Ukrainan sota osoittaa, että Suomen bioenergiapäätökset ovat huonoja – bioenergiasektorilla on todella kiire energiatuotannon turvaamiksesi

Kuva: Junnu Lusa

Pääkirjoitus|Maatalouspolitiikka11.3.202215:45

Pääkirjoitus

Eemeli Linna

Turveurakoitsijoiden toimittama tavara on kattilaoptimia kuivempaa, mikä sallii samanaikaisesti muiden kosteampien polttoaineiden käyttämisen. Turpeen toimitusketjut ovat koeteltuja ja tavaraa saa, kun tarvitaan. Turve on myös metsäteollisuuden suhdanteista riippumaton ja säilyy varastoituna jopa neljä vuotta.

Turpeen luontainen rikkipitoisuus neutraloi polttoprosessissa lehtivihreässä ja polttojätteessä olevan kloorin aiheuttaman kuumakorroosion, joka kohdistuu kattilan tulistinputkiin. Ilman turvetta rikkiä olisi lisättävä osaan kattiloista.

Hakkeen toimitusketjut ovat rakentumatta. Haketta ajetaan metsästä suoraan polttoon, ja saatavuus riippuu suhdanneherkästä puunkorjuusektorista. Turpeen alasajon myötä menetetään sekä toiminnallinen että tekninen varmuus.

Vapo myi kuin trendiä seuraten konepajansa, ja sen jälkeen turvekoneet. Virkamieskoneisto vaikeutti vähitellen turvelupien saantia yhä spekulatiivisemmilla perusteilla. Turve uusiutuu hitaasti, mutta päättäjistä on huokunut kyvyttömyys ottaa tätä seikkaa huomioon osana Euroopan energiapolitiikkaa.

Ministeriössä valmisteilla oleva siirtymäkauden tuki turvealalle muodostuu vain auringonlaskun optimoinniksi. Kun tukikausi päättyy, turvekoneet on uhrattu vihreällä roviolla. Turpeen alasajon nopeus on yllätys vain niille, jotka eivät ole alaa oikeasti seuranneet.

Turvekoneiden romutuspalkkiota on jo käytetty reippaasti yli kolmasosa koko määrärahasta. Turveurakoitsijat turvautuvat siihen, koska tulevaisuudennäkymää ei ole.

Turpeen verotusratkaisussa päätettiin luottaa Venäjän kykyyn toimittaa puuhaketta Suomeen. Ukrainan sota osoittaa, että Suomen bioenergiasektorin päätökset ovat huonoja. Vahvin on se, joka nostaa käden virheen merkiksi. Nyt on todella kiire!