Kaivinkoneen telaketjun korjaus osa 2: Johtopyörän ja telankiristimen ongelmat

Kun telaketju on siirretty sivuun, saa johtopyörän kiristimineen vedettyä telarungosta etukautta ulos. Tämä on turvallisinta tehdä nosturin tai toisen kaivinkoneen avulla kannattelemalla johtopyörää ja kiristintä nostoliinoilla. Kiristin voi olla lujasti kiinni, koska maata pakkautuu kiristimen ympärille. Tähän auttaa tehokas kuumavesipesuri. Myös kiristimeen tullut vaurio voi vaikeuttaa purkamista, kuten kävi tällä kertaa. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Telaketjun kaikki osat ovat kokonaisuuden toiminnan kannalta oleellisia. Jos jokin osa on liian kulunut ja toimii huonosti, seuraa siitä yleensä muiden osien nopea kuluminen ja vaurioituminen. Tämä pätee myös johtopyörään ja telankiristimeen. Toimimattoman telankiristimen kanssa ei saisi ajaa hetkeäkään ainakaan taaksepäin, sillä tuloksena on perusketjujen vaurioituminen.

Telankiristimen mekanismi ei normaalisti vaadi mitään huoltoa. Koneen ikääntyessä asia muuttuu: erilaisia korjausta vaativia ongelmia alkaa ilmetä. Tavallisin ongelmien aiheuttaja on ruostuminen.

Kobelco SK235 SRLC -kaivinkoneen perusketjujen vaihdosta kerroin tämän artikkelisarjan edellisessä osassa KV 15/2018. Kobelcon mittariin oli kertynyt 10 500 tuntia sen tullessa minulle eikä alavaunu enää ollut parhaassa kunnossa. Kuluneet osat telastossa aiheuttivat toistuvia telan putoamisia.

Telankiristimen korjauksen jouduin tekemään itse asiassa jo ennen perusketjujen vaihtoa. Toisen puolen telankiristin lakkasi toimimasta tammikuussa 15 asteen pakkasessa, joten korjaustöihin oli silloin pakko ryhtyä.

Tuolloinkin varsinainen telankiristin tuntui toimivan, mutta johtopyörä ei liikkunut minnekään. Tämä tarkoitti sitä, että koko kiristinpaketti johtopyörineen olisi otettava ulos telarungosta. Se ei onnistunut helpolla, sillä johtopyörä lähti pois, mutta kiristin oli tiukasti juuttunut telarungon sisään.

Telan joustomekanismin jousi sekä muut osat on Kobelcossani sidottu toisiinsa tangolla, jonka molemmissa päissä on kierteet. Tämä akseli on toisesta päästä ruuvattu kiinni kiristyssylinteriin ja toisessa päässä on johtopyörän kiinnike ja mutteri. Akselin molemmat päät ruostuvat usein rankasti ja kierteytetyt päät saattavat ruostua niin perusteellisesti, että koko paketti lentäisi tiehensä, ellei telaketju olisi pitämässä sitä koossa.

Tämä jousta kiinni pitävien osien mahdollinen epävarmuus kannattaa ottaa huomioon jo siinä vaiheessa, kun on katkaisemassa telaa ja siitä eteenpäin aina telankiristäjää käsiteltäessä. Kaivinkoneiden korjaamokirjoissa yleisesti varoitetaan asettumasta johtopyörän etupuolelle telankorjaustöiden aikana. Mikäli telankiristimen jousi täytyy irrottaa, on ennen työn aloittamista otettava selvää kyseisen konemallin rakenteesta. Korjaamokirjallisuus on siis lähes välttämätön hankinta.

Keskikokoisen kaivinkoneen telankiristimen jousessa on noin 20 tonnin voima sen ollessa jännitettynä. Jos voima pääsee vapautumaan hallitsemattomasti kesken työn, voi aloitettu työ jäädä tekijänsä viimeiseksi. Viisainta on jättää telankiristimeen liittyvät työt ammattilaisen tehtäväksi, ellei ole täysin perillä siitä, miten työ pitäisi tehdä.

