MAN 2 F 1 – 2 L 5

Vuonna 1957 MAN-traktorituotannon siirtyessä Müncheniin B 18:n takavetomalli korvattiin mallilla 2 K 1. Nelivetomalli seurasi vasta vuonna 1959. Tällä välillä pienten traktorien valikoimaa oli laajennettu molempiin suuntiin. Vielä vuoden 1957 aikana oli esitelty 24-hevosvoimainen 2 L 1. Vuoden 1958 alussa tuli 13-hevosvoimainen 2 F 1, jonka moottori oli muista poiketen ilmajäähdytteinen. 2 F 1 oli myös ensimmäinen malli, jossa oli uudistettu, joka suuntaan kaareva konepellin muotoilu. Kaikissa pienissä malleissa oli Güldner-pohjainen moottori, jossa oli kuitenkin MAN:n M-ruiskutusmenetelmä. Vaihteisto oli 6-vaihteinen ZF, jota käytettiin myös mm. Güldnerin ja Fahrin traktoreissa. Pääpaino pienissä malleissa oli nyt ensimmäistä kertaa takavetoversioissa ja myyntiä saatiin tuntuvasti kasvatettua.

MAN oli panostanut myös maantietraktoreihin, jotka oli suunnattu täysperävaunun vetoon. Niinpä pienissä traktoreissa nostolaite oli edelleen lisävaruste ja nostovoimaltaan (350 kg) vaatimaton isompien mallien 2 tonnin nostovoimaan verrattuna. Painonsiirtojärjestelmää pienissä MAN:eissa ei ollut. Vuonna 1960 mallissa 4 L 2 esiteltiin 600 kilon nostovoima. Varhaisemmissa versioissa oli yleensä pitempi akseliväli ja lyhytakselivälisiä versioita, kuten 2 K 3 ja 2 L 3 esiteltiin aluksi vientimalleina. Pitkäakselivälisessä mallissa 2 L 5 oli lisäksi akselien välillä 235 kg:n hydrauliikka. Pienten MAN-traktorien aika tuli päätökseen vuonna 1962. Näiden mallien osuus oli yli puolet tuotannosta, mutta kilpailu oli liian kovaa, jotta tuotannosta olisi saatu kannattavaa.