Valmet Terra 865B ja 865BM -maastotraktorit vertailussa – kotimaista maastokelpoisuutta 50 vuoden takaa

Valmet aloitti runko-ohjatun nelivetoisen maastotraktorinsa kehittämisen 1960-luvun alkupuolella. Ensimmäinen versio oli amerikkalaistyylinen "skidderi", eli juontotraktori, joka kuitenkin meni muodista muutamassa vuodessa. Vuosikymmenen lopulla sen pohjalta työstettiin kuormaakantava metsätraktori ja armeijaa varten sotilasmalli. Kaikilla oli yhteinen lisänimi Terra. Saimme harvinaisen mahdollisuuden juonto-Terran ja armeija-Terran vertailuun.
Valmetin ensimmäinen 361D:n osista koottu runko-ohjattu 4-vetoinen juontotraktori valmistui v.1963, myöhemmin siitä tehtiin pari prototyyppiä armeijalle. Kaksi vuotta myöhemmin moottori vaihtui 80 hv:n neloseen ja voimansiirto-osat 565:n palikoihin. Uudistetun mallin tyyppi oli Valmet Terra 865B. Vuosikymmenen lopulla myös armeijaversio Terra 865 BM sai lopulliset muotonsa. Moottori oli sama kuin siviili-Terrassa ja 900-Valmetissa, josta lainattiin myös voimansiirron komponentit.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
4-sylinteristä Juonto-Terraa tehtiin vuosina 1965–70 kaikkiaan 212 kappaletta. Siihen oli saatavilla myös nostolaitevarustus, mutta maatalouteen sitä ei käytetty muutamaa kokeilua ja mainoskuvasessiota enempää. Juontotraktorikausi jäi Suomessa hyvin lyhyeksi: 1970-luvulla niitä käytettiin lähinnä metsänviljelytöissä ja myöhemmin harvesterialustoina.
4-sylinteristä Juonto-Terraa tehtiin vuosina 1965–70 kaikkiaan 212 kappaletta. Siihen oli saatavilla myös nostolaitevarustus, mutta maatalouteen sitä ei käytetty muutamaa kokeilua ja mainoskuvasessiota enempää. Juontotraktorikausi jäi Suomessa hyvin lyhyeksi: 1970-luvulla niitä käytettiin lähinnä metsänviljelytöissä ja myöhemmin harvesterialustoina. Kuva: Kimmo Kotta
Armeijan sotilaspyörätraktori Valmet Terra 865 BM oli tuotannossa vuosina 1969–71, Puolustusvoimille toimitettiin kaikkiaan 105 konetta. Se oli suunniteltu tykinvetäjäksi, maastossa vetokykyä löytyi 3,2 tonnin edestä, mutta sitä käytettiin myös miehistökuljetukseen. Muun muassa vähäisen huippunopeuden takia Terran jatkokehitykselle ei nähty tarvetta, ja armeija alkoi poistaa niitä käytöstään jo 1980-luvun lopulla. Maassa näkyvä laatikko on nestekaasukäyttöinen Termi-moottorilämmitin.
Armeijan sotilaspyörätraktori Valmet Terra 865 BM oli tuotannossa vuosina 1969–71, Puolustusvoimille toimitettiin kaikkiaan 105 konetta. Se oli suunniteltu tykinvetäjäksi, maastossa vetokykyä löytyi 3,2 tonnin edestä, mutta sitä käytettiin myös miehistökuljetukseen. Muun muassa vähäisen huippunopeuden takia Terran jatkokehitykselle ei nähty tarvetta, ja armeija alkoi poistaa niitä käytöstään jo 1980-luvun lopulla. Maassa näkyvä laatikko on nestekaasukäyttöinen Termi-moottorilämmitin. Kuva: Kimmo Kotta

Metsistä eläneen ja yhäkin elävän Suomen puukuljetukset kannolta välivarastoon tehtiin 60 vuotta sitten 92-prosenttisesti hevosilla. Loput ajettiin ketjuilla tai puoliteloilla varustetuilla maataloustraktoreilla, joita oli alettu hyödyntää metsäajoissa 1950-luvun alkupuolelta lähtien. Muutamat merkit soveltuivat metsään huomattavasti muita paremmin, mutta niissäkin oli puutteensa: maavaraa rajallisesti ja voimansiirto lujilla.

