Löytyykö liiteristäsi traktoriaarre? Nämä traktorit ovat Suomessa superharvinaisia
Veteraanikonetapahtumissa ja konemuseoissa esillä olleet traktorit ovat yleensä melko tavallisia, mutta välillä on päästy näkemään äärimmäisen harvinaisiakin yksilöitä – sellaisia, joita on yksi ainoa kappale koko Suomessa, tai peräti maailmassa. Konesuojien kätköissä saattaa olla vielä muutamia superharvinaisuuksia, joita ei ole vielä julkisesti esitelty.
Fordson Super Majorista muunneltu 6-sylinterinen 4-veto Roadless Ploughmaster 6/4 ei kuulunut Oy Ford Ab:n viralliseen valikoimaan, mutta oletettavasti niitä tänne tuotiin – olihan Suomi Roadlessin suurimpia vientimaita. Voimansiirto kesti hyvin 76 hv:n tehon, heikoin osa oli GMC:n etuakseli. Englannissa Ploughmasterista on maksettu 50 000 euroa. Kuva: Kimmo Kotta
Suomessa on ajeltu traktoreilla, tai ainakin niiden tapaisilla laitteilla kohta 120 vuoden ajan. Eri merkkejä on ollut niin ikään suunnilleen 120, joista noin 40 kuului ennen toista maailmansotaa tuotuihin rautapyöräkauden koneisiin. Tuolta ajalta on säilynyt hyvin monta Fordsonia sekä muutama Cletrac, Deering, Farmall, John Deere ja Oliver. Huomattavasti harvinaisempia mainitun aikakauden merkkejä ovat International Junior, Caterpillar, Massey-Harris, Wallis, Kullervo, AllWork ja Allis-Chalmers, joita on jäljellä vain pari–kolme kappaletta.
Kaikkein harvinaisimpiin kuuluu vuosimallin 1913 Avance-moottoriaura, jonka kunnostusta seurattiin Koneviestissä 13 vuotta sitten. Se on Suomen ainoa, eikä samanlaisia Euroopastakaan löydy kuin puolenkymmentä, joista vain pari on käyntikuntoisia. Toinen vanhimman ikäluokan huippuharvinaisuus on saksalainen Dinos-telatraktori, joka tämänhetkisen tietämyksen mukaan on ainoa koko maailmassa. Yhden tulipalossa tuhoutuneen Parrettin jäännökset täältä tiettävästi myös löytyvät, mutta muut muinaiset merkit on kaiketi pantu sulatukseen viimeistään sotavuosina.
OTK:n vuosina 1947–48 maahantuoma amerikkalainen Case LA kuului aikansa suurimpiin traktoreihin. 6,6-litrainen petroolinelonen kehitti 50 hv/1 100 rpm, painoa oli työkunnossa 3,2 tonnia. Kaikkiaan 11 tuodusta traktorista ei ole ollut havaintoja sitten 1960-luvun. Maailmalla LA-Casea on vielä runsaasti, mutta löytyykö meiltä yhtäkään? Kuva: Valmistaja
Vuosina 1946–49 amerikkalaisen Minneapolis-Moline UTS:n voimansiirtoon liitettiin Englannissa 65-hevosvoimainen Meadows-diesel. SMK toi tätä 3,6-tonnista UDM-mallia 22 koneen verran. Asiakkaina saattoi olla TVH, Pellonraivaus Oy tai joku muu isompi yritys, kukaan ei tunnu tietävän. Maailmalla dieselversiot on noteerattu 30 000 euron arvoisiksi. Kuva: Valmistaja
Itä-Saksassa tehtiin vuosina 1949–52 IFA Aktivist RS 03/30 -merkkistä traktoria, jossa oli 3,3-litrainen V2-diesel, teholtaan 30 hv. 2 250 kilon paino yhdistettynä 9.00 x 24 -takapyöriin teki traktorista “maastokelvottoman”. Tänne ei Aktivistia virallisesti tuotu, mutta yhdestä romukuntoisesta yksilöstä on parinkymmenen vuoden takainen näköhavainto. Kuva: Valmistaja
