemmin Valmetille. Eivät suomalaiset varsinaisesti uutta mallistoa vieroksuneet, hintansakin puolesta se oli kilpailukykyinen, saataville oli vain tullut muitakin vaihtoehtoja. Ford 5000 ei ollut enää samanlainen urakkamiehen tai isomman tilan selvä valinta, niin kuin Major aikanaan.

Sikäli perinteet kuitenkin jatkuivat, että metsätöissä Ford 5000 oli pitkään yleisin traktorityyppi, myös kaivurialustana se oli eräs suosituimmista. Fordit soveltuivat Suomeen erinomaisen hyvin, jos S-o-S -vaihteisto jätetään laskuista. Ohjaamomelussa, joka tuohon aikaan oli ainoa ergonomian mitta, Hara-ohjaamoinen Ford päihitti jopa tämän alan edelläkävijänä toimineen Valmetin.

Avaa artikkelin PDF