Koneklassikot
Nash

Nash-auton oli aika palata kotiin – Nash toimi aikoinaan myötäjäislahjana ja välirahana traktoriin

Amerikkalainen Nash oli aikoinaan edistyksellinen automerkki. Se otti nelipyöräjarrut tuotantoon jo vuonna 1924. Nashissa oli jo 1920-luvulla kansiventtiilirakenne, kun Ford valmisti sivuventtiilimoottoreita vielä 1950-luvun puolella.
Visa Vilkuna
USA:n Nash-kerhon mukaan kyseessä on Special Six Touring vuosimallia 1926. Autoa ei amerikkalaisen tiedon mukaan ole tallessa kuin 12 kappaletta, joista ajokuntoisia on neljä.

Jutun auto on rekisteröity ensimmäisen kerran 10.8.1926 Johan Gabriel Kukkosen nimiin Konneveden Hinkkalan kartanoon rekisterinumerolla K-830. Seuraava omistaja oli niin ikään konnevetinen Orimäen isäntä Akseli Pietari Sirkka, jonka nimiin auto rekisteröitiin 11.5. 31. Sirkka oli Kukkosen vävy ja todennäköisesti Nash meni myötäjäisinä Esteri Kukkosen ja Akseli Pietarin avioliiton myötä Orimäen taloon.

Seuraava omistaja oli postiljoonin pestiä Konnevedellä hoidellut Kalle Hytönen. Hänen nimiinsä vaunu rekisteröitiin 10.5.1938. Vakavan taka-akselivaurion takia Nashin ajot päättyivät ja auto poistettiin Kuopion läänin rekisteristä 31.12.1940.

Seuraava merkintä autosta on Vaasan läänistä, jonka kantakortissa omistajaksi tuli 9.8.1953 kauppias Erkki Keränen Suolahdesta. Samaisessa kantakortissa on mainita, että ”Ei käytössä v:sta 1940 v:teen 1952.” Rekisteritunnus vaihtui VP 816:ksi. Taka-akseli korjattiin todennäköisesti Keräsen toimesta ja saman vuoden marraskuun 11. päivä auto jatkoi edelleen matkaansa ja rekisteröitiin Oulun lääniin tunnuksella OT-181. Omistaja oli mitä todennäköisimmin Sievin Asemankylän postiljooni Esa Liukko, joka myi auton heti kohta sieviläiselle maanviljelijä Paavo Rieskaniemelle.

Nivalalaiseen Vilkunan karjatilalle Nash tuli ennen 1950-luvun puoltaväliä, kun tilan isäntä Joose Vilkuna oli saanut hankituksi peltotöihin ensimmäisten viljelijöiden joukossa kumipyöräisen Zetorin. Näin ollen piikkipyöräinen, vuoden 1938-mallinen Fordson sai mennä. Rieskaniemellä oli kova tarve traktorista ja hänellä oli tarjota vaihdossa vuoden 1926-mallinen Nash. Kaupat lyötiin lukkoon ja mukava avoauto saatiin tilan poikien iloksi. Nashin Sieviin tulon päivää ei tiedetä, mutta kuitti Rieskaniemen ja Vilkunan välillä tehtiin 16.6.1954.

Iso-Hiiden kartano
Auto oli varmaan harvinaisuus Keski-Suomessa. Sekin oli kovin harvinaista, että autolla matkailtiin ympäri Suomen aina Lappia myöten, kuten Saariselän Kaunispäällä otettu kuva kertoo.

Lohko halkesi

Auto palveli mukavasti muutaman kesän 1950-luvun loppupuoliskolla. Käytiinpä autolla Lappajärvellä saakka sukuloimassa. Syksyisen kruisailun jälkeen veljesten mieleen tuli vain tuvan lämpö. Mieleen ei tullut pakkasyö, eikä koneessa oleva jäähdytysvesi. Tapahtui jälleen se tavallinen tarina, eli lohko halkesi ja ajoihin tuli mittava tauko.