Amerikkalaiset olivat ottaneet hyvällä menestyksellä käyttöönsä runko-ohjatut nelivetoiset juontotraktorit, eli skidderit, joiden ensimmäiset kappaleet tuotiin Suomeen 1960-luvun alussa. Nämä Tree Farmerit ja Timberjackit olivat kuitenkin hyvin kalliita, metsätöissä yleiseen Super Majoriin tai nelos-Nuffieldiin verrattuna hintaa oli vähintään nelinkertaisesti. Savotta-ajurit olivat enimmäkseen maanviljelijöitä, jotka tienasivat traktorinsa hintaa talvisin metsätöissä. Keväällä traktoreista riisuttiin enimmät varusteet ja aloitettiin peltotyöt.

Kallista juontotraktoria ei voinut käyttää juuri muuhun kuin puukuljetuksiin ja sulan maan aikaan laikkurin tai metsänviljelyauran vetämiseen. Sen hankinta edellytti ympärivuotiseksi metsäkoneurakoitsijaksi ryhtymistä. Valmet kävi v.1963 hintakisaan esittelemällä maataloustraktorin osista kootun juontotraktorin, jonka pohjalta kehitettiin myöhemmin erityinen sotilasajoneuvo.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Terran 865BM:n takavaunu kantaa 3 tonnin lastin ja perään voidaan kytkeä vielä vähintään saman verran kuormaa. Armeijalla oli nimenomaan Terraa varten tehtyjä perävaunuja, joissa oli omapainoa 900 kiloa ja kantavuutta 2,5 tonnia.
Terran 865BM:n takavaunu kantaa 3 tonnin lastin ja perään voidaan kytkeä vielä vähintään saman verran kuormaa. Armeijalla oli nimenomaan Terraa varten tehtyjä perävaunuja, joissa oli omapainoa 900 kiloa ja kantavuutta 2,5 tonnia. Kuva: Kimmo Kotta
Kummassakin Terrassa on sama Valmetin 411A-moottori, joka armeija-Terrassa on hieman korkeamman kierrosluvun ansiosta muutaman hevosvoiman tehokkaampi. Ruiskutuspumppu on monesta muustakin dieselistä tuttu Simms. Kylmäkäynnistystä voidaan pakkosyötön lisäksi varmentaa moottori kupeessa olevalla Termillä.
Kummassakin Terrassa on sama Valmetin 411A-moottori, joka armeija-Terrassa on hieman korkeamman kierrosluvun ansiosta muutaman hevosvoiman tehokkaampi. Ruiskutuspumppu on monesta muustakin dieselistä tuttu Simms. Kylmäkäynnistystä voidaan pakkosyötön lisäksi varmentaa moottori kupeessa olevalla Termillä. Kuva: Kimmo Kotta
Terrojen portaalit on käännetty alaspäin, millä on saatu kasvatettua maavaraa - armeijamallissa sitä löytyy kunnioitettavat 65 senttiä. Menoa hillitään kummallakin akselilla olevilla paineilmakäyttöisillä kuivilla levyjarruilla. Takana on siviili-Terran tavoin ZF:n automaattilukko. Normaalisti armeijamallin mahan alle kuuluu vielä vankka pohjapanssari.
Terrojen portaalit on käännetty alaspäin, millä on saatu kasvatettua maavaraa - armeijamallissa sitä löytyy kunnioitettavat 65 senttiä. Menoa hillitään kummallakin akselilla olevilla paineilmakäyttöisillä kuivilla levyjarruilla. Takana on siviili-Terran tavoin ZF:n automaattilukko. Normaalisti armeijamallin mahan alle kuuluu vielä vankka pohjapanssari. Kuva: Kimmo Kotta

Vuoden Kone

Valmetin ensimmäisessä juontokoneversiossa 363D oli Valmet 361D:n 3-sylinterinen moottori ja voimansiirto, joka oli yhdistetty runko-ohjausnivelellä ja kardaanilla takavaunuun, jona toimi niin ikään 361D:n taka-akselisto. Hydraulimoottorin käyttämä vinssi juontopukkeineen kuului vakiovarustukseen, samoin puiden kasaamiseen tarkoitettu puskulevy ja turvakehys. Sarjavalmistus aloitettiin Valmetin Lentokonetehtaalla Tampereella.

