Willys Farm Jeep muuntui armeija-ajokista farmareiden yleisajoneuvoksi – Suomeen autoja hankittiin sodan jälkeen Liittoutuneiden ylijäämävarastoista

Hyvistä tuotemerkeistä tulee joskus koneiden tai välineiden yleisnimityksiä. Tyypillinen tapaus on katepillari, hyvin harva puhuu telaketjutraktorista.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kaikki haarukkavaunut ovat olleet roklia, panosnaulaimet hiltejä, hydraulikuormaimet hiijappeja ja lapiorullaäkeet hankmoja. Maastoauto, etenkin avomallinen, oli vielä 70-luvulla merkistä riippumatta jeeppi.

Toisen maailmansodan ikonista farmarin yleisajoneuvoksi

135 autotehdasta sai vuonna 1940 US Army:lta tarjouspyynnön kevyestä maastoautosta, jolla korvattaisiin sivuvaunulliset moottoripyörät ja vanhanaikaiseksi käyneet T-Ford-pohjaiset sotilasajoneuvot. Auton rakenteesta annettiin selkeät ohjeet: siinä piti olla suorakulmainen runko, tilat kolmelle miehelle ja raskaalle konekiväärille, normaalit ja "pimennys" ajovalot, alle 1200 naulan (543 kg) tyhjäpaino ja 600 naulan (271 kg) kantavuus. Akselivälin piti olla alle 75 tuumaa ja korkeuden konepellin päälle korkeintaan 36 tuumaa, ajonopeudeksi haluttiin 3-50 mailia tunnissa (4,8–80km/h). Muita vaatimuksia oli taittuva tuulilasi, 4-veto sekä nopea ja hidas aluevaihteisto. Tarjouksensa jätti määräajassa Bantam, hieman myöhemmin Willys-Overland ja Ford.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Aluksi kaikki kolme saivat 1500 auton tilauksen, lopullinen valmistaja valittaisiin saatujen kokemuksien perusteella. Bantam BRC40 oli tekniikaltaan lupaavin, mutta pienen valmistajan massatuotantomahdollisuuksia epäiltiin. Ford Pygmy GP:n käyttömukavuus oli ylivoimainen, mutta tekniikaltaan se oli alkeellisempi. Moottori oli Ford 9N-traktorista, vaihteisto vanhasta A-mallin henkilöautosta. Willys Quadin heikkoutena oli ylipaino, vahvuutena ärhäkkä 60 hv:n moottori. Seuraavan vuoden aikana armeija standardisoi uuden maastoautomallin ja siirsi tuotannon yhdelle valmistajalle. Kilvan voitti Willys, jonka lopullista MB-mallia oli kevennetty mm. maskin ja lokasuojien uudelleenmuotoilulla.

Myös Ford pääsi osille, se sai tehdä armeijalle samanlaista, mutta lisenssipohjaista GPW (General Purpose Willys) -mallia. Fordin tekemissä autoissa komeili kirjaimet GP ja tästä amerikkalaiset sotilaat keksivät antaa mallille lisänimen Jeep, se kun ääntyi suunnilleen samalla tavoin kuin gp. Osansa nimessä oli Kippari Kalle-sarjakuvalla, jossa esiintyi Eugene the Jeep-niminen hahmo.

Sotakäyttöön Jeep soveltui hyvin. Kuskien mukaan se pystyi kaikkeen muuhun, mutta ei kakun paistoon. Willys-Overland teki sotavuosina yhteensä 368 000 jeeppiä, Fordin vastaava lukema oli 277 000. Sodan päätyttyä Willys rekisteröi nimiinsä Jeep-tuotemerkin ja alkoi suunnitella etenkin maatalouskäyttöön soveltuvaa yleishyötyajoneuvoa. Erona aiempaan oli mm. sivulle kiinnitettävä varapyörä, avattava takalaita ja suuremmat ajovalot. Tähän v. -45 esiteltyyn Jeep CJ 2A-malliin ja sen parannettuun CJ 3A-versioon sai lisävarusteena voimanottoakselin taakse, keskelle ja eteen, hihnapyörän, nostolaitteen, vetolaitteen sekä täydellisen valikoiman työkoneita.

Farm-Jeepiksi kutsuttua jokapaikanhöylää mainostettiin samanlaisena yleiskoneena kuin Fordson F-traktoria 20-luvulla. Rakenteeltaan Jeep oli selvästi auto, mutta mainoksissa se luokiteltiin yleistraktoriksi. Vertailussa tavalliseen traktoriin korostettiin nopeutta, monipuolisuutta, mukavuutta ja nelivetoisuutta. Korean sodan myötä Sota-Jeep koki uudistuksia, siviilijeeppikin kohentui uusien CJ-3B- ja CJ-5-mallien myötä. CJ-3 oli tuotannossa vuosina 53–68, CJ-5 taas aikavälillä 54– 84.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Jeepistä ei tullut sellaista traktorin korviketta mitä alkuaikojen mainoksissa arvailtiin, eikä myöskään muinoisen T-Fordin kaltaista jokamiehen autoa, mutta monen amerikkalaisen farmin kalustoon se kuului. Sillä oli kätevä katsastaa kaukaisimmat laitumet, piipahtaa kaupungissa hakemassa rehusuolasäkki ja petroolitynnyri, tai hätistellä kutsumattomat vieraat tiluksilta. CJ-3B mallin tulemisen aikoihin Willys-Overland siirtyi Kaiser-yhtymän omistukseen, joka taas vuodesta 1970 lähtien kuului AMC:lle, nykyään Jeep on Daimler-Chryslerin tavaramerkki.

Ylijäämävarastoista suomalaista maaseutua palvelemaan

Rauhan tultua USA halusi tukea kovia kokeneita eurooppalaisvaltioita erityisillä Marshall-avustuksilla. Moneen maahan tuli näiden avustusten myötä uusia Jeeppejä ja muita "Amerikan herkkuja". Suomikin olisi päässyt osalliseksi näistä lähetyksistä, mutta itänaapurin mielestä niitä ei tarvittu.

Onneksi Liittoutuneiden ylijäämävarastoista sai kaikenlaista kohtuuhintaan. Sieltä ostettiin telaketjutraktoreita, mm. 126 Caterpillaria, monta Allis-Chalmersia ja Internationalia, White-puolitela-autoja, tavallisia kuormaja linja-autoja, hinaaja-aluksia jne. Myös 600 Sota-Jeeppiä hankittiin, näistä armeija lunasti 6 kpl, loput menivät eri virastoille ja laitoksille, osa myös yksityisille maatiloille.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Nostolaitteita tai muita traktorivarustuksia ei näissä autoissa tietenkään ollut, mutta hevosäkeiden ja vastaavien koneiden hinaus onnistui kohtuullisesti. Myöhemmin 50-luvulla tänne tuli myös nostolaitteilla ja ulosotoilla varustettuja Jeeppejä, mutta ne jäivät maatilakäytössä harvinaisiksi. Samoin kävi saksalaiselle vastineelle, Unimogille. Kumpaakin ajokkia hankittiin lähinnä maansiirtoliikkeille ja muille, jotka tarvitsivat vankkaa ja maastokelpoista kulkuneuvoa.