Nash lykättiin varastoon odottamaan parempia päiviä. Pikku hiljaa auto alkoi täyttyä kanojen pesistä ja kärsiä nuoremman sukupolven autoleikkien kovakouraisuudesta. Kun lumi vielä romahdutti varaston katon painaen tuulilasin karmit kasaan ja ohjauspyörän poikki, näytti Nash olevan tuhon tiellä. Mutta katonaluspaikka autolle kuitenkin löydettiin.

Vuonna 1969 tilan tuleva isäntä Pekka Vilkuna oli armeijan harmaissa. Samoihin aikoihin hänen muistinsa mukaan Evijärven suunnalta ilmestynyt autojobbari ilmaisi kiinnostuksena Nashiin. Tilan vanhaisäntä oli antanut vapaat kädet auton suhteen varusmiespalveluksessa olevalle pojalleen Pekalle. Nash vaihtoi omistajaa varusmiehen kolmen kuukauden palkkaa vastaavalla summalla.

Kyllä harmittaa

Vuosi, pari armeijan jälkeen Pekka alkoi kuitenkin harmitella kauppaa. Harmittelu oli onneksi levinnyt sukulaisten ja tuttavien tietoon. Eräs innokas vanhojen autojen harrastaja oli kuullut Nashin tarinan ja Pekan harmituksen. Hän tunsi Alastarolla olevan kalkitusurakoitsija ja autoharrastaja Matti Mikkolan, joka niin ikään oli innokas entistäjä ja keräilijä. Mikkolan omistama ja Vilkunalta 1960-luvun lopulla lähtenyt Nash olisi tulossa myyntiin. Onneksi tämä sukulaisen sukulainen pyysi tarjoamaan sitä ensiksi takaisin Vilkunalle. Mikkola soitti ja kertoi auton tosiaan olevan myynnissä. Julkisesta harmittelusta johtuen Vilkunan oli likimain pakko lunastaa Nash takaisin itselle. Ostohinta oli Pekan silloiseen Arkadianmäen pätkätyöläisen ansiotasoon suhteutettuna kutakuinkin sama, millä hän auton varusmiesaikanaan myi. Eli noin kolmen kuukauden palkka.

Matti Mikkola kertoo hankkineensa auton vuoden 1976 tienoilla kokkolalaiselta Thorwald Söderbackalta. Samalla hän arvelee, että auto oli 1970-luvun alussa käynyt useammallakin omistajalla. Mikkolan kiinnostus nimenomaan Nashia kohtaan oli virinnyt sen takia, että hänen isoisänsä oli ajanut kilpaa 1920-luvun lopulla Nashilla. Nash jouti takaisin Vilkunalle, koska Mikkola oli onnistunut löytämään täsmälleen samanlaisen Nashin, millä isoisä oli aikanaan kisannut.

Jouluksi kotiin

Joulukuun räntäsateessa 2002 Nash palasi 34 vuotta kestäneen reissun jälkeen takaisin Nivalaan. Mikkola oli saanut moottorin suurella vaivalla kunnostetuksi ja autoa oli muualtakin saatettu hitusen ehommaksi. Aivan heti kunnostustyöhän ei Vilkunallakaan ryhdytty. Vanhaisäntä Pekan askareet pääkaupunkiseudulla ottivat oman aikansa ja tilaa viljelevän Ville-isännän kiireet olivat myös melkoiset.

Mutta reilu puolikymmentä vuotta sitten toimiin ryhdyttiin toden teolla. Kuuden talven aikana tehtiin ja teetettiin niin puusepän, autopeltisepän, koneistajan kuin verhoilijankin työtä. Netissä oltiin satoja tunteja sekä tietoa että osia etsimässä. Pekka Vilkunan mukaan hänkin ajeli pitkin Suomea varmasti 15 000 kilometriä tapaamassa Nash-tietäjiä ja kiertelemässä romutoreja. Pekka muistelee, kuinka hän Nashin tankki olallaan kierteli romutorien miljoonalaatikoita. Ja löytyihän sielä lopulta kaksikin paikoilleen sopivaa tankin korkkia. Talvet kuluivat rattoisasti, kun ilman kiirettä näpräili pala kerrallaan autoa kasaan.