Koska Kobelconi kiristin ei lähtenyt telarungosta, oli pakko lähteä purkamaan sitä etupäädystä käsin. Jumittumisen syy paljastui, kun sain kiristimen etupäädyn pois: johtopyörän jousi oli katkennut etupäästään ja jousi oli pudonnut alas, jolloin katkennut pää oli juuttunut telarunkoon, mikä esti kiristimen irrotuksen sekä myös telankiristimen toiminnan.

Tutkittuani tilannetta totesin, että se ei ollut aivan niin paha, kuin esialkuun näytti. Katkennutta jousta voisi käyttää edelleen, jos sen kääntäisi toisin päin, jolloin katkennut kohta tukeutuisi kiristinsylinterin muodostamaan paksumpaan kohtaan. Kiristimen sisällä oleva akseli ja sen päähän tuleva mutteri olisi pakko uusia, koska olin joutunut polttamaan mutterin irti.

Tavallisimmat johtopyörissä ilmenevät viat liittyvät laakereiden tai öljytiivisteiden kulumiseen. Myös johtopyörän akseli saattaa olla kulunut sekä laakereiden kohdalta että joskus myös haarukan päiden sisään tulevilta osuuksilta.

Johtopyörää kannattelevan haarukan liukupinnat ovat yksi kulutukselle alttiina oleva kohta. Myös telarungon puolella olevat johteet voivat kulua liikaa. Telarungon johteiden kuluminen ei varsinaisesti estä telankiristimen toimintaa, mutta liika välys rasittaa telan muita osia.

Lopulta johteet voivat ohentua niin paljon, että telarunko hajoaa. Joskus on järkevintä leikata kuluneet johteet kokonaan pois ja rakentaa uudet riittävän lujuuden omaavasta teräksestä, esimerkiksi Hardoxista.

Telankiristimessä yleisimmät viat ovat jousen katkeaminen ja rasvatäytteisen kiristyssylinterin tiivisteen rikkoontuminen. Nämä tiivisteet ovat kumisia huulitiivisteitä ja niiden vaihtaminen on helppoa. Ikävä kyllä, tiivistevian syynä on usein mäntään tai sylinteriin muodostunut ruoste.

Edellä luetellut viat ovat luonteeltaan sen laatuisia, että monasti on sekä yksinkertaisinta että taloudellisinta vaihtaa huonot osat kokonaan uusiin.

Telaketjun toiminnan ja kestävyyden kannalta hyvin tärkeää on se, että sekä johtopyörän että telarullien laakerit ovat ehjät. Laakerivauriosta kärsivä alarulla voi juuttua paikoilleen, mikä jälkeen perusketju ja rulla hiovat toisiaan. Johtopyörän laakerien rikkoontuminen näkyy yleensä suurena välyksenä.

Jos telarullan tai johtopyörän akselin sivusta alkaa vuotaa öljyä, on vikaa mahdoton korjata millään helpolla tempulla. Halvin ja varmin ratkaisu on luultavasti uusien osien vaihtaminen mahdollisimman pian.

Kun vaihdoin perusketjut Kobelcooni, uusin samalla kaikki alarullat toisen puolen telarunkoon. En katsonut tarpeelliseksi vaihtaa alarullia kuin yhdelle puolelle, sillä vastakkaisella puolella kaikki rullat pyörivät herkästi ja vaikuttivat ehjiltä. Ajattelin, että niillä selviää hyvin.

Siinä olin väärässä. Vajaassa kahdessa vuodessa oli kahdeksan rullaa hajonnut. Kun koneella ajoi peltoa pitkin, se piti pahimman luokan kilinää. Oli pakko tilata lisää rullia ja vaihtaa uudet rullat myös tälle puolelle.

Koko asia tuntui hieman oudolta. Miten kaikin puolin ehjän näköiset rullat hajoavat näin nopeasti aivan kohtuullisessa käytössä?

Oma teoriani asiasta on, että uusi perusketju kuormittaa vanhoja rullia kovemmin kuin kulunut ja kulmistaan pyöristynyt ketju. Lenkkien jyrkät kulmat aiheuttavat suuret pistekuormat alarullien laippoihin.

