17-vuotias Santtu Nurminen on maarakennusalalla jo kolmannessa polvessa — ”Isän kanssa olen tullut samalla työmaalla yllättävän hyvin toimeen”

Kuva: Arto Turpeinen

Olin pienenä isän mukana työmailla, ja kotona on aina ollut kaikenlaisia maarakennusalan hommia ja koneita. Myös pappani toimi aikoinaan alalla. Muita vaihtoehtoja ei siis ole oikeastaan käynyt mielessä. Opiskelu on ollut mukavaa, mutta kyllä työelämässä kuitenkin oppii paljon paremmin. Koulussa käydään läpi ainoastaan perusasioita, mutta työharjoittelussa pääsee kunnolla tekemään asioita oikeassa ympäristössä. Heti ensimmäisenä päivänä aloitettiin putkihommilla.

Pääsin samaan yritykseen harjoitteluun, missä myös isä työskentelee kaivinkoneenkuljettajana. Koulun loputtua jatkan samoissa hommissa kesätöissä. Pääasiassa toimin isän kaivinkoneen perämiehenä, mutta välillä pääsee itsekin kaivamaan. Luokkatoveritkin löysivät hyvin harjoittelupaikkoja – kaikilla heillä on jonkinlaista aiempaa kokemusta maarakennusalasta, mikä saattoi auttaa asiaan.

Ainakaan vielä ei ole tullut mieleen mitään huonoja puolia. Parasta on, kun ulkona saa tehdä kaikenlaisia haastavia asioita ja ajaa koneita. Joskus tosin illalla alkaa väsyttämään nopeasti, kun on päivän montussa kantanut viemäriputkia ja muuta tavaraa. Isän kanssa olen tullut samalla työmaalla yllättävän hyvin toimeen – ei ole ollut varsinaisia riitoja, vaikka kyllä hän joskus on ääntään korottanut. Ei mitään isompaa.

Lue myös Santun isän Tuomo Nurmisen kokemuksia maarakennusalasta

Maarakennuskoneen­kuljettaja Tuomo Nurminen päätti nuorena, ettei koskaan lähde alalle – nyt uraa on takana jo lähes neljännes vuosisata