Energiatuotannon kotimaiset polttoaineet puristuksessa – ”Kehitys rapauttaa huolto- ja toimitusvarmuuden kannalta oleelliset polttoaineen tuotantoketjut”
Sähköistyvä lämmöntuotanto ja turpeen käytön romahtaminen lisäävät paineita puupolttoainemarkkinoilla. Puu varastoidaan ennen talvea, mutta tulot saadaan vasta myöhemmin, mikä aiheuttaa merkittäviä rahoitusongelmia. Samalla sähkömarkkinoiden muutos uhkaa yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon tulevaisuutta.Energiantuotannon kotimaiset polttoaineet ovat puristuksessa. Turpeen käyttö on kallista päästömaksujen takia ja sen käyttö on romahtanut. Tämä on lisännyt puun käyttöä energiantuotannossa. Puun hinnannousu on johtanut lämmöntuotannon sähköistymiseen. Lämpöä tuotetaan yhä enemmän lämmittämällä vettä isoissa lämpökattiloissa sähköllä. Se vähentää puun käyttöä etenkin keväästä syksyyn.
Puun käytön keskittyminen kylmiin kuukausiin ja pelkästään lämmön tuotantoon lisää käytön kausivaihtelua. Se yhdistettynä toiminnan kustannusten ja tulojen merkittävään ajalliseen eroon tarkoittaa puupolttoainetta korjaaville ja toimittaville yrityksille suuria haasteita. Puun oston, korjuun, terminaaliin kuljetuksen ja jopa haketuksen kustannukset ovat uponneet varastoon. Tulot tulevat myöhemmin talvella tai vasta sitä seuraavana talvena. Tästä suuresta eriaikaisuudesta syntyy rahoitusongelma.
Ongelmaa mutkistaa se, että varastossa oleva puu ei yleensä kelpaa vakuudeksi rahoittajille. Lisäksi ongelmaa kärjistää lämmin sää, kuten tänä talvena, joka vähentää polttoaineen tarvetta. Polttoaineen ostajilta odotetaankin vastuunkantoa polttoainetuotannon ennakkorahoituksen muodossa.
Koneyritys, joka ei osta puuta, pääsee hieman helpommalla. Sillekin iso kausivaihtelu toki aiheuttaa rahoitus- ja henkilöstöhaasteita. Toiminnan keskittyessä talveen koneet ovat vajaakäytöllä ison osan vuotta, mutta pääomakulut pyörivät. Haastetta lisäävät säävaihtelut ja tuontipuu. Rahoittaja saattaa kääntää selkänsä.
Kausivaihtelu luo työllistämishaasteen
Oma haasteensa on löytää työntekijöitä toimintaan, jossa kausivaihtelu on kovin suurta. Tämä näkyy erityisesti seuraavasti: keväästä syksyyn töitä on vähemmän ja mietitään, mitä tehdä – kun taas kiivaimpana lämmityskautena vuorokauden tunnit eivät riitä. Tämä koskee eniten hakettajia ja hakkeen kuljettajia. Energiapuun korjuun kausivaihtelut eivät ole yhtä suuria, koska puuta kerätään varastoon eikä suoraan käyttöön.
Sähkömarkkinoiden muutos johtaa samaan aikaan yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon (CHP) vähenemiseen. Sääherkät aurinko- ja tuulisähkö laskevat hintoja ja syrjäyttävät polttoon perustuvaa CHP-tuotantoa.
Tulot tulevat myöhemmin tai vasta seuraavana talvena.
Aina ei kuitenkaan paista aurinko tai tuule, ja ydinvoimalaitoskin voi olla ajettu alas. Tällöin tarvittaisiin rinnalle säätövoimaa. CHP-laitokset olisivat hyviä sähköntuotannon säätölaitoksina, mutta niitä uhkaa nyt poistuminen markkinoilta tai toiminnan lopettaminen sähkön tuotannossa. Tämän seurauksena niiden polttoaineen kysyntä vähenee. Kyse on jopa useaa ydinvoimalaitosta vastaavasta sähkökapasiteetista.
Huoltovarmuus lämmön ja sähkön tuotannossa tarkoittaa, että polttoainehuolto toimii kaikissa oloissa. Turpeen käytön väheneminen ja sen korvaaminen puulla sekä näköpiirissä oleva puun käytön kausivaihtelun lisääntyminen merkitsevät kotimaisten polttoaineiden huoltovarmuuden heikkenemistä.
Tämä kehitys rapauttaa huolto- ja toimitusvarmuuden kannalta oleelliset polttoaineen tuotantoketjut. Energiajyrsinturpeen tuotantoketjut häviävät jo nyt kovaa vauhtia, ja energiapuun tuotantoketjutkin joutuvat vaikeuksiin, ellei niiden elinvoimasta huolehdita. Polttoaineen ostajien rooli korostuu polttoaineketjun rahoittajana. Poliitikkojen tehtävä on nyt kantaa vastuuta ja tehdä päätöksiä, joilla polttoaineen tuotantoketjujen elinvoima turvataan.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




