Oliver 77 KD Row Crop oli jykevä jenkkitraktori, jonka valtteja olivat laatu ja mukavuus – Suomessa suosio kaatui saatavuusongelmiin

Polttomoottorikäyttöinen traktori on keksintönä suunnilleen 120-vuotias. Ensimmäisiä yrittäjiä oli Froelich, jonka perinteitä jatkaa nyt John Deere, sekä Paterson, joka taas on sukua Caselle.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Varhaisimpiin töihin pystyneisiin peltovetäjiin kuului niin ikään amerikkalainen, vuonna 1902 valmistunut Hart-Parr No.1. Tämä 2-sylinterisellä ja hieman alle 26-litraisella 4-tahtikoneella varustettu hirmu pystyi kiskomaan 4–5-siipisiä auroja. Hevosvoimia saatiin irti 30 kierrosluvun ollessa 250 rpm.

Yliopistokaverit Charles W. Hart ja Charles P. Parr olivat perustaneet firmansa viisi vuotta aikaisemmin. Tarkoituksena oli aloittaa maamoottorituotanto. Rahoituksen saaminen moottorivetäjäprojektiin vaati jo huomattavia puhelahjoja, mutta paikallisväestön ihmeeksi prosessi eteni ja koneesta tuli kerralla hyvä.

Hart-Parr No.2 valmistui jo vuonna 1903.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Firman myyntimiehenä toiminut W. H. Williams vieroksui koneen pitkää nimitystä ”gasoline farm traction engine” eli maatilabensamoottorivetäjä. Se näytti ja kuulosti Williamsin mielestään typerältä ja vei lehtimainoksissa liikaa tilaa. Niinpä vuodesta 1907 alkaen hän ryhtyi käyttämään myymistään koneista nimitystä tractor, mitä voidaan pitää hyvänä oivalluksena vielä näin 105 vuotta myöhemminkin.

1920-luvun lopulla Hart-Parr, Oliver Chilled Plow -muokkauskonetehdas, Nichols & Shepard -puimakone- ja traktoritehdas sekä American Seeding Machine -kylvökonetehdas fuusioituivat. Yhteenliittymän nimeksi tuli Oliver Farm Equipment Corporation.

Laatu ja mukavuus valtteina markkinoilla

Vuonna 1929 tapahtunut fuusio oli firman jatkoa ajatellen välttämätön, sillä lamakausi karsi raskaalla kädellä USA:n traktoriteollisuutta. Vielä vuonna 1921 maassa oli 186 traktorivalmistajaa, joista vakavasti otettavia ehkä 15 prosenttia. Vuosituotanto oli tuolloin 68 029 traktoria. Vuosikymmenen puolivälissä tehtaita oli 60 ja yhteenlaskettu tuotanto 164 097 kappaletta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Wall Streetin mustan maanantain jälkeen alkoi pudotuspeli, jonka seurauksena valmistajien määrä laski 38:aan vuoteen 1930 mennessä. Tehtaista valmistui 196 297 traktoria. Lamakauden päätyttyä vuonna 1933 oli jäljellä enää 20 valmistajaa, joista 9 vastasi 90-prosenttisesti USA:n traktorituotannosta. Viidennellä sijalla komeili tuolloin Oliver, edellään Massey-Harris, Case, John Deere ja International. Siihen saakka Oliver Hart-Parr oli ollut pitkälti muiden amerikkalaistraktoreiden kaltainen, ilman kummempia erikoisuuksia. 1930-luvun puolivälin jälkeen erojakin alkoi löytyä.

Uutta oli 6-sylinterinen ja nopeakäyntinen Continental-moottori sähköstartteineen, 6-nopeuksinen voimansiirto sekä ennen kaikkea virtaviivainen muotoilu, jollaista ei aiemmin ollut traktoreissa nähty. Muita malleja olivat 41 hv:n Oliver 80, reilut 19-hevosvoimainen Oliver 60 ja harvinaisemmaksi jäänyt Oliver 90 (62 hv) eri versioineen.

Sota-ajan materiaalipula ja muut vastukset hankaloittivat valmistusta sikäli runsaasti, että seuraavia uudistettuja mallejaan Oliver pääsi esittelemään vasta vuonna 1948. Uuteen mallistoon kuuluivat Oliver 66, 77 ja 88. Moottorina oli nyt kaikissa malleissa Waukesha joko bensa- tai petroolikäyttöisenä, myöhemmin myös nestekaasu- tai dieselversiona.

Oliver 77 nousi välittömästi suosituimmaksi malliksi, amerikkalaiseen tapaan riviviljelytyyppiset (”row crop”) traktorit olivat kysytympiä. Moottoreiden ohella traktoreita oli uudistettu myös voimansiirtojen, jarrujen ja muotoilun osalta. Värityskin oli muuttunut entistä reippaammaksi.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Amerikkalaiset eivät olleet vielä 100-prosenttisen varmoja nostolaitteen tarpeellisuudesta, ja sen saikin toistaiseksi vain lisävarusteena. Saatavilla oli jopa sähköisellä hallinnalla varustettu Hydra-Lectric-versio. Mainoksissa Oliveria kehuttiin jykeväksi (”sturdy”). Eurooppalainen näkemys jykevästä oli tuolloin jo toisenlainen.

Sarjaa petrattiin taas vuonna 1954, jolloin tuli saataville Super-mallisto. Nyt suurimpana mallina oli Oliver Super 99, jonka sai 62 hv:n bensa-, kaasu- tai dieselmoottorilla, tai vaihtoehtoisesti 71-hevosvoimaisella ja 3-sylinterisellä GM:n 2-tahtidieselillä.

Oliver kävi läpi vielä pari suurempaa mallistomuutosta, mutta itsenäisenä traktorivalmistajana sen taru päättyi vuonna 1963. Yhtiö siirtyi Whiten haltuun, ja viimeiset Oliver-traktorit valmistuivat vuonna 1976.

Suomessa suosio kaatui saatavuuteen

Oliver 70 oli 30-luvun suomalaisilla traktorimarkkinoilla taatusti ylellisin ja ehkä myös tasokkain traktori, mutta hyvin kehittynyt myynti katkesi sota-aikaan. Seuraavan kerran Oliver-kaupoille päästiin vasta vuonna 1946, jolloin Hankkija onnistui tuomaan 36 koneen erän Oliver 70 -traktoria. Kahden seuraavan vuoden saldo oli 42 ja 57 traktoria.

Uudempaa Oliveria onnistuttiin saamaan vieläkin vähemmän: 66-mallia tuli 46 kpl, Oliver 77:n määräksi jäi 27. Tuossa vaiheessa tällä puolen Atlanttia osattiin tehdä jo paikallisiin oloihin paljon paremmin soveltuvia traktoreita, meillä kun piti huomioida myös metsätyöt ja talvikäyttö.

Monessa Euroopan valtiossa viljelijät ajelivat Marshall-apuina saaduilla Olivereilla, joita USA:n hallitus lähetti elvyttääkseen sodasta kärsineiden maiden talouden nousua. Olisi niille täälläkin ollut käyttöä, mutta itänaapurin mielestä Suomessa ei tarvittu jenkkitukea ja niin jäivät suomalaisviljelijöiltä hyvät ”aputraktorit” saamatta.