Volvo T24 eli Pikku-Volvo suunniteltiin vahvaksi kilpailijaksi Fergusonille – traktori oli yleiskone kaikkiin töihin

Kuva: Kimmo Kotta

Ensimmäinen Volvo-traktori T41 valmistui vuonna 1943. Sen 4-sylinterinen moottori muunneltiin kuorma-autosta, 5-nopeuksinen voimansiirto ostettiin Bolinder-Munktellilta, jolla oli samaan 40 h:n teholuokkaan kuulunut puukaasutraktori G BMW-1. Molemmat olivat perusrakenteiltaan 1930-lukulaisia, mutta käynnistys hoitui jo sähköllä.

Sotien jälkeen pienemmätkin tilat alkoivat kiinnostua traktoreista, mutta isot Volvot ja Munktellit olivat liian hintavia ja kömpelöitä. Niinpä Volvo ja B-M päättivät tehdä pikkutiloille omat traktorinsa.

Uusi Volvo-malli T21 saatiin tuotantokuntoon vuoden 1945 aikana. Toteutukseltaan ja muotoilultaan se oli aikansa modernein eurooppalainen traktori. Ensimmäisessä versiossa oli vielä 4-nopeuksinen vaihteisto, jolla päästiin 13 kilometrin tuntinopeuteen, mutta pari vuotta myöhemmin tulleessa mallissa T22 ja bensakäyttöisessä T23:ssa oli jo 5 numeroa ja huippunopeutta reilut 25 km/h. Samalla vaihdettiin takapyörät kokoon 10 x 28.

Nytkin oltiin tiiviissä yhteistyössä Bolinder-Munktellin kanssa. B-M teki omaa vihreää 2-sylinteristä 23 hv:n kuulapäätraktoria BM-10, Volvo 4-sylinterisiä petrooli- ja bensakoneita samoilla voimansiirtokomponenteilla. Voimanottoakselin, tuolloin välttämättömän hihnapyörän ja hiljattain yleistyneen hydraulisen nostolaitteen sai valinnaisvarusteena. Kokonaismäärä v.1952 mennessä oli 11 825 traktoria.

Pikku-Volvot olivat vahva vastine markkinoita vallanneelle Fergusonille, ominaisuudetkin olivat pitkälti samanlaiset, muutamassa kohti jopa paremmat. Painonsiirtojärjestelmä puuttui, mutta niin puuttui monesta muustakin merkistä – Fergusonin vahvat patentoinnit purivat.

Vuosikymmenen päätteeksi vanhanaikaisen ison Volvon tilalle tuli pienemmän mallin kaavoilla tehty T31 eri versioineen, joita oli lopulta yhteensä kuusi. Tarjolla oli petrooli-, bensa- ja lopulta dieselmoottorikin. Bolinder-Munktell siirtyi noihin aikoihin Volvon hallintaan ja traktorivalmistus keskitettiin kokonaan Eskilstunan BM-tehtaille. Traktoreita markkinoitiin jatkossakin kahdella eri merkillä, punaisina Volvoina ja vihreinä BM-versioina.

Volvo T22/23 uudistui T24- ja T25-malleiksi v.1952. Tehoja oli saatu 5 hv lisää 3,2 milliä suuremmalla porauksella ja vähäisellä kierrosten nostolla. Nostolaite oli nyt vakiovaruste, pumppua pyöritettiin entiseen tapaan kiilahihnalla. Munktellin BM10-kuulapäätraktorin valmistus oli päättynyt ja sen uran jatkajaksi tuli BM 200/210 Teddy, jonka nokalle asennettiin yllättäen 2,2-litrainen Austinin kaasutinmoottori. Muihin Volvoihin oltiin hyvin tyytyväisiä, mainoslause Volvos värde varar (Volvon arvo kestää) oli monen mielestä täyttä asiaa, mutta Teddyä ei juuri kiitelty.

Maine palautui, kun v.1955 saatiin tarjolle 2-sylinterisellä suorasuihkutusdieselillä varustettu BM Viktor ja rinnakkaismalli Volvo T230. Moottoria lukuun ottamatta uusi traktori oli melko samanlainen kuin T24/25. Volvon korkea maavara oli huomioitu metsäajureiden keskuudessa jo aiemmin, nyt tarjolle tuli valmiiksi metsäajoon ÖSA:n varustelema tela-alustainen Bamse, jonka peruskoneena oli Viktor/T230.

Volvo-mallit T24 ja T25, sekä Viktor-BM:t olivat koko ajan Ruotsin markkinoiden kärjessä, 1960-luvun alkuun mennessä niitä tehtiin kaikkiaan 35 537 kappaletta. Viktor oli suosituin 15 900 traktorilla. Kaasutinmoottorit alkoivat mennä muodista jo 1950-luvun puolella, viimeiset T2-sarjan traktorit tehtiin v.1959, huomattavasti kevyempien bensakäyttöisten 425 Krabat/ Terrier-mallien valmistus jatkui pari vuotta pitempään. Viktorit, Terrierit ja Krabatit korvattiin jatkossa Perkinsin kolmosdieselillä varustetulla Busterilla.

Suomeen saatiin kahtena viimeisenä sotavuotena tuotua 49 saksalaista traktoria, joista suurin osa oli Pellonraivaus Oy:n tilaamia telakoneita. Niinpä lokakuun viimeisenä päivänä 1945 S/S Balticin Länsisatamaan tuomat 40 Fordson Majoria tulivat todelliseen tarpeeseen. Kaikkiaan piti vuoden loppuun mennessä tulla 160 Mörkö-Majuria, mutta määrä jäi 46 traktoriin. Seuraavana vuotena vajetta korjattiin 1040 Fordsonilla, mutta menekkiä olisi ollut moninkertaisesti.

Kun Majorit oli saatu kunnialla laivasta ja toimitettu tilaajilleen, seilasi Ruotsista seuraava traktorilaiva, jonka kannella komeili viisi punaista Volvoa, joista neljä oli rautapyöräistä T4-mallia ja viides uunituore kumipyöräinen Volvo T21. Isoja Volvoja tuotiin ennen uuden T31-mallin tulemista vain 40 kappaletta, mutta T21- ja T22-malleja peräti 200, millä lukemalla ne olivat muutaman vuoden ajan toiseksi yleisimpiä traktorimalleja. Maahantuoja Volvo-Autokin panosti markkinointiin siinä määrin, että painatti oikein opaskirjan traktorivetoisten maatalouskoneiden käytöstä.

Jatkossa Volvoa myytiin entiseen tahtiin, mutta halvemmat englantilaismerkit menivät määrissä reippaasti ohi. T24:n kokonaismäärä vuosina 52–59 oli 580 kpl, n. 15 % kalliimman Viktorin hieman yli 200. Vuonna 1961 rekisterissä oli kaikkiaan 1 747 Volvoa.