Noin 4 tonnia painaneen maastotraktorin 46 hv:n teho todettiin vaatimattomaksi, niinpä moottoriksi vaihdettiin v.1965 sama 80-hevosvoimainen nelonen, joka oli 864-mallissa ja myöhemmin 900-Valmetissa. Voimansiirto-osat uudistettuun malliin otettiin edellisenä vuotena esitellystä 565-Valmetista. Taka-akseliin lisättiin vielä ZF:n automaattilukko. Vaihdosten myötä kone sai uuden nimen Valmet Terra 865B. Koneviesti noteerasi muutokset sikäli merkittäviksi, että se sai arvostetun Vuoden Kone -tittelin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kokorunkojuonto oli täällä uusi menetelmä, eikä se toiminut kaikilla työmailla, joten Valmet alkoi kehittää uudesta juontotraktorimallista kuormatraktoria, joka saatiin valmiiksi vuoden 1968 savotoille. Uudessa Valmet Terra 865 BK:ssa oli paineilmajarrut ja isommat pyörät. Moottorin ja normaalikytkimen väliin lisätty turbiinikytkin takasi pehmeän liikkeellelähdön, suojeli vaihteistoa kovemmilta tehopiikeiltä ja rajoitti pyörien luistoa. Yhdellä akselilla tai telillä varustettu kuormatila lastattiin ohjaamon katolle asennetulla kourakuormaimella.

Armeijaa varten alettiin kehittää omaa maastotraktoria jo 4-sylinterisen juonto-Terran tulemisen aikoihin. Sarjatuotantoon päästiin vuoden 1969 lopulla, jolloin armeija teki sadan traktorin tilauksen. Perusrakenne oli sama kuin juonto-Terroissa, sillä erolla, että vaihteisto oli 900-Valmetista, samoin vähennyspyörästöt ja paineilmakäyttöiset kuivat levyjarrut. Taka-akselilla oli edelleen ZF:n kitkalukko ja vauhtipyörällä turbiinikytkin. Metsäkoneista poiketen kuljettaja ja apukuski istuivat edessä, molemmin puolin moottoria.

Metsä-Terrat eivät olleet kovin kehuttuja koneita. Kuormaakantavia BK-malleja ostaneet urakoitsijat olivat pulassa ratkeilleiden voimansiirto-osien takia ja metsäfirmatkin alkoivat huolestua takkuilevista työmaistaan. Tehdas joutui kutsumaan kaikki uusia kuorma-Terroja ostaneet asiakkaat palautekokouksiin, joissa setvittiin tekniset ongelmat ja etsittiin ratkaisuja niiden poistamiseen. Lopulta kaikkiin hajonneisiin koneisiin tehtiin takuuna laajoja osavaihdoksia, jonka jälkeen työt alkoivat sujua hieman paremmin.

Armeijamalleihin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Ohjaamotiloissa oli valtava meteli, eivätkä kyydittävien olot olleet kaksiset, mutta Terralla päästiin yli melko pahoistakin paikoista täydessä varusmieslastissa tykkiä vetäen, eikä kestävyydessäkään ollut toisenlaisen käytön takia ainakaan vakavampia ongelmia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kaikkien Terra-mallien valmistus päättyi vuosikymmenen vaihteessa. Juontotraktoreiden tilalle tulivat jo v.1968 esitellyt momentinmuuntimella ja power-shiftillä varustetut 880-mallit, huonomaineiset kuorma-Terrat korvattiin kokonaan uusilla CK-Valmeteilla. Armeija-Terroista ei tehty lisätilauksia, joten niidenkin valmistus päättyi lopullisesti.

