Porsche Junior oli saksalainen minitraktori, jossa oli ison traktorin varusteet – malli ei juuri suomalaisia kiinnostanut, vaikka tekniikka oli kunnossa

Ilmajäähdytys oli joskus yleinen monessa dieseltyökoneessa. Englantilaiset eivät sitä muutamaa pientä bensatraktoria ja David Brownin 2D-työkonekantajaa lukuun ottamatta juurikaan hyödyntäneet, mutta saksalaiset hyvinkin runsaasti.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Deutz ja Eicher käyttivät pitkään pelkästään ilmajäähdytystä, tunnetuimpia "sekakäyttäjiä" olivat Fahr, Fendt, Güldner, Kramer, Normag ja Ritscher.

Ilmajäähdytyksessä on puolensa. Moottori on rakenteeltaan yksinkertaisempi ja kevyempi, nestejäähdytteistä korkeamman käyntilämpötilan ansiosta polttoainetalous on parempi. Ilmajäähdytetty moottori lämpenee hetkessä, kuluttava kylmänä pyöriminen on vähäistä. Talvi ei aiheuta minkäänlaisia erikoistoimia, mistä oli etua aikana, jolloin pakkasnesteiden käyttö oli vähäistä.

Varjopuoliakin löytyy. Koska melua vaimentava vesitila puuttuu sylintereiden ympäriltä, on ilmajäähdytetty moottori nestejäähdytettyä äänekkäämpi. Pakkaskäynnistyksen helpottaminen moottoriöljyä lämmittämällä on helppo menetelmä, mutta ohjaamon lämmitys vaatii erikoisjärjestelyjä. Nämä seikat painoivat kaiketi vaakakupissa enemmän, koska ilmajäähdytystä ei enää hyödynnetä kuin pienkoneissa. Viimeisiä meillä myytyjä ilmajäähdytettyjä traktoreita olivat Deutz-Fahrit, pikku-Belarukset (LTZ), Samet ja työkonekantaja-Fendtit. Aikanaan meillä yleisin ilmajäähdytetty traktori oli Porsche.

Jokaiselle jotakin

Ferdinand Porschen ennen sotia suunnitteleman Volksschlepperin (kansantraktori) valmistus pääsi sarjatuotantovaiheeseen vasta 1949. Tehtailu piti aloittaa 5 vuotta aiemmin perustetun Porsche Konstruktions GmbH:n nimissä, mutta koska Liittoutuneet myönsivät raaka-ainelisenssejä helpommin ennen vuotta 1939 tuotantonsa aloittaneille yrityksille, siirrettiin traktorivalmistus tuolloin jo yli 40 vuotta vanhalle Allgaier-Werkzeugbau GmbH:lle.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ensimmäinen Porschen lisenssillä tehty Allgaier AP-17 poikkesi monesta kilpailijastaan. Ilmajäähdytys ja tasauspyörästön lukko eivät olleet saksalaisissa traktoreissa enää mitään erikoisuuksia, mutta alumiinivaluilla kevyeksi saatu runko ja vakiovarusteisiin kuulunut turbiinikytkin olivat erikoisempia ratkaisuja. Porschen suunnittelema neljän traktorin uusi mallisto esiteltiin vuosina 1952–53. Erwin Allgaier kuitenkin kyllästyi suolaisiin lisenssimaksuihin ja Porschen esittämiin traktorituotannon laajennusvaatimuksiin jo parin vuoden kuluttua ja keskittyi työkaluvalmistukseen.

Traktoritehtailua jatkoi Mannesmann AG:n perustama Porsche-Diesel-Motorenbau GmbH. Mallisto säilyi entisellään, näkyvimmät muutokset olivat punainen väri ja merkin vaihtuminen Porscheksi. Vuonna 1957 tehoihin ja sylinterilukuihin viitanneet tyyppimerkinnät P111, P122, P133 ja P144 vaihtuivat nimiin Junior, Standard, Super ja Master.

Kuten Allgaier-kaudellakin, suosituin malli oli 1-sylinterinen Junior, seuraavana Standard, Super ja Master möivät heikommin. Länsi-Saksan markkinajohtajuus jäi Porschelta saavuttamatta, se oli tuolloin tiukasti niin ikään ilmajäähdytteisen Deutzin nimissä, mutta hyväksi kakkoseksi Porsche pääsi vuosina 1958 ja -59 yhteensä 10 575 ja 11 070 traktorilla.

Suosikkimalli Juniorin perusrakenne oli pitkälti sama kuin muinoisessa Allgaier A111:ssä, mutta 4-nopeuksisen suunnanvaihtajalaatikon tilalle tuli tyyppimuutoksen yhteydessä ZF:n 6+2R-vaihteisto. Hitaammalla pakilla kärry ei mennyt linkkuun tohelommaltakaan peruuttajalta, tyhjäkäynnillä kun edettiin vajaat 600 metriä tunnissa, talla pohjassa vajaat 2 km/h.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Varustetaso oli Juniorissa saksalaiseen tapaan runsas, luetteloon kuului isompien mallien tapaan tasauspyörästön lukko ja ajovoimanotto. Lisähintaan sai hydrauliikan, hihnapyörän, turbiinikytkimen ja sen mukana myös HydroStop-laitteen, joka mahdollisti traktorin ajamisen sen vierellä kävellen. Systeemiin kuului ohjauspyörän keskiöön liitetty pitkä nivelöity rattiakseli, joka oli tuettu vasempaan lokasuojaan, sekä niin ikään takavasemmalla ollut vipu, jolla hallittiin kytkintä. Heinäpaaleja, perunalaatikoita tai säkkejä pellolta kerätessä kuljettajan ei tarvinnut jokaisella siirrolla kiivetä ohjaimiin.

Porsche oli kotimarkkinoillaan ja useassa vientimaassa haluttu merkki, mutta Mannesmann AG ei nähnyt traktoriteollisuuden tulevaisuutta kovin auvoisena. Niinpä Porschen valmistusoikeudet myytiin vuonna 1963 Renaultille, joka ei jatkanut hyvämaineisen traktorin tuotantoa entisellä eikä uudella merkillä.

Vähäisin ja vähiten myyty

Ensimmäiset Allgaier-traktorit toi Hankkija heti tuoreeltaan vuonna 1950 ja edustus jatkui merkin vaihduttua Porscheksi. Allgaier-kaudella traktoreiden saantia rajoitti tuontisäännöstely, mutta Porsche-ajan alkaessa niitä sai jo vapaasti. Vuoden 1961 päätyttyä täällä oli 3562 rekisteröityä Porschea, mutta vain 353 Allgaieria.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Länsi-Saksan tavoin Suomi oli tuolloin vahvasti pienviljelysvaltainen maa, mutta traktorimaku oli täällä toisenlainen. Meillä yleisin Porsche-malli oli noin 40-hevosvoimainen Super 75 % osuudella, mutta Junioria myytiin vain 75 kappaletta, joista suurin osa oli pidempää L-mallia. Kun Porsche sai syksyllä 1961 väistyä Hankkijan suojiin Farmingilta siirtyneen Massey-Fergusonin tieltä, jatkoi Porsche-edustusta OTK valmistuksen päättymiseen asti. Junioria ei Hankkija-vuosien jälkeen enää tuotu, minitraktoreiden aika oli sillä erää ohi.