Traktorin ohjaamo on vaihtunut melukopista toimistohuoneeksi

Traktorien turvaohjaamopakko tuli Suomessa voimaan heinäkuun alussa 1969. Taustalla oli traktorien kaatumisesta johtuneet kuolemantapaukset. Niitä oli vuodessa pari–kolmekymmentä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että Ruotsissa turvakehyspakko oli tullut voimaan jo 10 vuotta aikaisemmin.

Hyttipakkoa ei varsinkaan viljelijäkunta ottanut vastaan riemulla. Sen katsottiin vaikeuttavan kulkua traktoriin, vaikeuttavan huolto- ja korjaustöitä ja nostavan merkittävästi traktorin hintaa. Kukaan ei osannut laskea hintaa ihmishengelle.

Kevennetty versio eli oveton turvakehys ei lainsäätäjälle Suomessa riittänyt. Sieltä kun voi lentää ulos ja jäädä kaatuvan traktorin alle.

Ongelma oli se, että vaikka asetus annettiin jo 1967 ja turvaohjaamon toteuttamiseen jäi aikaa kaksi vuotta, se ei riittänyt –varsinkaan kun useissa Euroopan maissa, joista traktoreita tuotiin, ei hyttipakkoa ollut. Pienen Suomen takia traktorivalmistajat eivät ruvenneet ohjaamoa erikseen suunnittelemaan ja tekemään. Ohjaamo jouduttiin tekemään tuontikoneisiin Suomessa ilman että traktorisuunnittelija ja ohjaamosuunnittelija olivat missään yhteydessä keskenään. Valmistussarjat olivat pieniä. Jokaisella tuontitraktorilla oli oma ohjaamovalmistaja, toisilla kaksi.

Lopputulos oli se, että ohjaamo oli meluissa, pahimmillaan ääntä oli 100 desibeliä. Sinne oli hankala kulkea. Pöly tuli sisään, mutta ei mennyt ulos. Sen takia ovet heitettiin usein romukasaan, jolloin hytin sisällä pysyminen ei kaatumistilanteessa ollut enää varmaa. Näitä traktoreita tulee vastaan edelleen.

Olen reilut 40 vuotta sitten kuvannut traktorin, joka oli kierinyt metsärinteessä puolitoista kierrosta jääden lopuksi katolleen. Kuski oli lentänyt oviaukosta ulos siinä vaiheessa, kun traktori rupesi ensimmäisen kerran nousemaan takaisin pyörilleen. Fyysinen vamma oli kuhmu päässä.

Vaatimus hytin kestävyydestä täyttyi, edes lasit eivät särkyneet. Kotimaisen traktorin ja hyttivalmistajan lujuuslaskelmat pitivät.

Ohjaamon vastustajat sanoivat, että avotraktorista voi hypätä pois, kun traktori uhkaa kaatua. Voin kokemuksesta sanoa, että ei ehdi.

Kuljettaja tuossa ympäri kierineessä traktorissa olin minä. Lähdön aika ei ollut vielä.

Ohjaamokehitys kääntyi oikealle uralle vasta sitten, kun ohjaamopakko tuli myös Keski-Eurooppaan, mistä traktoreita tuotiin. Traktori ja ohjaamo alettiin suunnitella yhtenä kokonaisuutena.

Valmet toi markkinoille 502-mallin jo 1972, jossa ohjaamo oli kiinteä osa traktoria ja melutaso oli saatu pudotettua alle 85 desibelin. Tuontitraktoreissa tultiin pahasti perässä, ruotsalaista Volvoa lukuun ottamatta.

Jenkkitraktoreissa olisi ollut hyviä hyttejä, mutta niitä ei voinut tuoda, koska niistä puuttui kattoluukku. Se vaadittiin sen takia, että viranomaiset epäilivät traktorilla mentävän myös järven jäälle ja jos jää pettää, pitää olla kattoluukku, josta pääsee ulos.

Nyt turvaohjaamo on kuin toimistohuone: pölytiivis, ilmastoitu, hiljainen. Hyvästä ohjaamosta on tullut myyntivaltti, ja tämä kehitys on tapahtunut ilman että viranomaisten on tarvinnut asiaan puuttua.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien.