Traktorikaivuri ostettiin nostalgian pakottamana – ensimmäisen työkesän jälkeen se ei tunnu enää läheskään älyttömälle ostokselle

Näin traktorikaivurin ensimmäistä kertaa työn ääressä heinäntekoaikaan 1963. Kone oli nykymitassa minikokoinen yhdistelmä, jossa traktorina oli Massey-Ferguson 65 R, jonka nokalla oli saman valmistajan 702-etukuormaaja ja takana 710-kaivuri. Kaivaja istui korkealla kääntömoottorin päällä valtaistuimen näköisellä penkillään, joka pyörähteli puomin mukana. Tekeillä oli maantierummun uusiminen, eikä yleisöstä ollut puutetta.

Tuliterä keltainen kone näytti pikkupojan silmissä valtavalle ja useimmat muutkin olivat ilmeisen ihastuneita, mutta eivät kaikki. Kuskin taitavaa kaivamista seurasi myös varalta paikalla ollut lapiomiesryhmä, joka arveli koneen vievän heiltä jatkossa työt. Eräs pitäjänkuulu pinnari näki betonirenkaita kaivantoon laskettaessa tilaisuutensa tulleen ja tökkäsi etusormensa renkaiden väliin, seurauksena reilusti verta ja hyvin pahannäköiseksi ruhjoutunut sormi. Teko oli selvästi tahallinen ja ihmettelin sitä vieressä seisoneelle naapurin emännälle, joka tiesi uhrautumisen syyn; "Se sua nyt saeraslommoo ja piäsöö kiljupöntölleen tiältä lapijoosa nojjoomasta".

Traktorikaivurin ensikohtaamiseen liittyi puistattavaa dramatiikkaa, mutta se oli vain kummallinen sivujuonne lähtemättömästi mieleen painuneessa tapahtumassa. Noista ajoista lähtien on tullut nähtyä monenmoista kaivulaitetta, mutta se muinoinen Massikka oli kyllä upein. Niinpä järkipuheet olivat turhia, kun vastaan tuli sopivan huokea uudemman sortin MF-yhdistelmä. Nyt ensimmäisen työkesän kokemuksia rikkaampana se ei tunnu enää läheskään yhtä älyttömälle ostokselle, kuin tympeimmässä kunnostusvaiheessa. Piha- ja puutarhaosaston johdoltakin on tullut pelkästään myönteistä palautetta – konevoima se on joka jyllää.