Maatalouden tilanne oli 1980-luvulla vaikea myös USA:ssa. Tilat olivat velkaantuneet pahoin, ja 1970 ja -80-luvun vaihteessa heikentynyt dollari vaikeutti maataloustuotteiden vientiä. Monet maatalouskonevalmistajat ja kauppiaat joutuivat sulkemaan liikkeensä.
International Harvester oli kehittänyt USA:n markkinoille 50-traktorisarjan, joka oli ergonomialtaan ajanmukainen. Siitä huolimatta viljelijöillä ei kuitenkaan ollut varaa investoida uusiin traktoreihin, minkä vuoksi IH ajautui maksuvaikeuksiin. Osasyynä oli UAW-ammattiliiton 1979–80 järjestämä lakko, joka kesti 172 päivää ja maksoi nykyrahassa yli 2 miljardia euroa.
Energia-alan konserni Tenneco oli ostanut maatalouskonevalmistaja J.I.Casen, joka hankki David Brownin omistuksen vuonna 1972. Marraskuussa 1984 International Harvester myi maatalouskoneita valmistaneen yksikkönsä Tenneco-yhtiölle, joka liitti sen osaksi J.I.Casea.
Kahden eri merkin yhdistäminen ei ollut helppo tehtävä, varsinkin kun ostajana toiminut J.I.Case oli pienempi kuin International Harvester. Traktorimarkkinoiden raju pudotuspeli ja yhteinen kilpailija John Deere pakottivat organisaatiot kuitenkin tiiviiseen yhteistyöhön.
Magnumissa hyödynnettiin kummankin valmistajan aiempia malleja. Moottori oli Casen ja Cumminsin yhdessä kehittämä Cummins C6T-830. Voimansiirto ja ohjaamo tulivat IH:lta. Konepeiton muotoilu oli peräisin Caselta, mutta traktorin väri oli IH:n punainen.
Case International Magnum -traktorisarja on suunniteltu nelivetoiseksi traktoriksi, vaikka Amerikan markkinoilla sitä myytiin runsaasti takavetoisena. Amerikkalaisen määritelmän mukaan se on ns. Row Crop- eli riviviljely-traktori, siellä nelivetoisiksi laskettiin vain runko-ohjatut traktorit.
Case Internationalin tavoitteena oli parantaa traktorin ergonomiaa ja käytettävyyttä, jotta se pystyisi kilpailemaan pahimman kilpailijansa John Deeren SG-ohjaamon ja powershift-vaihteiston kanssa. Hyvä polttoainetaloudellisuus kuului myös tavoitteisiin, koska energiakriisin myötä polttoaineen hinta alkoi vaikuttaa myös ostopäätöksiin. Moottorin kehityksessä oli jo varauduttu 1990-luvulla voimaan tuleviin pakokaasujen päästönormeihin.
Euroopan markkinoilla Magnumin suurimmat mallit kuuluivat ”suurtraktoreiden” ryhmään, koska ne olivat tehokkaampia kuin Euroopassa valmistettavat suurimmat traktorit. Pienimpien Magnum-mallien vahvuutena oli moderni powershift-vaihteisto, mutta kilpailuasetelmaa eurooppalaisiin nähden heikensi mm. alhainen suurin nopeus (32/35 km/h).
Ohjaamokehitys onnistui erinomaisesti, sillä melutaso oli lähteestä riippuen vain 73–85 db(A). Alempi luku perustuu esitetietoon, korkeampi arvo on kopioitu Magnum 7230 -mallin virallisesta testiraportista (Nebraska test No 1710, 10.5.1996). Joka tapaukseesa useimmat eurooppalaiset kilpailijat olivat – ainakin korvakuulolla työkäytössä mitattuna – selvästi meluisampia. Ohjaamossa oli vain vasen ovi, mikä helpotti hallintalaitteiden sijoittelua.
Magnumin hydrauliikka ja sen käyttö olivat 1980-luvulla käytettävän tekniikan kärjessä. Suljetun hydrauliikan suurin tuotto on 110 l/min ja paine 183 bar. Mekaanisesti hallittavia hydrauliikkaventtiilejä on 3 tai 4, ja virtaus pystyy säätämään.
Nostovoima oli Eurooppaan tuotavissa malleissa suurempi kuin ”ameriikan malleissa”. 7110- ja 7120-mallien nostokyky on 6550 kg ja suurempien 7130 kg. Nostolaitteen teho riitti hyvin kääntöauroille ja raskaille jyrsimille.
Valmistajan tavoitteena oli tuoda markkinoille perinteinen synkronoitu vaihteisto ja ilman kytkintä käytettävä powershift-voimansiirto.
Case Internationalin resurssit eivät kuitenkaan riittäneet kahden eri voimansiirron kehitykseen. Powershift-vaihteiston olisi voinut myös ostaa, mutta Case International päätti kehittää oman voimansiirron. Se perustui pitkälti IH 50- sarjassa käytettyyn täyssynkronoituun vaihteistoon.
Ilman ajokytkintä käytettävässä voimansiirrossa on 18+4 vaihdetta. Pienin ajonopeus on moottorin nimelliskierrosluvulla 3 km/h ja suurin 35 km/h. Vaihteiston porrastus on eteenpäin ajettaessa hyvä. Peruutusvaihteita on 4, mutta niistä suurimman nopeus on vain 11 km/h.
Magnumin vaihteisto on osoittautunut kestäväksi ja toimivaksi. Vaihtamistapahtuma on melko äänekäs, varsinkin siinä vaiheessa, kun seuraavan vaihteen kytkentä edellyttää useamman kytkimen samanaikaista käyttöä. Suomen Case Internationalin huoltopäällikkö Carl-Olof Kullberg totesi osuvasti, että vaihteiston kolahtavasta vaihtoäänestä kannatta huolestua vasta silloin, kun se lakkaa kuulumasta.