Ennen sotia kehitetyn saksalaisen Famo-dieseltraktorin tekniikkaan perustunut IFA RS 01/40 Pionier oli esillä DDR:n teollisuusnäyttelyssä Helsingissä vuonna 1954 ja maahantuonnin piti alkaa pikapuoliin, mutta 3,2-tonniset 42 hv:n traktorit eivät koskaan tulleet yleiseen myyntiin. Esittelykoneiden verran niitä on saattanut tänne jäädä. Kuva: Valmistaja
1-sylinterisellä 2-tahtidieselillä varustettu 14 hv:n Stihl S140 oli Vakolan testeissä, jotka kuitenkin jostain syystä keskeytettiin. Maahantuoja S.G. Nieminen Oy julkaisi siitä mainoksiakin, mutta markkinointia ei koskaan aloitettu. 350 000 markan hintaisena se oli 1950-luvun alun halvimpia traktoreita. Jokunen kokeilukappale tänne varmasti tuli. Kuva: Valmistaja
Maanviljelyskauppa Oy:n maahantuoma ja Schlepperfabrik Hermann Lanz GmbH:n tekemä HeLa D32 selvisi kunnialla Vakolan testeistä ja sitä tuotiin tänne kolmen traktorin verran. Ne saatiin varmasti kaupaksi, mutta varaosien saatavuus oli kaiketi heikkoa ainakin vuoden 1960 jälkeen, kun Maanviljelyskaupan toiminta päättyi. Kuva: Valmistaja
Jyväskyläläinen Aarnion Auto Oy mainosti kesällä 1952 aloittavansa italialaisen OTO-traktorin maahantuonnin. Jos ajankohta olisi ollut puoli vuotta aiemmin, se olisi ehkä onnistunutkin, mutta lyhyt vapaan tuonnin jakso oli päättynyt jo toukokuussa. Tuolloin oli ehkä tuotu jokunen esittelykone, joten jossakin keskisuomalaisella pellolla on saatettu ajaa OTOlla. Kuva: Valmistaja
Harvinaisuuksia säilyi koneliikkeiden ansiosta
Sotien jälkeen maahan tuli runsaasti uusia merkkejä, joista vain kymmenkunta pysyi markkinoillamme 1980-luvulle asti. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta poistuneista merkeistä ja joistakin huonoiksi tiedetyistä malleista on säilynyt useita kappaleita, vaikka niiden tarve työkäytössä on päättynyt vuosikymmeniä sitten.
Koneliikkeet alkoivat 1950-luvun lopulla ottaa osamaksuina vanhoja traktoreita. Yleisimmille 1950-luvun länsimerkeille oli kysyntää käytettyinäkin, joten ne olivat haluttuja vaihtokoneita. Hidasvaihteiset 1940-luvun petroolitraktorit eivät enää olleet ajanmukaisia, niillä oli enää romuraudan arvo, eivätkä konekauppiaat niitä huolineet kuin poikkeustapauksissa. Sama juttu, jos merkki oli harvinainen, maineeltaan epämääräinen tai liian vaatimaton silloisen maatalouden tarpeisiin. Ne jäivät seisomaan ladon perälle tai riihen taakse.
Tämän takia meillä on säilynyt niin valtavat määrät 2-sylinterisiä Zetoreita sekä melkoinen joukko Takroja, Täystuhoja ja Piikkilangankiristäjiä. Porschen, MANin ja muutaman muun saksalaismerkin kelpaamattomuus johtui valmistuksen päättymisestä – traktoreissa ei ollut vikaa.
