Maatilan varavoimalaitokset ovat osa huoltovarmuutta

Laadukkaat aggregaattiyksiköt ovat tärkeä osa karjatalouden varmuusjärjestelyitä. Parikymmentä vuotta sitten karjatilojen koon kasvu ja lypsyrobottien yleistyminen toi julkisuuteen sähkökatkojen aiheuttamat vahingot. Alkoi keskustelu, miksi sähköyhtiöt eivät kykene luotettavampaan sähkönjakeluun.

Sähköyhtiöiden mukaan siihen ehkä teoriassa pystyttäisiinkin, mutta pystyykö viljelijä maksamaan sähköstään kaksin- tai kolminkertaista hintaa, kun otetaan kaikki luotettavamman jakelun tuomat lisäkustannukset huomioon. Sittemmin aloitettiin massiivinen maakaapelointi, jossa on omat laatuongelmansa ja myös hintansa, josta vielä tullaan puhumaan.

Maatilojen varavoimalan hankinta vaatii sähkölaskelmat etukäteen tehtynä ja mittauksin todennettuna. Sulakemitoitukset pitää olla oikein, jotta virta katkeaa turvallisesti, vaikka oikosulku sattuisi kauimmaisessa nurkassa, myös aggregaattikäytössä. Toisaalta korkean automaatiotason laitteet tarvitsevat laadukasta sähkövirtaa.

Lypsyrobotit varustetaan keskeytymättömän virransyötön laitteilla (UPS), mutta nekin saattavat olla herkkiä sähkön laadulle, taajuus- tai jännitevaihteluille. Tällöin ne käyttävät paljon akkureserviään tai robotti ilmoittaa häiriöistä. UPS-laitteen akut saattavat tyhjentyä tai ilmenee lypsykatkoja. Jokainen lypsyn keskeytyminen alentaa maitotuotosta, eivätkä ne ole mukavia lehmällekään.

Varavoimayksiköiden tarjonta on värikästä. Osa tarjoajista mitoittaa varavoiman nyrkkisäännöin tai yksinkertaisella laskennalla, jolloin hinta voi olla selkeästi huokeampi, mutta näissä ratkaisuissa ei aina perehdytä kovin pitkälle kyseessä olevan maatilan sähköjärjestelmiin, pitkiin pihakaapelointeihin ja kaikkiin toimilaitteisiin. Tällöin viljelijän oman tietoisuuden merkitys kasvaa, jotta häiriöherkkyys on hallinnassa kaikissa tilanteissa.

Sähköverkon nollajohto tulee kytkeä standardin mukaan kiinteistönmaadoituksiin pääkytkimen välittömässä läheisyydessä. Osa sähköalan ammattilaisista haluaa kuitenkin maadoittaa aggregaatin nollajohdon ja pitää kiinteistön nollan kokonaan erillään verkon nollajohdosta sähköstandardista poiketen välttääkseen sähköverkon nollavikahäiriöt. Nollajohdossa voi nimittäin olla vinokuorman vuoksi jännitettä.

Rakennusmääräysten mukaan aggregaatti on eristettävä muista rakenteista tietyn paloluokituksen mukaisesti. Lisäksi vakuutusyhtiöillä on omia turvaohjeitaan, joilla voi olla vaikutusta vakuutuksen hintaan.

Maatilojen aggregaatit ovat osa Suomen huoltovarmuusratkaisuja, aivan kuin turpeen käyttö energianlähteenä. Isohkot 100 kVA:n ja sitä suuremmat aggregaatit on ilmoitettava sähköverovelvollisiksi, vaikka veroa omaan käyttöön tuotetusta sähköstä ei tilakokoluokassa menekään. Aggregaatin hankinta on verrattavissa rakennushankkeeseen. Haasteellinen kokonaisuus huomioon ottaen ne olisi syytä tehdä hyvin, mihin investointituen hakuedellytyksetkin ohjaavat. Tällä linjauksella olisi lukuisia välillisiä taloudellisia ja muita hyötyvaikutuksia.

Maakaapelointiin käytettävissä olevista varoista osan voisi kohdentaa lypsykarjatilojen aggregaattien tukemiseen, jotta tilojen toimintakyky voitaisiin turvata kaikissa tilanteissa. Muutaman päivän sähkökatkos voi tarkoittaa lypsykarjatilan toiminnan loppumista, jos varavoimajärjestely ei ole kunnossa.