Juonto-Terran ohjaamo on taattua 1960-luvun puolivälin tyyliä, jolloin kylmää torjuttiin vahvalla kerrospukeutumisella ja hellettä vaatteiden vähentämisellä. Vasemmalla puolella tuoksuva polttoainesäiliö luo vielä omaa tunnelmaansa. Hydrauliöljysäiliö ja vinssin hallintaventtiili on istuimen takana, puskulevyn venttiili ratin oikealla puolella.
Juonto-Terran ohjaamo on taattua 1960-luvun puolivälin tyyliä, jolloin kylmää torjuttiin vahvalla kerrospukeutumisella ja hellettä vaatteiden vähentämisellä. Vasemmalla puolella tuoksuva polttoainesäiliö luo vielä omaa tunnelmaansa. Hydrauliöljysäiliö ja vinssin hallintaventtiili on istuimen takana, puskulevyn venttiili ratin oikealla puolella. Kuva: Kimmo Kotta
Juonto-Terrassa on 565:n vaihdelaatikko, mutta toisen suuntaisena, eli kaavio on päinvastainen. Vaihdevipujen edessä on työkonehydrauliikan pumppu, joka voidaan kytkeä irti vaihdekepakkojen välissä olevalla vivulla.
Juonto-Terrassa on 565:n vaihdelaatikko, mutta toisen suuntaisena, eli kaavio on päinvastainen. Vaihdevipujen edessä on työkonehydrauliikan pumppu, joka voidaan kytkeä irti vaihdekepakkojen välissä olevalla vivulla. Kuva: Kimmo Kotta
Armeija-Terran ohjaamo on sotilaallisen karu, niin kuin olivat ennen muinoin muutkin sen laitoksen systeemit. Kuskin ja apumiehen välissä töröttävän pöntön sisällä on pakoputki, jolla pidetään ohjaamo lämpimänä talvella ja kesällä. Paineilmasäiliö on kätevästi apukuljettajan istuimen alla. Kuskin ja repsikan lisäksi komentosillalla on istumapaikkoja vähintään viidelle soltulle.
Armeija-Terran ohjaamo on sotilaallisen karu, niin kuin olivat ennen muinoin muutkin sen laitoksen systeemit. Kuskin ja apumiehen välissä töröttävän pöntön sisällä on pakoputki, jolla pidetään ohjaamo lämpimänä talvella ja kesällä. Paineilmasäiliö on kätevästi apukuljettajan istuimen alla. Kuskin ja repsikan lisäksi komentosillalla on istumapaikkoja vähintään viidelle soltulle. Kuva: Kimmo Kotta
Kuskinpukilla on suurin piirtein samanlaista kuin metsämallissakin, lukuun ottamatta istuimen oikealla puolella olevia vaihdevipuja. Ylempänä olevista vivuista alempi on käsikaasu, ylemmällä kytketään hydraulipumppu ja sen vieressä näkymättömissä olevalla hanikalla vinssi.
Kuskinpukilla on suurin piirtein samanlaista kuin metsämallissakin, lukuun ottamatta istuimen oikealla puolella olevia vaihdevipuja. Ylempänä olevista vivuista alempi on käsikaasu, ylemmällä kytketään hydraulipumppu ja sen vieressä näkymättömissä olevalla hanikalla vinssi. Kuva: Kimmo Kotta
Ohjaamon keskellä, rämisevän peltikopan suojassa oleva moottori on osaltaan huolehtinut, että kuljettaja on pysynyt hereillä pitkilläkin yökeikoilla. Vieressä olevasta moottorista on etunsakin: kaasuvivustosta on voitu tehdä mahdollisimman simppeli ja pakkosyötön on voinut painaista päälle istuimelta käsin.
Ohjaamon keskellä, rämisevän peltikopan suojassa oleva moottori on osaltaan huolehtinut, että kuljettaja on pysynyt hereillä pitkilläkin yökeikoilla. Vieressä olevasta moottorista on etunsakin: kaasuvivustosta on voitu tehdä mahdollisimman simppeli ja pakkosyötön on voinut painaista päälle istuimelta käsin. Kuva: Kimmo Kotta

Armeijamuistoja

Metsä-Terrat tulivat hyvinkin tutuiksi 42 vuotta sitten; Karjalan Lennostolla oli niitä 3 kappaletta, mutta puita niillä ei ajettu. Juonto-Terrasta ja kahdesta kuorma-Terrasta oli puskulevyjä lukuun ottamatta poistettu kaikki metsävarusteet ja pultattu taka-akseleiden päälle suuret betonimurikat. Terroilla aurattiin pihoja ja kiskottiin pakkasaikaan varusmiesten autoja pyörimään. Vääpeli Pylkkäsellä oli 5-miehiselle "bäksteri"-ryhmällemme kaksi ohjetta: "Ykkösen ja kakkosen käyttö on ankarasti kiellettyä, koska rattaista puuttuu hampaita ja banjon pultteja on kirittävä päivittäin, vaikka niillä ei ajettaisikaan, ne pirut kun löystyvät varmasti seisoessakin".