Helsingissä oli keväällä 1952 Puolan teollisuutta esitellyt näyttely, jossa oli esillä Lanz Bulldogin kopio Ursus C45. 1-sylinterisen kuulapäätraktorin maahantuontia suunnittelivat Veho Oy ja puolalaisiin ajoneuvoihin erikoistunut Oy Atkinson Ab, mutta Lisenssivirasto torjui hankkeet. Näyttelytraktori tänne varmasti jätettiin. Kuva: Valmistaja
Nykyään eliittitraktorin maineessa olevan Fendtin maahantuontia yritettiin 1950-luvulla kolmeen otteeseen. Ensimmäisenä oli Senor Oy, joka mainosti sitä Dieselross-merkkisenä, seuraavana Veho ja viimeisenä Berner, joka sai tuotua ainakin yhden F24W-mallin, joka on vieläkin tallella, mutta isomman F40U-Fendtin säilymisestä ei ole tietoa. Kuva: Valmistaja
Grönblom Oy anoi valuuttoja länsisaksalaisen Sulzerin tuonteihin siinä onnistumatta. Tuontisäännöstelyn viimeisinä aikoina L.A. Levanto Oy:llä oli sama aikomus, mutta lopputuloksesta ei ole dokumentteja. 28-hevosvoimaisen 4-vedon moottorina oli 2-sylinterinen MWM tai Deutz. Kokonaispaino oli 1 760 kg, joka jakautui suhteessa 860 / 900 kg. Kuva: Valmistaja
DDR yritti sitkeästi ujuttaa traktoreitaan Suomeen, mutta edes tuontisäännöstelyn päättyminen ei markkinoita avannut. 2-sylinterinen 30 hv:n RS 14/30 Favorit ja omaperäinen ajopuimuri E 173 Patriot olivat esillä parissa suuressa maatalousnäyttelyssä, mutta ne eivät suomalaisia vakuuttaneet. Traktori jäi melko varmasti tänne, ehkä puimurikin. Kuva: Valmistaja
Itäsaksalaisen RS 09/15 -työkonekantajan ominaisuuksia ylistettiin Koneviestissäkin, ja sille uskottiin löytyvän käyttöä juurikas- ja muilla erikoisviljelmillä. Muutamia tänne ostettiin, ja jokunen on varmasti tallellakin. 2-sylinterinen, 1 000 cm³:n V-moottori kehitti 15 hv. Työkoneita voitiin kiinnittää eteen, akselivälille ja taakse. Kuva: Valmistaja
6-sylinterinen International 560D oli 1,7 miljoonan markan hintaisena ylivoimaisesti kallein vuoteen 1959 mennessä Suomessa myyty traktori. Vanhan Farmall M -mallin tasauspyörästöt eivät aluksi kestäneet 70 hv:n tehoa, mutta tänne tuoduissa kahdessa traktorissa oli jo vahvistetut osat. Molemmat koneet myytiin urakointikäyttöön. Kuva: Valmistaja
Romanian suurlähetystö yritti 1960-luvun puolivälissä avata markkinoita 65-hevosvoimaiselle traktorille, mutta varhaisten Belarus-mallien tekniikkaan perustunut Universal UTB-650 ei mainonnasta ja parista esittelykoneesta huolimatta suomalaisia kiinnostanut. Universal tuli tänne 15 vuotta myöhemmin Fiat-pohjaisilla malleilla. Kuva: Valmistaja
Roadless Traction Ltd varusteli vuosina 1960–64 kaikkiaan 78 Fordson Dexta- ja Super Dexta -pohjaista 4-vetoa, joista muutama tuotiin Suomeen. Noin 1,7 tonnin painoinen nelikko-Dexta oli lähes tuplasti perusmallia kalliimpi, joten tavallisille maatiloille niitä tuskin hankittiin. Englannissa näiden arvo on nykyään 20 000 euron paikkeilla. Kuva: Kimmo Kotta
Lähes kaikkia viimeisen 80 vuoden aikana täällä myytyjä merkkejä ja malleja on nähty tapahtumissa ja museoissa – sellaisiakin, joita on tuotu äärimmäisen pieniä määriä, ehkä vain yksi kappale. Muutamat enemmän ja vähemmän varmasti tänne tuodut traktorit ovat pysyneet piilossa. Ehkä niiden tuonnit ovat vahvoista ennakkoilmoituksista huolimatta jääneet pelkiksi aikeiksi, tai niitä on saattanut tulla jokunen kappale, mutta ne on pantu palasiksi kauan sitten.
