MAN N1 – R3

1960-luvulle tultaessa MAN teki ratkaisuja traktorituotantonsa kannattavuuden parantamiseksi. Pienet mallit karsittiin vähitellen pois ja keskityttiin kolmeen teholuokkaan: 28, 35 ja 45 hv. Uusista malleista esiteltiin vuoden 1960 lopussa 3-sylinteriset 35-hevosvoimiset P-mallit. Ulkomuoto modernisoitiin sulavalinjaisemmaksi ja rakenteessa palattiin matalampaan ja lyhyempään konseptiin, joka nyt kuitenkin perustui puolipitkään runkoon. Moottori oli 1,9-litrainen, kun aiemmin P-mallissa oli ollut 3,9-litrainen moottori. Vastaavasti myös vääntölukemat olivat tuntuvasti entistä heikommat. Vaihteistoksi otettiin ZF:n tuorein 8+4 -vaihteinen. Nostovoima pudotettiin 1,2 tonniin. Hinnat olivat silti edelleen 10…20 % kilpailijoiden yläpuolella.

Vuonna 1961 esiteltiin 4-sylinteriset R-mallit, joissa oli säilytetty 2000 kg nostolaite sekä 2-sylinteriset N-mallit (28 hv). Kaikissa nelivetomalleissa oli vakiona kaksoiskytkin. Suomessa tätä MAN-mallistoa myi OTK. P- ja R-mallien SAE-tehoiksi ilmoitettiin meillä 39 ja 50 hv. Myyntimääräksi meillä saatiin noin 400 MAN-traktoria, joista lähes kaikki nelivetoisia.

Toisin kuin traktorituotanto, MAN:n kuorma-autotuotanto kasvoi 1960-luvun alussa voimakkaasti. Kesällä 1962 tehtiin päätös myydä traktorituotanto Mannesmann-konsernille, joka oli jo hankkinut Porsche-Dieselin. Mannesmann suunnitteli raskaampiin traktoreihin keskittyvän MAN:n täydentävän Porsche-mallistoa. Lopputulos oli kuitenkin se, että viimeinen MAN-traktori valmistui helmikuussa 1963.