Kuorma-Terroista on jäänyt mieleen umpiohjaamon meteli, kytkimen vonkaisu ja palveluspukuun tarttunut dieselin haju. Juonto-Terran avo-ohjaamo oli hiljaisempi, mutta hallintalaitteet olivat paljon karummat. Täydessä vauhdissa jos erehtyi kurvissa löysäämään kaasua, niin traktori jatkoi suoraan, koska ohjaushydrauliikka ei saanut tarpeeksi painetta.

Porukalla ihmeteltiin, kuinka voimansiirrot ovat voineet ränsistyä 10 vuodessa sellaiseen kuntoon niinkin vähäisellä ja kevyellä käytöllä. Liikkumiskyvyssäkin riitti kummastelemista. Vaikka etupyörissä oli vankat ketjut, niin vahvempaan hankeen oli turha yrittää ja jyrkemmät rinteet piti jättää kokeilematta. Juonto-Terra eteni mitenkuten paksummassakin lumessa runko-ohjausta koko ajan hetkuttelemalla, mutta melkoista rimpuilua se oli. Taka-akselilla oli olevinaan se automaattinen kitkalukko, mutta sen olemassaoloa ei kyllä huomannut. Näin siis kaukaisella 1970-luvulla, oli aika tarkistaa, pitivätkö muistikuvat paikkansa.

