Pienet ja kapeammat metsäkoneet mahdollistavat monipuolisemmat puunkorjuut – ajouraleveydet ja -välit mukautuvat tarpeen mukaan

Tällä kuviolla ajouraväli oli noin 30 metriä, koska ensiharvennus oli ilmeisesti tehty 90-luvun alkupuolella kapeita ajouria käyttäen. Nyt korjuuta voitiin jatkaa samalla verkostolla uria leventämättä, käyttämällä kapeaa harvesteria haamu-urilta ja kapeaa kuormatraktoria ajourilla. Kuva: Tommi Hakala

• 20 metrin ajouraväli ja yksi hakkuu-ura niiden välissä.
• 30 metrin ajouraväli ja kaksi hakkuu-uraa niiden välissä.
• 10–15 metrin ajouravälit ilman hakkuu-uria.
• Ajouraton hakkuu ilman vakiintuneita ajouria.

Pienet metsäkoneet mahdollistavat erilaiset korjuutavat, jolloin ajouraleveydet ja -välit voivat vaihdella huomattavasti. Metsäkoneiden koosta ja ajouraleveydestä keskustellaan usein: onko järkevää käyttää suuria metsäkoneita ja leveitä ajouria vai onko syytä käyttää pieniä metsäkoneita ja kapeita ajouria tiheämmässä?

Suuret metsäkoneet, jotka vaativat leveämmät ajourat, saattavat aiheuttaa vähemmän pintapainetta maahan telaketjujen ansiosta, mutta niiden käyttö edellyttää leveitä ajouria. Pienillä metsäkoneilla ajouraväli ja ajouraleveys voidaan määrittää tarpeen mukaan työmaakohtaisesti. Pienet metsäkoneet tarjoavat joustoa, sillä niiden avulla ajouraleveydet ja -välit voidaan mukauttaa työmaa- ja kuviokohtaisesti.

Jos harvesteri ja kuormatraktori ovat samaa kokoluokkaa, voidaan kaikkia hakkuu-uria käyttää myös lähikuljetukseen, se onnistuu esimerkiksi Alstorin 850-malleilla. Kuva: Tommi Hakala

Pieniä metsäkoneita käytettäessä voidaan hakkuu ja kuljetus suorittaa eri menetelmillä, kuten hakkuu pienellä harvesterilla ja kuljetus keskiraskaalla metsäkoneella. Mahdollista on myös hakkuu järeällä harvesterilla ajouran leveyttä minimoiden ja kuljetus ketterällä pienellä metsäkoneella.

Erityisesti jatkuvassa kasvatuksessa jälkimmäinen on yksi vaihtoehto. Siinä myös voidaan metsurityönä suorittaa hakkuu ja kuljetus hoitaa pienellä kuormatraktorilla, ilman varsinaisia ajouria.

Keskustelua on käyty myös siitä, olisiko harvennuskertojen määriä syytä vähentää ja kiertoaikoja lyhentää. Siirtyminen jopa yhden harvennuksen menetelmiin on ollut esillä. Etenkin valon muutoksiin herkemmin reagoivissa kuusikoissa saattaa yksi harvennus vähentää hyönteistuhojen mahdollisuutta, mutta harvemmat harvennuskerrat lisäävät tuhoriskejä kuten lumi- ja myrskytuhoja, joita puusto kestää paremmin harvennusten ansiosta.

Yhden harvennuskerran menetelmässä pienemmillä koneilla voitaisiin tehdä ensiharvennus ajourattomasti. Se onnistuisi helpommin, sillä yhden harvennuksen menetelmällä puuston kertaharvennus tapahtuu reilummalla otteella. Periaatteessa jokainen puuväli voisi olla potentiaalinen ajoura, tai oikeamin ajoreitti.

Vakiintuneessa käytännössä ensiharvennuksessa määritetään kiertoajan mittaiset ajourien paikat ja leveydet. Nykyisin se tarkoittaa ohjeistuksena 20 metrin ajouraväliä ja vähintään 4,5 metrin uraleveyttä.

Pienillä metsäkoneilla ja kapeammilla ajourilla niiden tiheyttä eli ajouraväliä voidaan kaventaa esimerkiksi 10–15 metriin 20 metristä. Kasvatettavan puuston pohjapinta-ala pysyy silti kokolailla samalla tasolla, tasaisemmin sijoittuneena.

Toisaalta pienillä harvestereilla ja haamu-uria käyttämällä voidaan myös leventää ajouraväli 70-luvulla käytettyyn 30 metriin. Mutta seuraavassa harvennuksessa tulee haasteita, koska järeämmät harvesterit eivät pysty työskentelemään 30 metrin ajouravälillä ilman pistourien tekemistä puuston sekaan. Tai sitten ajouraverkosto olisi tehtävä uudelleen, poikittain edellisiin uriin nähden.

Toisaalta osa pienemmistä harvestereista kykenee käsittelemään helpohkosti tukkikokoista puustoa eli vielä toisetkin harvennukset onnistuisivat niillä. Tällöin keskiraskaille jäisivät näin raskaammat viimeiset väljennykset ja uudistushakkuut.

Viljelymetsissä kapeimmilla koneilla voidaan toimia puurivien väleissä. Keskiraskaiden koneiden kanssa ajouria joudutaan tekemään vähintään yksi puurivi poistamalla. Ajouria joudutaan toki jossain myös leventämään, jotta koneiden kantavuutta lisäävät ylileveät telaketjut eivät vaurioittaisi puiden juuria.

On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi 4 metrin levyisen ajouran todellinen kasvatuspinta-alaa vähentävä vaikutus on 1,5–2 metriä ajouran keskeltä. Ajouran varren puiden oksat ulottuvat ajouran yläpuolelle, hyödyntäen vapaata tilaa.

Ajourien leveyden ja niiden varren tiheyden suhteen on tärkeää huomioida, että jos ajoura on 5 metriä leveä, sen varsi tulisi jättää tiheämmäksi. Puita voidaan kasvattaa rivissäkin, eivätkä ne tarvitse aina ympyrän muotoista kasvutilaa.

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje