Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Yritykset tarvitsevat lisää ammattilaisia – valmistuvilla vakavia puutteita käytännön koneosaamisessa

Koulutusjärjestelmässä on ongelma, sillä käytännön osaamista vaativiin työtehtäviin ei löydy tekijöitä, eivätkä käytännön tehtäviin haluavat löydä opinpolkuaan.
”Koulujen rooli käytännön konetaitojen opetuksessa on pienentynyt”, sanoo Eemeli Linna. Kuvituskuva.
”Koulujen rooli käytännön konetaitojen opetuksessa on pienentynyt”, sanoo Eemeli Linna. Kuvituskuva. Kuva: Arto Turpeinen
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Koneammattilaisista on jatkuva työvoimapula, eikä alalle saada riittävästi nuoria ja potentiaalisia tekijöitä. Lisäksi opiskelijoiden työelämävalmiudet eivät aina ole yritysten edellyttämällä tasolla.

Noin 30 vuotta sitten esimerkiksi agrologin opintoihin kuului käytännön konetekniikkaa metallisorveineen ja hitsauslaitteineen. Myös rakennuspiirustusten laatiminen kuului opintokokonaisuuksiin.

Nykyisin koulutusohjelmat rakentuvat enemmän opiskelijan omavalintaisuuden varaan, mikä toki tarjoaa motivoituneelle opiskelijalle erinomaiset valmiudet työelämään. Käytännön kosketuspinta muodostuu näin monipuolisen ja opiskelijaa motivoivien harjoittelujaksojen kautta.

Samalla koulujen rooli käytännön konetaitojen opettamisessa on pienentynyt. Opiskelija opetetaan lähinnä irti traktorinpelosta. Jos opiskelijalla ei kuitenkaan ole riittävästi omaa aktiivisuutta, koulun pystyy suorittamaan varsin vähillä käytännön ponnisteluilla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Koneammattilaisena oleminen vaati talous-, kasvi- tai eläintieteitä huomattavasti enemmän kädentaitoja, joita ei opi tietokoneen ääressä. Koneesta on ymmärrettävä tekninen kokonaisuus: Mitä se tekee, miten se toimii ja miten sitä käytetään niin, että kone pysyisi toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Huolto ja korjaus on tästä vielä astetta vaativampaa, puhumattakaan ohjelmisto-osaamisesta.

Koneammattilaiseksi eivät aina edes löydä nuoret, joilla olisi taipumuksia pärjätä koneiden kanssa. He eivät yksinkertaisesti tiedä heille sopivasta opinpolusta, joka voisi viedä heidät vaikka tähtiin saakka.

Me tarvitsisimme Hollannin mallia: koulutuskeskuksia, joissa saa käytännön harjoittelua ja opetusta uuden tekniikan käyttöönottoon tarvittaessa kaiken ikäisille ja tasoisille opiskelijoille. Tämä vaatisi tiivistä yhteistyötä koulutussektorin ja alan toimijoiden kesken aina ministeriötä myöten. Valuvika tulee korjata.