Juonto-Terrassa on edessä ja takana 565-Valmetin akselistot, mutta portaalityypin vähennyspyörästöt ovat vahvistettua sorttia. Takana on automaattilukko, etuakseli on lukoton. Viimeisissä malleissa oli takana paineilmakäyttöiset rumpujarrut ja edessä mekaaniset, tässä vuoden 1966 mallissa jarrutellaan vain etuakselia.
Juonto-Terrassa on edessä ja takana 565-Valmetin akselistot, mutta portaalityypin vähennyspyörästöt ovat vahvistettua sorttia. Takana on automaattilukko, etuakseli on lukoton. Viimeisissä malleissa oli takana paineilmakäyttöiset rumpujarrut ja edessä mekaaniset, tässä vuoden 1966 mallissa jarrutellaan vain etuakselia. Kuva: Kimmo Kotta
Armeija-Terra selviää hankalista paikoista huomattavasti siviili-Terraa helpommin. Sotilaat ja tykit ovat 50 vuotta sitten liikkuneet Valmetin maastokalustolla varmemmin kuin puut. Tässäkin tapauksessa ollaan taka-akselin automaattilukon varassa, mutta paljon enemmän liikkumiseen vaikuttaa kunnollinen rengastus ja osaltaan myös turbiinikytkin.
Armeija-Terra selviää hankalista paikoista huomattavasti siviili-Terraa helpommin. Sotilaat ja tykit ovat 50 vuotta sitten liikkuneet Valmetin maastokalustolla varmemmin kuin puut. Tässäkin tapauksessa ollaan taka-akselin automaattilukon varassa, mutta paljon enemmän liikkumiseen vaikuttaa kunnollinen rengastus ja osaltaan myös turbiinikytkin. Kuva: Kimmo Kotta
Valmet Terra 865B on maastoajossa melko ketterä, mutta kapeat 14.00 x 24-pyörät rajoittavat etenemistä liukkailla pinnoilla. Ketjuja tarvittaisiin kesäkelissäkin. Taka-akselin automaattilukosta on vähäistä apua, mutta Terra olisi kokonaan toisenlainen menijä, jos molemmilla akseleilla olisi oikeat lukot ja alla pari pykälää suurempi rengastus.
Valmet Terra 865B on maastoajossa melko ketterä, mutta kapeat 14.00 x 24-pyörät rajoittavat etenemistä liukkailla pinnoilla. Ketjuja tarvittaisiin kesäkelissäkin. Taka-akselin automaattilukosta on vähäistä apua, mutta Terra olisi kokonaan toisenlainen menijä, jos molemmilla akseleilla olisi oikeat lukot ja alla pari pykälää suurempi rengastus. Kuva: Kimmo Kotta
Valmetin tekemää vinssiä pyöritetään Vickersin nestemoottorilla. Välityksiä on kaksi, joista hitaammalla saadaan 4 tonnin vetovoima, nopeammalla 1,2 tonnin. Traktorin taakse juonnetut puut nostetaan vaijerilla juontolevyä vasten ja vedetään välivarastolle. Metsätehon ja Vakolan testeissä Terran perässä liikkui helpossa maastossa parhaimmillaan viiden motin verran, tunnissa saatiin laaniin vajaat 20 kuutiota.
Valmetin tekemää vinssiä pyöritetään Vickersin nestemoottorilla. Välityksiä on kaksi, joista hitaammalla saadaan 4 tonnin vetovoima, nopeammalla 1,2 tonnin. Traktorin taakse juonnetut puut nostetaan vaijerilla juontolevyä vasten ja vedetään välivarastolle. Metsätehon ja Vakolan testeissä Terran perässä liikkui helpossa maastossa parhaimmillaan viiden motin verran, tunnissa saatiin laaniin vajaat 20 kuutiota. Kuva: Kimmo Kotta
Armeija-Terran Sepson-nokkavinssi saa liikkumaan 6 tonnin kuorman, eli ilman ylimääräistä lastia 500 kiloa painavampi Terra nousee varmasti suosta tai montusta. Voima otetaan kahdesta Orbit-moottorista. 100 litran tuotolla vaijeri liikkuu 10 metriä minuutissa. Vaijeria ulos vedettäessä voimansiirto voidaan kytkeä kokonaan irti, jolloin kela pyörii vapaasti. Nestemoottorit saadaan pyörimään molempiin suuntiin, eli koneellinenkin ulos kelaus on mahdollista. Vinssin vieressä näkyvä pyöreä reikä on imuilmanottoaukko.
Armeija-Terran Sepson-nokkavinssi saa liikkumaan 6 tonnin kuorman, eli ilman ylimääräistä lastia 500 kiloa painavampi Terra nousee varmasti suosta tai montusta. Voima otetaan kahdesta Orbit-moottorista. 100 litran tuotolla vaijeri liikkuu 10 metriä minuutissa. Vaijeria ulos vedettäessä voimansiirto voidaan kytkeä kokonaan irti, jolloin kela pyörii vapaasti. Nestemoottorit saadaan pyörimään molempiin suuntiin, eli koneellinenkin ulos kelaus on mahdollista. Vinssin vieressä näkyvä pyöreä reikä on imuilmanottoaukko. Kuva: Kimmo Kotta
Terroja esitteli ja antoi koeajettavaksi maankuulu sotilasajoneuvoharrastaja Ari Heikkilä Rautalammilta. Kahden armeija- ja yhden siviili-Terran lisäksi laajaan arsenaaliin kuuluvat muun muassa Proto-Sisujen kaikki versiot, raskaan sarjan MAZ 537G-lavetti, Valmet 1502, ATS 59-tykinvetäjä ja MT-LB "Ällitälli"-kuljetuspanssarivaunu, joihin palaamme myöhemmin. Kokoelma alkoi karttua 1980-luvulla, ja Antti tunnustaa, että ettei hän muista useampaan paikkaan hajasijoitettujen koneidensa tarkkaa lukumäärää.
Terroja esitteli ja antoi koeajettavaksi maankuulu sotilasajoneuvoharrastaja Ari Heikkilä Rautalammilta. Kahden armeija- ja yhden siviili-Terran lisäksi laajaan arsenaaliin kuuluvat muun muassa Proto-Sisujen kaikki versiot, raskaan sarjan MAZ 537G-lavetti, Valmet 1502, ATS 59-tykinvetäjä ja MT-LB "Ällitälli"-kuljetuspanssarivaunu, joihin palaamme myöhemmin. Kokoelma alkoi karttua 1980-luvulla, ja Antti tunnustaa, että ettei hän muista useampaan paikkaan hajasijoitettujen koneidensa tarkkaa lukumäärää. Kuva: Kimmo Kotta

