Ursus 3512 -traktori oli puolalaisen traktoriteollisuuden suuri harha-askel – MF-yhteistyöstä oli karut seuraukset

Ursus 3512 -traktoria valmistettiin vuosina 1984–2009 Varsovassa, Puolassa.  Kuva: Kimmo Kotta

Sokeritehdaskoneikoiden, keskuslämmitysjärjestelmien ja palopostien lisäksi tuotevalikoimaan otettiin jo varhain polttomoottorit. Tuolloin nimellä "Towarzystwo Udzialowe Specyalnej Fabryki Armatur" toiminut tehdas kasvoi vuoteen 1913 mennessä Puolan suurimmaksi moottorivalmistajaksi. Pari vuotta myöhemmin vetäytyvä Venäjän armeija tuhosi tehtaan ja vei mukanaan kaikki tuotantovälineet.

Yhtymän nimi vaihtui 1920-luvun alussa muotoon ”Fabryka Silnikow i Traktorow Ursus”. Omaa traktoria oli suunniteltu sodan päättymisestä lähtien, mutta lopulta päädyttiin IH Titanin lisenssituotantoon. Tuolloin jo hyvin vanhanaikaista mallia Ursus 10-20 valmistui 100 kappaletta vuosina 1922-27. Traktoriteollisuus ei ottanut tuulta, mutta kaikenlaista sotakalustoa valmistui 1930-luvulla huomattavia määriä.

Toisen maailmansodan aikaan tehtaita isännöivät saksalaiset, jotka myöskin poistuessaan sodan loppuvaiheessa tuhosivat laitokset ja veivät kalustot. Liittoutuneiden avustuksella 80 % koneikoista saatiin takaisin ja alettiin taas tehdä traktoreita. Tällä kertaa vuorossa oli saksalaisen Lanz Bulldogin kopio Ursus C-45, josta ei ymmärrettävästi suoritettu lisenssimaksuja.

Kuulapäätraktoreita tehtiin vuoteen 1959 asti, jonka jälkeen aloitettiin huomattavasti nykyaikaisempien omien mallien tuotanto. Tämän 300-sarjan, jota tehtiin 1990-luvulle asti, lisäksi tarjolla oli Zetor-lisenssillä tuotettu Ursus C-4011. Yhteistyö Zetorin kanssa tiivistyi 1960-luvun lopulla, jolloin lanseerattiin yhteinen Crystall-malli, johon Zetor teki moottorit ja vaihteistot, Ursus taka-akselistot ja hydrauliikat.

Kokonaan erilaisten traktorityyppien tekeminen oli hankalaa, 300-sarjassa, 4011-mallissa ja Crystall-pohjaisissa traktoreissa ei ollut juurikaan yhteisiä osia ja niille piti olla erilliset kokoonpanolinjat. Niinpä sikäläinen tutkimuslaitos ZDCR alkoi kehittää U-mallistoa, johon kuuluisi 4 pitkälti samoista osista koottua traktoria teholuokissa 30-75 hv.

Uudesta traktorisarjasta tuli sikäli etevä, että suunnitteluun osallistunut Renault oli valmis luopumaan traktorivalmistuksestaan Ursuksen hyväksi. Hiljattain vaihtunut Puolan hallinto ei U-mallistolle kuitenkaan lämmennyt, vaan uskoi enemmän lisenssivalmistukseen. Varmistaakseen näkemyksiään valtiovalta erotti suunnitteluryhmään kuuluneita, eräs innokkaimmista pantiin puoleksi vuodeksi tutkintavankeuteen.

Niinpä Ursus-tehdas joutui vastentahtoisesti tarjoamaan muutamille valmistajille lisenssisopimusta, jonka saamiseksi valituksi tulleen merkin piti tehdä laajennuksia, joiden myötä kapasiteettia saataisiin 75 000 traktorin ja 15 000 moottorin verran vuodessa. Ulkolaisilla lainoilla toteutettuja investointeja kuitattaisiin traktoreiden viennillä. Parhaimmaksi rankatun IH:n kiinnostus lopahti tähän pykälään. Fiatia pidettiin vanhanaikaisena ja kalliina, saksalainen Deutz sivuutettiin poliittisista syistä, jäljelle jäi MF, jonka kanssa sopimus allekirjoitettiin syksyllä 1974.

Suunnitelmat olivat liian optimistisia, ensimmäiset MF-Ursukset 2812 ja 3512 valmistuivat vasta 10 vuotta myöhemmin. Pienempi malli oli tekniikaltaan sama kuin MF 235, tehokkaamman 47 hv:n traktorin pohjana oli MF 255. Myöhemmin valikoima kasvoi vielä parilla 4-sylinterisillä malleilla. Traktoreissa ei lievän vanhanaikaisuuden lisäksi ollut varsinaista vikaa, puolalaiseen maatalouteen ne soveltuivat verrattoman hyvin, mutta hintaa kertyi sikäli runsaasti, että monet valitsivat mieluummin vanhan 300-sarjalaisen. Vientikään ei vetänyt oletetulla tavalla ja yhtymä alkoi velkaantua reippaaseen tahtiin.

Katso Ursus 3512 -traktorin tekniset tiedot Konedatasta.

Seuraava vuosikymmen toi mukanaan uusia haasteita, kun valtion omistamat tehtaat yksityistettiin. Ursuksella oli yhteisiä suunnitelmia Steyrin kanssa, mutta tuotantoon asti ne eivät edenneet. Vuonna 2011 konkurssiin ajautuneen laitoksen lunasti POL-MOT Warfama, joka esitteli uuden ajanmukaisemman traktorisarjan, mutta rahahuolet jatkuivat. Uudelle alueelle siirretty tehdas julistettiin konkurssiin herra ties monenneko kerran 13.7.2021, tällä erää ehkä lopullisesti.

Massey-Ferguson oli 1980-luvulla Suomen ykkösmerkki, vuosikymmenen alkaessa rekisterissä oli vajaat 60 000 Fergusonia ja MF:ää. Seuraavana oli Ford ja Fordson päälle 51 000 koneella, kolmantena Valmet lukemalla 47 187. MF:n reilu etumatka johtui pitkälti merkkiuskollisuudesta, oli monta maatilaa, jossa merkki oli pysynyt samana ensimmäisestä "Harmikista" lähtien. Tuolloin vielä voimissaan olleella hankkijalaisuudellakin oli roolinsa MF:n menekissä.

Ursus 3512 tuli meillä saataville 1980-luvun lopulla, maahantuojana oli SOK:n hallinnoima Maanteho Oy. Kun noihin aikoihin nurin menneen Hankkijan toiminnot siirtyivät SOK:lle, pystyi samasta maatalouskaupasta ostamaan aidon ja lisenssi-Massikan. Samaan teholuokkaan kuulunut MF 350 maksoi lähes 27 000 markkaa enemmän, mutta varustelutasossakin oli reilu ero.

Kovin moni ei pikku-Ursuksesta kiinnostunut, kysyntä oli siirtynyt isompiin teholuokkiin. Itätraktorin mainekin varmasti arvelutti, mihin oli toki syytäkin. Melko pian Ursus 3512 vaihtui lähinnä MF 265:ttä vastanneeseen nelivetoiseen 4514-Ursukseen, mutta sekään ei herättänyt laajempaa ostohalukkuutta.