Baijerilainen mylläri Wilhelm Liebherr kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, jonka jälkeen leski Mathilde sai yksin huolehtia kahdesta tyttärestään ja vajaat kaksi vuotta vanhasta Hans-pojasta. Myöhemmin Mathilde avioitui kirchdorfilaisen rakennusmestari Johann Sailerin kanssa. Kansakoulusta päästyään Hans Liebherr tahtoi kondiittoriksi, mutta isäpuoli halusi Hansista rakennusmestarin, josta tulisi perheen omistaman rakennusliikkeen johtaja.
Oppisopimuskoulutus Johann Sailerin yrityksessä kesti 3 vuotta. Armeijan jälkeen oli vuorossa rakennusmestarikoulu, joka päättyi vuonna 1938. Rakennusfirman johtajan vakanssi katkesi sotaan, jonka aikana Liebherr palveli pioneerijoukossa itärintamalla. Kahden haavoittumisen jälkeen Hans kotiutettiin hoitamaan omistukseensa siirtynyttä rakennusliikettä.
Suursodan jälkeen Saksa oli yhtä suurta rakennustyömaata. Korkeampien rakennelmien tekeminen oli erityisen hankalaa, koska käytettävissä oli vain kiinteitä nostureita, joiden siirrot olivat työläitä ja kasaaminen kesti useita päiviä.
Niinpä Hans Liebherr kehitti muutaman insinöörin avustamana pyöräalustaisen torninosturin, joka saatiin pystyyn kolmessa tunnissa. Ensimmäistä versiota esiteltiin Frankfurtin teollisuusmessuilla vuonna 1949, mutta yhtään tilausta ei saatu. Näyttelykappale saatiin lopulta myytyä Wiesbadeniin, missä rakennettiin uutta kaupungintaloa. Melko pian nosturi alkoi kiinnostaa ja niitä alettiin valmistaa hiljattain perustetun Hans Liebherr Maschinenfabrikin toimesta. Myyntikonttorina toimi kotikylä Kirchdorfissa sijainnut vajaan 100 neliön puutalo, jonka toista puolikasta asutti Hans vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa.
Nosturituotantoa hankaloitti sopivien vaihteistojen puute. Vuodesta -51 lähtien niitä alettiin tehdä itse omatekoisilla työstökoneilla, joita alettiin valmistaa myös yleiseen myyntiin. Pari vuotta myöhemmin Liebherr alkoi suunnitella hydraulista kaivinkonetta, koska hänen vuokraamansa 30-tonninen vaijerikone oli turhan hidas ja kömpelö. Pyöräalustainen 7,5 tonnin L300 valmistui vuonna 1954, mistä alkoi Liebherr-yhtymän ura monipuolisena maarakennus- ja kaivoskoneiden valmistajana.
Hans Liebherr oli jo sikäli vakavarainen, että rahoittajapankin johtaja suositteli hänelle kassakriisiin ajautuneen jääkaappitehtaan ostamista. Aiheeseen syvennyttyään Liebherr päättikin perustaa kokonaan uuden tehtaan, koska kylmäkoneet olivat selkeä tulevaisuuden ala.
Kirchdorfissa oli rajallisesti ammattitaitoista työvoimaa, minkä vuoksi Liebherr siirsi nosturituotantoaan Biberachiin 50-luvun puolivälissä. Yhteensä 32 paikkakuntaa oli houkutellut hyvämaineista Liebherriä toinen toistaan paremmilla etuisuuksilla.
Kaukaisempiin maihin alettiin laajentua 50-luvun lopulla, jolloin avattiin Irlannin nosturitehdas. Koska asiakkaille ei voitu tarjota majoitusta, rakennettiin Killarneyn kaupunkiin tasokas majatalo, mistä sai alkunsa Liebherr-hotelleiden ketju. Kun tuotevalikoimaan lisättiin 1960-luvun alussa lentokonetekniikka, voitiin puhua jo erittäin kattavasta monialayrityksestä.
Koko ikänsä melko vaatimattomasti elänyt Hans Liebherr vetäytyi aktiivisesta yritysjohdosta vuonna 1976, jonka jälkeen vetovastuuta alettiin siirtää seuraavalle sukupolvelle. Hans Jr., Hubert ja Markus luopuivat omistusosuuksistaan jo 1980-luvulla, jolloin pääkonttori oli siirretty Sveitsiin. Hans Liebherr kuoli 78-vuotiaana vuonna 1993, yhtymää johtivat tuolloin pääosakkaat Isolde ja Willi Liebherr, nyt jättikonsernin johdossa on jo kolmannen sukupolven jäseniä.
Liebherr International AG on edelleen perheen omistuksessa. Tehtaita on 18 maassa ja työntekijöitä yli 55 000. Yli 150 yksikön yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2025 vajaat 15 miljardia euroa.
