JCB Fastrac 155-65 -traktorin suunnittelussa huomioitiin nopea maantieajo – Suomessa merkin suurimmat käyttäjäryhmät ovat olleet maansiirto-ja kuljetusyritykset

JCB Fastrac 155-65 -traktori -traktoria valmistettiin vuosina 1993–1997 Englannissa. Kuva: Kimmo Kotta

Jos joku olisi tuolloin ennustanut, että neljässä vuosikymmenessä tehtaiden lukumäärä putoaa kahteen, niin tokkopa häntä olisi uskonut kaikkein pessimistisinkään kuulija. Vielä vähemmän sitä, että näistä kahdesta merkistä toinen olisi kokonaan uusi tulokas traktorimarkkinoilla.

Niin kuitenkin kävi, tällä hetkellä Englannissa tehdään vain New Hollandia ja JCB:tä, joka aloitti traktorituotantonsa vasta 90-luvun alussa. Työkonepuolella merkillä oli takanaanjo monen vuosikymmenen loistava historia.

JCB:n historia alkoi lokakuussa 1945, jolloin Joseph Cyril Bamford vuokrasi Staffordista pienen autotallin ja osti käytetyn hitsausmuuntajan. Romuraudasta ja Jeepin akselista syntyi kippiperävaunu, josta saatiin 45 puntaa. Ennen metalliyrittäjäksi ryhtymistään edellisenä vuotena sodasta kotiutunut Bamford oli myynyt Brylcreem-hiusrasvaa.

Vaikka peräkärryhanke olisi epäonnistunutkin, ei Joseph Cyril olisi jäänyt pulaan. Historiikeissa on harvemmin mainittu, että hän oli varakkaasta perheestä, joka omisti vuodesta 1871 lähtien menestyksekkäästi toimineen maatalouskonetehtaan. Bamfords-heinäkoneet, -maamoottorit ja -perunannostokoneet olivat maailmankuuluja.

Perävaunuja valmistui vielä lisää, hydraulinen kippikärry tehtiin vuonna 1948. Seuraavan vuoden uutuus oli Mörkö-Majorin nokalle sovitettu JCB Major-Loader -etukuormaaja. Noihin aikoihin Bamford hankki Rocesterista vanhan juustomeijerin kiinteistön, joka muutettiin metalliverstaaksi, työntekijämäärä oli tuolloin kasvanut kuuteen.

Ollessaan Norjassa myyntimatkalla vuonna -52 Bamford näki alkeellisen traktorikaivurin, josta hän sai idean seuraavaan menestystuotteeseensa. Pian valmistui JCB MK1 -kaivuri, joka asennettiin uudenmalliseen Fordson Majoriin. Kun yksikköön lisättiin vielä etukuormaaja, oli ensimmäinen JCB-kaivurikuormaaja valmis.

JCB:n kuormaimien ja kaivureiden peruskoneina käytettiin Fordsoneita, mutta vuonna -64 Fordin traktorituotannossa oli pitkä katkos, jolloin merkiksi vaihtui Nuffield. Noihin aikoihin esiteltiin myös ensimmäinen ympäripyörivä JCB 7 -telakaivinkone.

Vuonna -68 British Northrop myi Chaseside-pyöräkuormaajiensa tuotannon JCB:lle. Samassa yhteydessä JCB olisi päässyt jatkamaan 5000-Fordin pohjalta toteutetun 4-vetoisen Northrop-traktorin tuotantoa, mutta Bamfordia eivät maatalouskoneet vielä tuolloin iinnostaneet.

Vuoden -86 aikana JCB:n pääjohtaja Anthony Bamford sai idean kokonaan uudentyyppisestä traktorista. Pääpaino olisi kuljetuksissa, mutta koneen pitäisi selvitä myös pelto- ja maastoajosta. Johtajan ajatus ei ollut mitenkään ainutlaatuinen, Mercedes-Benz oli tehnyt vastaavaa konetta jo 15 vuoden ajan ja englantilaisillakin oli Trantorinsa. Sen tuotanto ei ollut kuitenkaan edistynyt mihinkään suuntaan. Salaisen, mutta melko pian paljastuneen traktorihankkeen koodinimenä oli Project 130, ensimmäinen proto valmistui vuonna -87.

Uuden traktorin merkkinä oli aluksi JCB HMV (high mobility vehicle = nopeasti liikkuva ajoneuvo), mutta lopulliseksi nimeksi vaihtui JCB Fastrac. Ensiesittelynsä se sai Smitfield Show -näyttelyssä 1991.

Fastracin suunnittelussa oli huomioitu erityisesti nopea maantieajo, jousituksen ja kunnollisten jarrujen ansiosta. Sillä pystyi ajamaan jopa 80 km/h, mikä oli tavalliselle traktorille mahdoton lukema. Akselivälille sijoitettu ohjaamo oli tilava ja siinä oli kunnollinen istuin repsikallekin. Muutamista peltokäyttöä heikentävistä ominaisuuksista huolimatta JCB kiinnosti alusta lähtien myös maanviljelijöitä.

Aluksi tarjolla oli kaksi mallia, vuodesta -93 lähtien jo kolme, joista suurin oli 150 hevosvoiman JCB 155–65. Jatkossa mallisto uudistui ja laajeni hyvinkin ripeästi. JCB:n menestykseen ei ehkä uskottu kovin yleisesti, olihan pitkälti samanlainen MB-Trac joutunut vetäytymään traktorimarkkinoilta juuri JCB:n tulemisen aikoihin. Ilmeisesti merkki tulee olemaan markkinoilla vielä pitkään.

Ford toi JCB-kaivureita ja kuormaimia Suomeen jo 50-luvun lopulla, mutta kovin yleisiä ne eivät olleet. Englantilaiskoneiden suunnittelussa ei tuolloin oltu vielä huomioitu kivisiä ja routaisia maita. Sittemmin puomit ja muut rakenteet ovat alkaneet kestää suomalaisenkin kamaran ryskytystä, ja JCB:n logo on tavallinen näky monella työmaalla.

JCB-traktoritkin ovat viime vuosina yleistyneet, mutta kovin tiuhaan niitä ei vielä vastaan tule. Enimmät traktorit on ostettu käytettyinä Englannista ja Keski-Euroopasta, yksittäisten koneiden maahantuonti kun on EU-aikana muuttunut huomattavasti aiempaa helpommaksi. Suurin käyttäjäryhmä ovat maansiirto- ja kuljetusyritykset, pelkkään peltokäyttöön JCB:tä on hankittu harvemmin. Uusien Fastracien ja muidenkin JCB-koneiden markkinoinnista vastaa vuonna 1996 perustettu Mateko Oy.

Kaikille merkittävimmille traktoreille on täällä annettu etevä lempinimi. Jos sitä käytetään menestyksen mittarina, on JCB:llä edessään loistava tulevaisuus. Västäräkki on todella osuva väännös Fastracista.

Kuva: Kimmo Kotta