David Brown 1200 -traktorissa oli Selectamatic-hydrauliikka ja Simms-rivipumppu – Suomessa markkinointikanavat eivät olleet parhaat mahdolliset

David Brown 1200 Selectamatic -traktoria valmistettiin vuosina 1967–71, Melthamissa, Yorkshiressä (Englanti). Yhteensä traktori on valmistettu yhteensä 18 990 kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta

60-luvun puolivälissä tulleella maailmanlaajuisella Ford-mallistolla pyrittiin huomattaviin säästöihin kaikilla tasoilla, niin myös jakeluportaassa. Ensimmäisenä askeleena uuteen järjestykseen, Ford irtisanoi kaikki USA:n tukkuliikkeidensä sopimukset vuoden -63 lopulla ja loi oman jakelujärjestelmänsä.

Sivuun jääneet tukkurit perustivat National Equipment Dealers Association (kansallinen työkonemyyjien yhdistys) -nimisen yhteenliittymän, josta käytettiin lyhennettä NEDA. Maaliskuussa -64 aloittanut yhdistys ryhtyi välittömästi etsimään sopivaa traktoriedustusta. David Brownin lisääntyneet panostukset Amerikan markkinoille eivät olisi voineet osua parempaan saumaan.

Pieni 3-sylinterinen David Brown 770 oli ensimmäinen malli, jossa oli yhdellä vivulla hallittava uusi Selectamatic-hydrauliikka. Jatkossa sama varustus oli tarkoitus asentaa suurempiin 880- ja 990-David Browneihin. Voimansiirtoonkin kaavailtiin vähäisiä muutoksia, traktoreiden ulkonäköön ei ajateltu vielä puuttua.

NEDA:n edustajat olivat tutustuneet kesän -64 mittaan David Brownin tekniikkaan, eivätkä pitäneet näkemästään. Traktorin yleisilmettä he pitivät vanhanaikaisena ja väritystä kerrassaan sopimattomana Amerikan markkinoille. Siellä jokaisella merkillä oli omat väriyhdistelmänsä ja -sävynsä. Punakeltainen David Brown muistutti aivan liikaa punavalkoista Internationalia.

Englantilaisille annettiin malliksi NEDA:n edustuksiin kuulunut Bolens-puutarhatraktori, jossa oli ruskea runko, valkoiset pellit ja punaiset tarrat. Jos traktoria muotoiltaisiin modernimpaan kuosiin ja käytettäisiin Bolensin värejä, niin kaupat syntyisivät. David Brownin toimitusjohtaja Jack Thompson palasi Bolens mukanaan Englantiin. Jo 10 päivän kuluttua hän oli taas USA:ssa mukanaan kuvia uudesta valkoisesta traktorista. Sopimus tehtiin, ja traktoreita alettiin viedä parhaimmillaan yli 6 000 koneen vuosivauhdilla.

Eurooppalaisille oli tarkoitus myydä entisenlaisia malleja, mutta traktorikauppiaitten vaatimuksesta päädyttiin yhtenäiseen ulkonäköön kaikilla markkinoilla. Alussa valkoinen sarja käsitti mallit 770, 880 ja 990, joiden tehot olivat 36, 48 ja 58 hevosvoimaa. Malliston yläpäähän kaivattiin vielä yhtä traktoria, olihan Fordilla 64-hevosvoimainen 5000 ja MF:llä 62 hv:n 165 sekä 72 hv:n 175.

Voimansiirroltaan vahvempi, 67-hevosvoimainen David Brown 1200, tuli markkinoille tammikuussa -67. Siinä oli muista malleista poiketen Simssin rivipumppu, kaksinopeuksinen voimanotto ja kaksoiskytkin omalla käsivivulla. Valinnaisvarusteena sai 12-nopeuksisen vaihteiston. Jo vuotta myöhemmin tehoja nostettiin viiden hv:n verran, mikä aiheutti alkuun pieniä kampiakseliongelmia. Vaivoista päästiin käsittelyä muuttamalla.

Ensimmäinen valkoinen David Brown -sarja oli myynnissä vuoden -71 loppuun, jolloin esiteltiin seuraava, viisi traktoria käsittänyt mallisto. Tuossa vaiheessa DB oli Englannin kolmanneksi suurin traktorivalmistaja. Amerikkalainen Tenneco-yhtymä oli ostanut vuonna 1969 Casen osakekannan, David Brown siirtyi jättiyrityksen hallintaan kolme vuotta myöhemmin. Omistajavaihdos näkyi aluksi vain pienenä Case-tarrana konepellissä ja värityksen vaihtumisena yhtenäisemmäksi. Kermankeltaiset Casen pellit muuttuivat valkoisiksi ja David Brownin ruskeat rungot sekä moottorit punaisiksi.

David Brown on soveltunut suomalaiselle pellolle tai metsään siinä missä monta kertaa suositumpi Ford tai Massey-Fergusonkin. Kovin haluttu merkki se ei ole täällä kuitenkaan koskaan ollut. Markkinointikanavatkaan eivät ole aina olleet parhaat mahdolliset. David Brownit myytiin 50-luvun puolestavälistä lähtien Veho Oy:n piirimyyjien toimesta. Hienossa Mersu-kaupassa asioiminen saattoi olla syrjäkylän miehelle vaikeampaa kuin traktorin ostaminen paikallisesta osuuskaupasta. Vehollakaan ei oltu välttämättä kovin ihastuneita traktoriasiakkaisiin. Kerrotaan, että vuonna -67 toteutuneen DB-edustuksen päättymiseen oli syynä 30 sikaa, jotka jouduttiin ottamaan traktorin osamaksuna Porin Veholla.

Jatkossa maahantuonnista vastasi tehtaan tytäryhtiö David Brown Traktori Oy. Menekissä ei muutos näkynyt, vuosimyynnit pysyttelivät edelleen alle tuhannessa. Tilastoissa DB:t olivat sijoilla viisi tai kuusi. Eniten muuttui ”Taavettien” mainonta. Kokosivun ilmoituksessa saattoi olla pääosassa pakastimesta haaveileva emäntä tai pikkuveli, jota olisi enemmän viehättänyt uusi auto kuin traktori. Päälle 40 vuotta sitten työvoiman siirtyminen kokonaan kaupunkeihin oli totaalinen uhka, mutta mainoksessa onneksi luvattiin, että David Brown ei pakene maalta.

Kuva: Koneviestin toimitus

Avaa artikkelin PDF