Käynnistysvirtapiirin jännitehäviöt selviävät mittaamalla

KÄYNNISTIMEN TOIMINTAPERIAATE Nykyisin valtaosa käynnistinmoottoreista edustaa kuvassa näkyvää työntöhammaspyörärakennetta. Virta akulta tulee käynnistinmoottorin yläpuolella sijaitsevan solenoidin napaan. Napa on jatkuvasti jännitteellinen, mutta virta lähtee kulkemaan eteenpäin vasta, kun käynnistinkatkaisijasta yhdistetään virta solenoidin kelaan. Itse asiassa solenoidissa on kaksi kelaa, joista voimakkaampi kela vetää ensin rautasydämen kohti solenoidin takana olevia kytkinnastoja ja toinen pienempi kela pitää rautasydämen viritettynä käynnistyksen ajan. Samalla rautasydän työntää käynnistimen sähkömoottorin akselilla olevan pienen hammaspyörän vauhtipyörän hammaskehälle.Solenoidin alempi kytkinnasta on liitetty lyhyellä eristämättömällä johtimella käynnistinmoottorin kenttäkäämeille. Sieltä virta kulkee hiiliharjan kautta roottorille ja toisen hiiliharjan kautta lopuksi käynnistinmoottorin rungon ja koneen rungon välityksellä akun miinus-navalle. Kuva: Koneviestin arkisto

Yleismittarista valitaan tasavirralle tarkoitettu volttiasteikko. Jos koneessa on 12 voltin järjestelmä, asetetaan valitsin 20 voltin kohdalle. Ensimmäiseksi mitataan akun napojen välinen jännite käynnistyksen aikana. Hyvällä akulla sen tulee olla 10 V tai enemmän 10 sekuntia kestävän starttauksen loppuun asti. Sen jälkeen tarkastetaan kukin käynnistysvirtapiirin johdin mittaamalla jännite käynnistyksen aikana johtimen päiden välillä.

Akun plusnavalta startille johtava kaapeli tarkastetaan asettamalla punainen mittajohto akun plus-napaan ja musta mittajohto startin solenoidin ylempään napaan. Jännitehäviö ei saa olla yli 0,1 V.  Kuva: Koneviestin arkisto

Akun miinus-navan kaapelille tehdään samanlainen tarkastus. Musta mittajohto tulee nyt akun miinus-napaan ja punainen mittajohto startin tai moottorin runkoon. Hyväksyttävä raja on niin ikään enintään 0,1 V. Kuva: Koneviestin arkisto