Teräsvetäjäksi kutsuttu Deutz 2FM417 -traktori käynnistettiin kammella veivaten – polttoainepulan takia traktoreihin asennettiin jo tehtaalla puukaasuttimet

Diesel alkoi enemmälti kiinnostaa suomalaisia traktorin ostajia 1950-luvun puolessavälissä, jolloin ensimmäisen dieseltraktorin tekemisestä oli kulunut reilut 30 vuotta. Hitaaseen yleistymiseen oli lukuisia syitä.
Deutz F2M417 1942–53, Köln, Saksa. Valmistettu yhteensä eri versioina 3371 kpl.  Aiempi malli F2M315: 11 888 kpl (1933–42)
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kaasutinmoottori oli huomattavasti halvempi ja ennen kunnollisten sähköstarttien sekä kylmäkäynnistystä helpottaneiden apulaitteiden tulemista sen käynnistys oli varmempaa, etenkin talvisin. Jos dieselin polttoainelaitteisiin tuli vikaa, niin se saattoi tietää pitkää seisokkia, päteviä huoltomiehiä kun ei löytynyt välttämättä jokaisesta maakunnastakaan.

30-luvulla dieselkäyttöisiä traktoreita ei meille juuri ostettu, mutta sotavuosina ne tulivat tutummiksi. Kaikki venäläisiltä vallatut telaketju-Stalinetsit olivat dieseleitä, joissa osassa tosin oli puukaasulaitteet. Petsamon kautta tulleissa International TD-14- ja TD-18-telatraktoreissa oli bensalla käynnistettävät dieselmoottorit. Saksasta tuodut asevelitraktorit pyörivät kaikki dieselillä, tyypiltään ne olivat kuitenkin erilaisia. Lanzissa oli perinteinen hehkukuulamoottori, joka kävi lähes kaikilla palavilla nesteillä, Hanomagit taas olivat oikeita dieseleitä, jotka startattiin IH:n tavoin bensalla. Kehittynein moottori oli Deutzissa, joka saatiin käymään hehkupatruunoilla.

”Teräsvetäjä” oli aikansa modernein

Välillä hyvinkin laajaksi paisuneen saksalaisen traktoriteollisuuden ensimmäisiä yrittäjiä olivat Deutz ja Stock, joiden moottoriaurat valmistuivat v.1907. Deutzilla oli oikein 2 erilaista mallia, pelkästään kyntämiseen tarkoitettu Pfluglokomotive System Brey ja muuhunkin vetotyöhön soveltunut Automobilflug, joka nimensä mukaisesti oli enemmän auto kuin traktori. Deutzin traktorivalmistus oli lähinnä kokeilua aina 20-luvun puoliväliin saakka, jolloin valmistui ensimmäinen kuulapäätraktori MTH222. Tämä kolmen tonnin painoinen, 1-sylinterinen 14 hv:n laite oli lähinnä puintiin suunniteltu, sitä käytettiin puimakoneen pyörittämisen lisäksi sen siirtelyyn. Kovin vahvaa ei sen tehtailu vielä ollut, neljässä vuodessa valmistui 540 konetta. Seuraavissa malleissa MTZ 120, 220 ja 320 oli jo 4-tahtiset etukammiodieselit, tehoiltaan 27, 30 ja 40 hv. MTH222 oli ollut lähinnä pyörien päällä oleva maamoottori, uudet mallit muistuttivat jo traktoria. 30-luvun puoleenväliin mennessä niitä tehtiin vajaat 4000 kpl.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vuonna 1934 esitelty Deutz F2M315 Stahlschlepper oli sitten kokonaan uudenlainen toteutus, traktorina se oli maailman nykyaikaisin. Tuolloin alkoi myös Deutzin näihin päiviin saakka jatkunut moottoreiden tyyppimerkintäsysteemi. 25 hv:n etukammiodieselin tyyppi F2M315 kertoi, että se oli ajoneuvomoottori (Fahrzeugmotor), 2-sylinterinen, nestejäähdytteinen (M), se edusti kolmossarjaa ja että koneen iskunpituus oli 15 senttiä. Traktorissa oli itsekantava valurunko, lisänimensä Stahlschlepper (teräsvetäjä) se sai vaihteiston teräskuoresta. Versioita oli kolme, eli rautapyöräinen, 3-vaihteinen maatalousmalli, 5-vaihteinen kumipyörätraktori ja pitkälti yli kahtakymppiä liikkunut liikennetraktori. Voimanottoakselin sai lisävarusteena, samoin hihnapyörän ja umpiohjaamon.

Traktori käynnistettiin kammesta, 3,4-litrainen kone saatiin vauhtiin puolipuristimen avulla. Ennen veivauksen aloitusta sylinterikannen palotiloihin oli ruuvattu palavat hehkupatruunat, jotka vastasivat myöhempiä hehkutulppia. Jossain kuudennen kierroksen paikkeilla puolipuristin laukesi automaattisesti päältä ja hyvällä tuurilla traktori käynnistyi. Reilusti yli 200-kiloinen vauhtipyörä helpotti osaltaan veivaamista.

Seuraavana vuonna saataville tuli iskunpituudeltaan suurempi F2M317, sekä 3-sylinterinen 45 hv:n malli F3M317. Heti 40-luvun alussa kumpaankin malliin tuli uusi nelossarjan moottori ja peltejä hieman muotoiltiin, pantajarrutkin olivat vaihtuneet rumpumalleihin. Voimanottoakseli oli nyt vakiovaruste, samoin 5-vaihteinen voimansiirto. Uuden malliston ensimmäinen edustaja oli puolenkymmentä vuotta aiemmin esitelty pienviljelystraktori Deutz F1M414. Seuraavan 11 vuoden ajan kaikki kolme mallia saivat olla melko vähillä muutoksilla. Polttoainepulan takia traktoreihin asennettiin jo tehtaalla puukaasuttimet, parempien aikojen koittaessa saataville tuli sähkökäynnistys. 50-luvun alkupuolella Deutz siirtyi kokonaan ilmajäähdytteisiin moottoreihin, ensimmäisiä ilmajäähdytettyjä traktoreita olivat tuolloin esitellyt FL (Luftkühlung=ilmajäähdytys) -sarjan koneet, joita oli tarjolla neljää sorttia teholuokissa 15–60 hv.

Laborin Deere-edustus vaihtui Deutziin

Suomen traktorikaupat olivat talvi- ja jatkosodan välissä amerikkalaismerkkien varassa, joita saatiin tuotua jonkin verran Petsamon kautta. Kesäkuussa 1941 laivaliikenne Jäämerellä kävi mahdottomaksi ja samalla Amerikan tuonnit päättyivät. Seuraavan kolmen vuoden aikana uusia traktoreita saatiin vain Saksasta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suurista keskusliikkeistä SMK sai Lanzin edustuksen, Hankkija Hanomagin ja lähinnä ruotsinkielisillä alueilla vaikuttanut Labor Deutzin. Vuodesta 1936 lähtien John Deereä edustanut Labor oli tuonut siihen mennessä ehkä 500 JD-traktoria, Deutzin tuonti saattoi jäädä kymmenesosaan. Enimmät Deutz-kaupat tehtiin Uudellamaalla ja yleensäkin Etelä-Suomessa, missä Laborin rooli maatalouskauppana oli vahva. Valtaosa, jollei kaikki, tuoduista Deutzeista olivat mallia F2M417, viimeinen ja ainoa sotien jälkeen tuotu yksilö tuli v.1950.

Avaa artikkelin PDF