Telankiristin lakkasi toimimasta – kuten arvata saattaa – keskellä talvea 15 asteen pakkasessa. Kone oli pakko ottaa korjattavaksi, sillä telaketju ei pysynyt enää paikoillaan. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Telankiristimen osista tärkeimmät olivat edelleen käyttökelpoisia ruosteisesta ulkonäöstä huolimatta. Keskitappi ja siihen kuuluva 85 mm mutteri ovat romua. Jousi on kahdessa osassa, mikä aluksi vaikutti pahalta ongelmalta. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Johtopyörän liukujohteiden pultit olivat katkenneet, eikä telankiristin tullut johtopyörän mukana ulos niin kuin olisi pitänyt. Tässä vaiheessa ei ollut vielä tiedossa, mikä oli varsinainen syy koko ongelmaan. Kiristimen saaminen ulos vaati vielä runsaasti työtä. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Telankiristin ei purkautunut ennen kuin keskitapin mutteri oli poltettu halki. Samalla paljastui syy siihen, miksi kiristin ei toiminut eikä lähtenyt irti telarungosta: jousen katkennut pää oli pudonnut alas ja tarttunut telarungon rakenteeseen. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Koska jousen päästä oli katkennut vain osapuilleen yksi kierros, ei sillä olisi suurta vaikutusta jousen varsinaiseen toimintaan. Kokonaispituutta katkos lyhentää ehkä 5 mm, jos katkenneen kierroksen jättää paikoilleen. Ratkaisin jousen puoliskojen pysymisen yhdessä kääntämällä jousen toisinpäin niin, että katkos tuli edestä taakse. Siellä jousen katkos tukeutuu sisäpuolelta kiristimen paksuimpaan kohtaan eikä jousen pitäisi päästä putoamaan paikoiltaan. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Kobelcon telankiristimen halkileikkauskuva: 1. Jousta kiinni pitävä mutteri, 2. Jousi, 3. Rasvatila, 4. Mäntä, 5. Säätösylinteri, 6. Tiiviste, 7. Rasvanippa. Jousi on jatkuvasti esijännitettynä ja lukittu mutterin avulla paikoilleen. Jousi ei osallistu telan kiristämiseen, se toimii ainoastaan telan suojana, mikäli veto- tai johtopyörän ja telaketjun väliin joutuu jotakin. Telan kireyden säätö tapahtuu puristamalla lisää rasvaa säätösylinteriin. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Telankiristin ja johtopyörä ovat yhtenäinen paketti. Johtopyörän sivulle tulevat johteet ovat kiinnitetty pultein jousen päässä olevaan yhdyskappaleeseen. Kiristimen sylinteri on jousen takaosan sisäpuolella ja kiristimen männän voi vetää ulos purkamatta muuta rakennetta. Kuva: Jussi Laukkanen

Japanilaisen konevalmistajan työturvallisuusohjeessa varoitetaan karkuun ponnahtavasta johtopyörästä. Kuva: Jussi Laukkanen

Tässä korjattu kiristin on valmiina asennettavaksi koneeseen. Johtopyörä kannattimineen painaa reilut 100 kiloa ja kiristin 150 kiloa. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Monet kaivinkonevalmistajat suosittelevat käyttämään tämän mallista puristinta telankiristimen jousipakettia purettaessa ja kasattaessa. Kehikon mitat ja tunkin kokoluokka määrittyy koneen kokoluokan mukaan. Esimerkiksi kaivinkoneen painoluokan ollessa 20 tonnia, tarvitaan uuden ketjun liittämisessä vähintään 30 tonnin tunkki. Vanhan ketjun purkaminen vaatii yleensä huomattavasti suuremman voiman. Kuva: Jussi Laukkanen

Kokosin kiristimen korjaamopuristimessa, jossa vapaa työkorkeus riitti hyvin. Kiristin tarvitsee tilaa pystysuunnassa noin 70 cm. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Kun vaihdoin perusketjut Kobelcooni, uusin silloin kahdeksan alarullaa, jotka olivat rikkoontuneet. Vajaassa kahdessa vuodessa hajosi kahdeksan alarullaa lisää. Murtuminen oli tapahtunut lähellä laipan juurta rullan ulkoreunalla. Kuva: Jussi Laukkanen

Johtopyörä on nostettu takaisin. Jäljellä on enää telan asettaminen paikalleen. Kuva: Jan-Anders Lindfors

Kuvat: Jussi Laukkanen, Jan-Anders Lindfors, valmistaja