Räjähtänyt startti vei intoa

Teräsrunko, perä ja moottori näytti olevan kunnossa. Mutta kaikki käytiin varmuuden vuosi vielä kertaalleen läpi. Lattian reunoille oli 2/3 matkalle hitsattava uuttaa peltiä, minne kosteus oli valunut. Puusepäntöitä melkoisesti, ovien karmit on puuta ja ne olivat onneksi säilyneet hyvin. Korin rungon puiset alalankut piti uusia. Korin puurunkohan on kiinni varsinaisessa auton teräsrungossa.

Pari Kauhajoen reissua vaatinut starttimoottori juuttui eräällä käynnistyskerralla päälle ja samanmukaisesti ”räjähti”. Tämä laski entistämisintoa hetkellisesti, mutta uusi ja entistä ehompi startti tehtiin kolmesta romusta katkaisemalla, sorvaamalla ja hitsaamalla. Ville Vilkunan vanhassa ”hyvän ajan” ammattikoulussa saama sähkötöiden ja metallin työstämisen taito pääsi oikeuksiinsa.

Valo ja virtakatkaisijat Ville työsti paksusta metallista muotoonsa. Kälviäläinen Paavo Honkala valmisti konepeiton sivujen säleikön. Työ oli varsin hidas, sillä ensin säleikköaluetta oli painettava muutama milli sisään ja sitten jokainen säle prässättiin yksitellen tavallisella hydraulitunkilla ja terässapluunalla muotoonsa. Auto- ja konekorjaamo Marjakankaalta Alavieskasta löytyi muutamia pisteosia.

Työ saatiin kevättalvella siihen pisteeseen, että Nashille oli varattava aika rekisteröintikatsastukseen. Ennen kevättöiden alkua autolle myönnettiin ”puhtaan valkeat paperit”. Rekisterikilpi on toistaiseksi valkopohjainen, mutta aidomman oloiset ovat tilauksessa. Seuraava etappi kunnostuksessa on katon saaminen alkuperäiseen kuosiin.

Räjähtänyt startti vei intoa

Teräsrunko, perä ja moottori näytti olevan kunnossa. Mutta kaikki käytiin varmuuden vuosi vielä kertaalleen läpi. Lattian reunoille oli 2/3 matkalle hitsattava uuttaa peltiä, minne kosteus oli valunut. Puusepäntöitä melkoisesti, ovien karmit on puuta ja ne olivat onneksi säilyneet hyvin. Korin rungon puiset alalankut piti uusia. Korin puurunkohan on kiinni varsinaisessa auton teräsrungossa.

Pari Kauhajoen reissua vaatinut starttimoottori juuttui eräällä käynnistyskerralla päälle ja samanmukaisesti ”räjähti”. Tämä laski entistämisintoa hetkellisesti, mutta uusi ja entistä ehompi startti tehtiin kolmesta romusta katkaisemalla, sorvaamalla ja hitsaamalla. Ville Vilkunan vanhassa ”hyvän ajan” ammattikoulussa saama sähkötöiden ja metallin työstämisen taito pääsi oikeuksiinsa.

Valo ja virtakatkaisijat Ville työsti paksusta metallista muotoonsa. Kälviäläinen Paavo Honkala valmisti konepeiton sivujen säleikön. Työ oli varsin hidas, sillä ensin säleikköaluetta oli painettava muutama milli sisään ja sitten jokainen säle prässättiin yksitellen tavallisella hydraulitunkilla ja terässapluunalla muotoonsa. Auto- ja konekorjaamo Marjakankaalta Alavieskasta löytyi muutamia pisteosia.

Työ saatiin kevättalvella siihen pisteeseen, että Nashille oli varattava aika rekisteröintikatsastukseen. Ennen kevättöiden alkua autolle myönnettiin ”puhtaan valkeat paperit”. Rekisterikilpi on toistaiseksi valkopohjainen, mutta aidomman oloiset ovat tilauksessa. Seuraava etappi kunnostuksessa on katon saaminen alkuperäiseen kuosiin.

Aiheet Nash
Lue lisää