Joitakin ohessa esiteltyjä traktoreita on varmuudella Suomessa, mutta ne ovat toistaiseksi olleet suojassa suuren yleisön katseilta. Täällä ei harvinaisistakaan vanhoista traktoreista makseta kovin suuria summia, mutta joissakin Euroopan maissa liikkuu iso raha ja muutamat tässä esitellyt koneet kuuluvat juuri niihin kymmenien tuhansien eurojen löytöihin.
Tämän jutun tarkoituksena ei ole yllyttää myymään traktoreita Englantiin, Hollantiin tai Saksaan, vaan toiveena on, että omistajat toisivat niitä näytille johonkin tapahtumaan. Romuliikkeet tyhjentävät mielellään kuolinpesiä, mutta niitä takapihan löytöjä olisi suotavaa näyttää jollekin alan asiantuntijalle, ennen lopullista tuhoamista. Vaikka romuraudan hinta olisi korkeallakin tasolla, niin harrastajat maksavat aina enemmän, jos kyseessä on kiinnostava kone.
Belarus MTZ-5 oli järjestyksessä toinen Minskin traktoritehtaan malli, jota tehtiin vuosina 1957–62. Suomeen tätä vajaan 50 hv:n itävetäjää tuotiin varmuudella kaksi kappaletta, ehkä peräti seitsemän. Yhden traktorin lahjoitti Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeriö satakuntalaiselle viljelijälle tilavierailun yhteydessä. Kuva: Valmistaja
Valmetin ensimmäisen 4-sylinterisen mallin prototyyppi 80 valmistui vuonna 1963, jolloin sitä esiteltiin maatalousnäyttelyissä ja työnäytöskiertueilla. Casen voimansiirrolla varustettua traktoria tehtiin aikalaistietojen mukaan 3–5 kappaletta. Varsinaisessa tuotantomallissa 864 oli erilaiset pellit ja maski. Parin 80-mallin säilymisestä on huhuja. Kuva: Valmistaja
Fordin epäonnistuneeksi tuomittu 6-sylinterinen 6000-malli oli esillä Työtehoseuran Suurnäyttelyssä 1964. Sen hinnaksi oli laitettu 23 000 mk, mikä oli aikansa korkeimpia. Varustuksiin kuului Select-O-Speed -vaihteisto, tehostin, märät levyjarrut ja vetovarsitunnustelu. Näytetraktorin jääminen Suomeen on epätodennäköistä, mutta mahdollista. Kuva: Valmistaja
4-pyöräohjattu Fiat 215 Montagna oli tuttu näky 1960-luvun loppupuolen maatalousnäyttelyissä, joissa se kiersi yksikseen rinkiä naruaidan takana. Hintaa pienellä 20 hv:n 4-vedolla oli 11 000 mk, mikä oli 35 % enemmän kuin 2-vetoisella 215-mallilla. Yhtään Montagnaa ei ole veteraanikonetapahtumissa tai alan museoissa ollut esillä. Kuva: Valmistaja
Vuonna 1967 esitelty County 854T oli ensimmäinen eurooppalainen turbotraktori. CAV-pakokaasuahtimella saatiin alkuaan 64 SAE hv:n moottorista ulos 21 lisähevosvoimaa, mutta vain huippukierrosten tuntumassa. Valmistusmäärät jäivät vähäisiksi ja tuotantokausi lyhyeksi, mutta muutama tuotiin Suomeenkin. Kuva: Valmistaja
Deutz-lisenssillä tehty jugoslavialainen Torpedo ei ole Keski- ja Etelä-Euroopassa kovin harvinainen merkki, mutta meille niitä tuotiin 1980-luvun puolivälissä vain muutama kappale. Maahantuojana toimi Kauniaisissa toiminut Veskons Oy, jonka valikoimaan kuului 48 hv:n takaveto TD 4506 ja 4-vetoinen 70 hv:n TD 7506A. Torpedoita on vielä olemassa, mutta tapahtumissa niitä ei ole nähty. Kuva: Valmistaja
