Fiat 415DT -traktorin ajomukavuutta lisäsivät jousitettu istuin ja synkrovaihteisto – Timantti-sarjan myötä Fiatin myynti Suomessa tuplaantui

Fiat 415DT -traktoria valmistettiin vuosina 1964–67, Modena, Italia. Valmistettu yhteensä n. 50 000 kpl. Kuva: Kimmo Kotta

Muutamat yksittäiset traktorimallit, joskus jopa kokonaiset mallistot, ovat jääneet lyhytikäisiksi. Aina ei ole ollut kysymys epäonnistumisista, vaan ne ovat saattaneet olla välimalleja, joilla on pidetty yllä mielenkiintoa kokonaan uutta mallia odotellessa. Tyypillisiä odotusajan traktoreita ovat olleet esimerkiksi Fordson Power Major, jota tehtiin vain vajaan 2,5 vuoden ajan ennen Super Majorin tulemista.

Valmet 500 ei ollut mallina paljoakaan vanhempi, kun se korvattiin Valmet 502:lla. Nuffieldin ”patanokkia” tehtiin niin ikään alle kolmen vuoden ajan. Fiatin vuoden 1964 lopulla esittelemä neljän traktorin sarja kuului myös näihin lyhytikäisiin mallistoihin.

Fiatin pyörätraktorituotanto kasvoi 1950-luvun mittaan sikäli laajaksi, että vuosikymmenen vaihtuessa valikoimassa oli jo kuusi mallia erikoisversioineen teholuokissa 20–80 hv. Italiassa piti jokaisesta traktorista olla saatavilla myös tela-, viini- ja 4-vetomalli, riviviljelytraktoreilla ja erikoiskorkeilla versioillakin oli kysyntää. Fiat-traktorit olivat tekniikaltaan ajanmukaisia, mutta ulkonäöltään 50-lukulaisia, eikä niissä ollut samanlaista yhtäläisyyttä kuin uusissa John Deereissä, Massey-Fergusoneissa, Fordeissa tai David Browneissa.

Koska ulkonäköseikat olivat nousseet hyvinkin tärkeään rooliin, päätettiin Fiatilla pelata varman päälle ja uuden sarjan muotoilu uskottiin Pininfarinan suunnittelutoimistolle. Tämä Giovanni Battista ”Pinin” Farinan vuonna 1930 perustama yritys oli erikoistunut autojen muotoihin. Alfa-Romeoiden, Lancioiden ja Ferrareiden ohella Pininfarinan luomuksia oli muun muassa Peugeot 403, jollaisella nukkavieru rikostutkija Frank Columbo riensi selvittämään murhamysteerejä.

Samalla kaavalla muotoillusta Fiat-mallistosta tuli tietenkin muiden länsitraktoreiden tapaan modernin kulmikas. Sarja sai tarinoiden mukaan nimen Diamante (timantti), koska traktoreiden maskeissa oli jotain samaa kuin hiotuissa jalokivissä. Yhtenäisyyttä löytyi myös tekniikassa, kuten aiemmissakin malleissa. Piccolan perinteitä jatkaneessa 215-Fiatissa, sekä 4-sylinterisissä traktoreissa 315 ja 415 oli paljon samoja osia, mutta Ukko-Fiatin tilalle tullut 615 oli eri sukua.

Moottorit olivat vähäisiä lisätehoja lukuun ottamatta lähes entisellään, mutta varusteiden sijoittelua oli muutettu. Akut oli siirretty nokalle ja polttoainetankki moottorin päältä kojetaulun alle, millä saatiin konepelti matalammaksi. Mallien 315 ja 415 vaihteistoissa oli nyt neljä synkronoitua numeroa ja hydrauliikassa huomattavasti aiempaa enemmän tehoa. Lisäsäiliöt eivät olleet enää välttämättömiä, koska hydrauliikalla ja voimansiirrolla oli yhteiset öljyt, mutta kovin isoille sylintereille ei nesteitä riittänyt.

Valmistaja korosti uusien traktoreidensa verratonta ajomukavuutta, mitä pehmustettu ja jousitettu istuin, sekä synkrovaihteisto varmasti lisäsivät. Huoltoakin oli koetettu helpottaa: akkuihin pääsi käsiksi avaamalla virta-avaimella keulamaskin kaksi ruuvia. Tankkaus onnistui nyt ilman konepellin nostoa.

Maatalousmallisilla telatraktoreilla oli Italiassa hyvä menekki, mutta vähitellen alettiin siirtyä nelivetoihin. Niinpä jokaiseen malliin oli saatavana vetävä etuakseli. Rakenne oli vielä melko alkeellinen kuulanivelineen ja isoine lautaspyörineen, mutta sen ajan tuotteeksi Fiatin etuperät olivat kohtalaisen hyviä.

Fiatilla oli Timantti-sarjan esittelyn aikoihin jo valmiiksi hyvä menekki, vuonna 1964 joka toinen Italiassa myyty traktori oli Fiat. Tuona vuotena Modenassa tehtiin 34 088 traktoria ja 2 vuotta myöhemmin 41 156. Suosituin malli oli 415, jonka eri versioita valmistui heti ensimmäisenä tuotantovuotena yli 15 000. Timantti-sarjan tuotanto päättyi enimpien mallien osalta vuoden 1968 alussa, jolloin tilalle tuli täysin uusi Nastro d´Oro -mallisto.

Timantti-sarjan myötä Fiatin Suomen myynti tuplaantui. Vuonna 1964 rekisteröitiin 205 Fiatia, 1966 peräti 457. Edellä oli 7 merkkiä ja takana 6. Suomen kovin Fiat-paikkakunta oli Laihia, missä joka toinen vuoden 1965 alkupuolella myyty traktori oli Fiat. ”Nuukuuspitäjäläisten” kiinnostuksen syynä ei voinut olla hinta, sillä Fiat ei ollut yhtään kilpailijoita halvempi tai kalliimpi, vaan menekin takasi tehokas paikallinen jälleenmyyjä.

Timantti-sarjaa ja etenkin sen suosituinta mallia 415 mainostettiin runsaasti ja neliveto pidettiin esillä; ”Ei irrallisia hevosvoimia, koska kaikki pyörät vetävät”. Kysyntähuippu oli kuitenkin lyhytaikainen, vuonna 1967 meni enää 273 Fiatia ja kaikkien merkkien notkahdusvuotena 1968 oltiin jo lähellä jumbosijaa 96:lla traktorilla. Fiatin piti olla ajettavuudeltaan traktoreiden parhaimmistoa, mutta ilmeisesti kaikki ei ollutkaan kunnossa, koska jatkossa traktorikauppiaat lisäsivät Timantti-sarjalaiset hankalasti myytävien vaihtotraktoreiden listaan. Käyttöominaisuuksia pidettiin huonoina, erityisen paljon moitittiin yhdellä kepakolla hallittavaa vaihteistoa, joka ei herkistynyt edes runsaalla käytöllä. Seuraavasta mallistosta ei löytänyt isompaa sanomista krantumpikaan traktorimies, mutta yli 500:n traktorin vuosimyynteihin Työväline Oy pääsi vasta 1970-luvun loppupuolella.

Kuva: Koneviesti toimitus