Metsäkeikalla

Kaiken sorttiset Terrat ovat hävinneet vähiin, eikä niitä ole kovin suuria määriä edes tehty. Juonto-Terrojen kokonaismäärä on ollut jossain reilun 200 paikkeilla, kuorma-Terroja on tehty ehkä 100 kappaletta, armeijamallia kaiketi 105. Suurin osa metsä-Terroista on ajettu aikanaan loppuun ja romutettu. Huutokaupoilla myydyistä armeija-Terroista on tehty työkonealustoja ja muita erikoiskoneita, mutta valtaosa niistäkin on päätynyt romumiesten haaviin.

Rautalampilainen superluokan koneharrastaja Ari Heikkilä on onnistunut tallentamaan laajaan kokoelmaansa kaksi armeija-Terraa, sekä Rovaniemen Metsäopiston juonto-Terran vuodelta 1966. Lokakuun lopulla järjestyi harvinainen mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan Terrojen maasto-ominaisuudet aidossa ympäristössä.

Juontotraktorin, eli Valmet Terra 865B:n ohjaamo tuntui tismalleen yhtä kolkolle, kuin muinaisina armeija-aikoina, tai oikeastaan vielä paljon karummalle, ohjaamoiden keskimääräinen taso kun on tullut noista ajoista monta pykälää ylöspäin.

Armeijamalli, tai virallisemmin Valmet Terra 865BM oli uusi tuttavuus, niitä kun oli silloin ennen vanhaan vain muutamissa maavoimien varuskunnissa. Ohjaamoon nouseminen takakautta on siviilimallia hankalampaa, eikä vasemmalla puolella olevalle istuimelle pujotteleminenkaan ole sen helpompaa, mutta hallintalaitteet ovat selvästi paremmin sijoitettuja ja muutenkin kuskilla tuntuisi olevan mukavammat olot. Ne kyllä unohtuvat, kun vieressä oleva moottori käynnistetään. Minkään maataloustraktorin ohjaamossa ei ole yhtä kovaa metallisointista räikinää, ei edes parjatuissa 1960-luvun peltikoppisissa Belaruksissa.

Maastossa armeija-Terra osoittautui kohtalaiseksi etenijäksi. Viereisessä metsässä oli hiljattain ollut hakkuu ja maanomistaja Eero Pakarinen antoi luvan hyödyntää valmiita ajouria. Jyrkkä liukas kalliokaan ei rajoittanut menoa kumpaankaan suuntaan. Aikansa leveimmät renkaat ja sutimista osaltaan estävä turbiinikytkin auttoivat asiaa, samoin 6,5 tonnin omapaino. Maasto-ominaisuudet ovat aikanaan olleet paremmat kuin yhdessäkään sen ajan maataloustraktorissa.

Yli puolitoista tonnia kevyemmän, kapearenkaisen ja muutenkin pienipyöräisemmän juonto-Terran esitys oli paljon vaisumpi, vaikka sille valittiin helpompi testirata. Ketjuja tarvittaisiin kaikkiin pyöriin kesäkelissäkin. Heikompi eteneminen ei johtunut taitojen puutteesta, sillä metsätaipaleella kuljettajana toimi Terrojen saloihin perehtynyt omistaja Ari Heikkilä. Helpossa maastossa Terran jäljessä on varmasti kulkenut isojakin puumääriä, Metsätehon testeissä viisikin kuutiota kerralla.

Kumpikin kone on aikanaan suoriutunut tehtävistä, joihin ne on suunniteltu – armeija-Terra varmasti paremmin. Se lienee ollut järeämmän voimansiirtonsa ansiosta myös kestävämpi. Mukavuudesta tai ergonomiasta ei kummankaan kohdalla voida puhua, eikä se armeija-Terran kohdalla ole ollut tarpeellistakaan. Kouluttajathan tapasivat sanoa, että tänne ei ole tultu viihtymään. Kiintoisia koneita molemmat, palanen suomalaista traktorihistoriaa ja alku menestyksekkäälle metsäkoneuralle. Runsaat kiitokset Arille Terra-päivästä.