Nelivetoakseli on Danan valmistama. Se kytketään hydraulisella monilevykytkimellä. Neliveto kytkeytyy aina jarrutettaessa. Kahdessa pienemmässä Magnum-mallissa on kaksinopeuksinen voimanotto, mallissa 7130 ja sitä suuremmissa malleissa on vain 1000 k/min -akseli
Case oli kehittänyt Cumminsin kanssa uutta moottoria jo ennen merkkien yhdistymistä. Uuden moottorin iskutilavuus oli 8,3 litraa ja polttoainetta syötti Boschin rivipumppu.
Magnum oli ensimmäisiä traktoreita, jossa oli ns. pilaripakoputki. Äänenvaimennin oli sijoitettu moottoritilaan ja ohut pakoputki jäi ohjaamon oikean etupilarin katveeseen. Rakenne oli kuitenkin pölyisissä olosuhteissa palonarka, minkä vuoksi 7200-sarjan äänenvaimennin sijoitettiin ohjaamon eteen.
Magnumia valmistettiin ensin vain neljänä tehoversiona, joista kaikissa oli ahdin. Suurimmassa 7140-mallissa oli lisäksi välijäähdytin, samoin kuin myöhemmin vain USA:n markkinoille tuodussa 7150-mallissa.
Moottorit saavuttivat huipputehonsa noin 2000 kierroksella. Magnum 7130- ja 7140-mallien teho pysyi vakiona 1800–2000 kierroksen välillä.
Case IH käyttää edelleen hyvän maineen saanutta Magnum-mallimerkintää. Vuonna 2014 valmistui 150 000. Case IH Magnum -traktori.
Vuosina 1987–1993 valmistettiin 44 887 Case Magnum 7100 -sarjan traktoria. Mallisto sai mukavan ja kestävän koneen maineen. Vuonna 1994–1997 tuotannossa olleessa 7200-mallissa oli vakiona eurooppalaisille käyttäjille tärkeä 40 km/h ajonopeus. Vaihteiden määrä kasvoi 24/6 välitykseen.
Magnum-sarja tuli Suomen markkinoille otolliseen aikaan, sillä Case IH -traktoreiden myynti oli siirtynyt Keskon koneosastolle 15.8.1988.
”Suomessa Magnum-kokoluokan traktoreiden myynti oli 1980- ja 90-lukujen vaihteessa pientä”, toteaa Jorma Mattinen. ”Kesko panosti Magnumin myyntiin pitämällä mm. esittelykoneita. Suomen silloisiin työmenetelmiin sopivia työkoneita, kuten 7–8 teräisiä auroja ja 10 metrin äkeitä, ei ollut tarjolla, mikä rajoitti myyntiä maatalouteen. Siksi isoja koneita myytiin mm. turveurakointiin”, muistelee Mattinen. Hän palveli traktorikaupan johtotehtävissä Case Traktori Oy:ssä ja Keskolla.
Suomessa on Trafin rekisteröintitilastossa on yhteensä 73 Case International-, 7100- ja 7200-sarjojen traktoria. Suurimpia Magnum-malleja tuodaan edelleen käytettynä maahan, koska tilastossa oleva määrä on kasvanut viime vuosina hitaasti mutta varmasti.
Casen ja International Harvesterin yhdistyminen vaikutti myös Suomen myyntijärjestelyihin. Casella oli Suomessa oma tytäryhtiö, jolla oli yksityinen piirimyyntiverkosto. International Harvester oli perinteisesti kuulunut SOK:n ”leiriin”. Casen ja International Harvestrin yhdistymisen jälkeen Case Traktori Oy hoiti maahantuonnin, ja SOK:n omistama Konesokos-verkosto jälleenmyynnin. SOK:n maatalouskauppa yhdistettiin kuitenkin Hankkijaan, joka myi jo mm. Massey-Ferusonia.
Keskolla oli sen sijaan tarvetta uudelle traktoriedustukselle. BMC:n Nuffield/Leyland -traktoreiden valmistus oli loppunut, ja 1980-luvulla Keskon myyntiin siirtyneen Deutzin hinnat olivat kalliin Saksa markan johdosta korkeat. Deutz oli teknisesti korkeatasoinen, mutta Suomessa myyntimäärältään pieni, kallis ja monimutkainen, minkä vuoksi se ei ollut Keskon strategiaan sopiva volyymimerkki.
Keskon ja Case International Harvesterin neuvottelut sujuivat nopeasti ja edustuksen vaihdoksesta tiedotettiin 15.8.1988 Mikkelin maatalousnäyttelyssä, kun Case traktori Oy:n edustajat – keskolaisten avustamina – vetivät osastonsa lipputankoon Keskon -lipun.
Keskon Case IH -myynti sujui hyvin, sillä kaupaksi meni jo ensimmäisenä vajaana toimintavuotena 400 traktoria, mikä oli kohtuullinen osuus yli 9000 traktorin kokonaismyynnistä (lähde: Käytetty Konemies, Antti J. Jussila). Vuonna 1999 Suomen traktoreiden rekisteröinti saavutti kaikkien ennätyksensä 11 188 kpl, joista Casea oli 1423 kpl.
Vuosituhannen vaihteessa Case IH ja New Holland yhdistettiin CNH-yhtymäksi, minkä seurauksena Suomen edustus siirtyi Agritek Oy:lle. Yritys kehitti kummallekin merkille omaa myyntikanavaa, mikä on Suomen pienillä markkinoilla haasteellista.
Vuoden 2022 lopulla Case IH siirtyi NHK-keskuksen tuotevalikoimaan.
