Valmet 504 -traktori oli viimeinen Valmet-malli, jota ei saanut nelivetoisena – malli oli 1980-luvulla jo melko vanhanaikainen traktori

Valmet 504 valmistettiin vuosina 1982–85 Suolahdessa Suomessa. Kuva: Kimmo Kotta

Vuoden 1968 lopulla ainoat yli 80 hv:n (SAE) mallit olivat Deutz D9006 (110), Fordit 5000 (83), OK-6 ja County 1124 (113), John Deere 3020 (82) ja 4020 (106), Valmet 900 (90) sekä BM-Volvo 800 (106). Haarukkaan 45–65 hv mahtuva malli oli kaikilla 12 merkillä.

Kymmenessä vuodessa merkkivalikoima ei supistunut yhtään, mutta nyt jokaisella maahantuojalla oli listoillaan yli 80 hv:n traktori, tehokkain oli Fiat 1300 DT 150 hevosvoimallaan. Keskimääräinen peltopinta-ala oli kuitenkin 10 hehtaarin tietämillä, ja kun monella riitti vielä lujaa uskoa alaan, jatkui pienempienkin mallien kysyntä vilkkaana. Valmetin ja Volvon v. 1982 esitellyn fuusiomalliston vähäisimmässäkin traktorissa Volvo BM Valmet 505:ssä oli 65 hv ja painoa 3,2 tonnia. Niinpä sarjan alkupäätä täydennettiin kokonaan kotimaisilla malleilla 504 ja 604.

Kun Volvo-Valmetien tuotanto alkoi Suolahdessa, lopetti Volvo alle 100 hv:n traktoreiden tekemisen. Perkinsin moottorilla ja IH:n voimansiirrolla varustettujen 2200- ja 2250-Volvojen tehtailu oli päättynyt jo vuoden 1981 puolella. Alle 60-hevosvoimaisten Volvo BM Valmetien tekemisestä oli jo suunnitelmia, mutta niitä odotellessa piti tyytyä vanhaan tekniikkaan, että pikkutraktorin tarvitsijoillekin olisi jotain tarjottavaa.

Hieman ennen Volvo BM Valmetien tulemista Valmet oli esitellyt 502- ja 602-malleista muokatut 504, 604 ja 604 T. Ainoa merkittävämpi muutos oli Volvo BM Valmet -mallistoa myötäilevässä ulkonäössä. Tekniikka oli entisellään muutamaa moottoreiden pikkuparannusta ja mallin 604 nelivetoversioiden kitkalukkoa lukuun ottamatta. 504 oli 502:n tapaan takavetoinen ja viimeinen Valmet-malli, jota ei saanut 4-vetoisena. Ohjaamoon oli tehty hieman lisätilaa ja punainen sisustus, mutta senkin perusolemus oli säilynyt tismalleen entisenlaisena.

Ruotsalaiset olivat ylpeitä Munktell-perinteistään ja tuhansissa taloissa kotimainen merkki oli ollut itsestään selvä valinta vuosikymmenien ajan. Suolahti oli useamman ruotsalaisisännän mielestä täysin sopimaton valmistuspaikka Volvo BM Valmetille, ja moni harkitsi siirtymistä toiseen merkkiin. Kilpailijat tietenkin osaltaan vahvistivat isäntien uskoa, että projekti olisi tuhoon tuomittu. Niinpä Ruotsi oli hyvin haasteellinen markkina-alue. Menekin varmistamiseksi ruotsalaisasiakkaat pidettiin ensimmäisinä kuukausina tilauskirjan kärjessä, suomalaiset saivat traktoreita, jos niitä sattui heille liikenemään. Volvo BM Valmetia joutui jonottamaan, mutta ei kuitenkaan yhtä pitkään kuin sodan jälkeisen tuontisäännöstelyajan suosituimpia merkkejä.

Myös 504- ja 604-Valmeteille ilmeni kysyntää Ruotsin puolella, mutta ei niin paljoa, että se olisi vaikuttanut täällä niiden saatavuuteen. Pari vuotta aiemmin Valmetin jälleenmyyjänä aloittanut Hankkija piti niitä aktiivisesti lehtien sivuilla ja esitteli kokosivun mainoksissa tehtyjä parannuksia ja muutoksia, vaikka eroa edeltäjiin oli hyvin vähän.

Etenkin takavetoinen Valmet 504 oli 1980-luvulla jo melko vanhanaikainen traktori. Muinaisin osakokonaisuus oli sen 6-nopeuksinen voimansiirto, eivätkä kuivat levyjarrut ja parikytkinkään olleet ihan viimeaikaisia uutuuksia. 504:n perusrakenne oli periaatteessa sama kuin Valmetin ensimmäisessä dieselissä 33D, mutta 26 vuoden aikana malli vaihtui kuuteen kertaan ja sille tehtiin vähintään yhtä moneen otteeseen vähäisempiä parannuksia. 3-sylinterisiin Valmeteihin tottunut kuski piti sitä varmasti kelpo koneena, mitä se toki oli muihinkin tuon ajan saman teholuokan traktoreihin verrattuna.

504:n ja 604:n valmistus päättyi vuonna 1985, jolloin ne korvattiin jokseenkin kokonaan uusilla malleilla 305 ja 405. Tehoissa ei ollut ratkaisevaa eroa ja iskutilavuuskin oli sama kuin 504:ssä, mutta muuten yhteistä oli hyvin vähän. Molemmissa oli turbot, valinnaisvarusteinen neliveto, 8+4R-vaihteisto, öljykylpyjarrut ja uudet ohjaamot.

Volvon ja Valmetin traktorituotantoa varten perustaman Scantrac AB:n viimeisetkin osakkeet siirtyivät Valmetille vuonna 1986, minkä myötä merkiksi vaihtui Valmet. Vuotta myöhemmin päättyi yhteistyö Hankkijan kanssa ja Valmet perusti oman myyntiorganisaationsa.

Sopimusta allekirjoitettaessa molemmilla osapuolilla oli ollut vahva usko menestykseen, mutta pian ilmassa oli molemminpuolista tyytymättömyyttä. Hankkijan mukaan Valmet-edustus oli kallista ja kannattamatonta. Valmet puolestaan pettyi myyntimääriin, jotka jäivät alle tavoitteen, koska Hankkija ei luopunut muista edustuksistaan. Hankkija oli osakkaana Agroma Oy:ssä, minkä vuoksi Belarusta myytiin sen toimipisteissä. Labor oli aikanaan ajautunut Hankkijan suojiin, jonka myötä myös John Deere oli tavallaan Hankkijan merkki. Eniten Valmetia närästi vuodesta 1961 Hankkijan valikoimiin kuulunut Massey-Ferguson, jonka markkinointia varten oli Valmet-kuvioiden alkaessa herätetty henkiin 1940-luvun loppuun asti Massey-Harriksen maahantuojana toiminut Konekauppa Pellervo.

Kuva: Koneviestin toimitus