Sampo-Rosenlew Oy: Comia-puimurit kävivät kaupaksi

Sampo-Rosenlewillä odotetaan kasvua kuluvalla, lokakuun alussa alkaneelle tilikaudelle. Viime vuonna esitelty uusi Comia-puimurisarja sai markkinoilla suopean vastaanoton ja myös viennin uskotaan kehittyvän suotuisasti.
SR Comia sai lentävän lähdön markkinoille. Uutuudesta saatu palaute on ollut positiivista.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Martin Richenhagen.
Martin Richenhagen.

Sampo-Rosenlewin viime tilikauden 85 milj. euron liikevaihto oli samalla tasolla edellisvuoden kanssa. Päättyneellä kaudella puimureiden osuus liikevaihdosta oli noin 50 miljoonaa, joka syntyi noin 800 puimurin valmistuksella. Vientiin tuotannosta meni reilut 75 prosenttia. Tulos syntyi hieman alle 600 työntekijän voimin.

Puimurisarjakohtaisesti valmistusmäärät jakaantuivat seuraavasti: Comia 250 kpl, 2000-sarja 400 kpl ja loput 3000-sarjaa sekä koeruutupuimureita. Kotimaahan tuotannosta jäi 150 Comiaa, 25 Classicia (SR 2045) ja reilu 10 kpl SR 3000:a.

Comia myy

Comia-sarja löi itsensä läpi todella hyvin. Valitettavasti suuren kysynnän johdosta valmistuskapasiteetti loppui ja myynti jouduttiin käytännössä lopettamaan jo huhtikuussa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Myydyimmät mallit olivat C8 ja C6. Sekä koti- että ulkomaisilta käyttäjiltä saatu palaute Comioista on ollut positiivista, myös maissin puinti on sujunut hyvin.

Vuosittainen puimurivalmistus on tarkoitus nostaa 1000 kappaleen tasolle. Suunnitelma perustuu kasvavaan vientiin ja Comia-sarjaan. Kasvavaan valmistukseen varaudutaan kehitysprojektilla, johon sisältyy myös valmistusteknisiä investointeja.

EU antoi viime helmikuussa 3A-päästötason moottoreille jatkoaikaa, joten ilman ureaa toimivilla moottoreilla varustettuja puimureita on vielä saatavilla. Moottorikiintiö on rajallinen, joten loppukaudesta saattaa käydä niin, että tarjolla on vain 3B-päästötason moottorilla varustettuja puimureita.

Panostusta vientiin

Päävientikohde on tällä hetkellä Algeria, jonne jo toimitettujen 1300 puimurin jatkoksi valmistetaan Porissa parhaillaan seuraavaa 500 kappaleen erää. Puimurit lähtevät Porista kontteihin pakattuina komponentteina, kokoonpanosta vastaa algerialainen yhtiö, jossa Sampo-Rosenlew on mukana yhtenä omistajana.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pohjoismaiden lisäksi myös toimitukset Ukrainaan, Azerbaidzhaniin ja Kazakstaniin, Venäjälle ja muihin IVY-maihin ja jatkuvat entiseen tapaan. Uusia vientimarkkinoita ollaan hakemassa Irakista, Iranista, Intiasta, Kiinasta ja Afrikasta.

Vuosi sitten aloitetun AGCO-yhteistyön toivotaan alkavan näkyä myös tilauskannassa. Suunnitelmissa on toimittaa AGCO:n välityksellä porilaisia puimureita MF:n värisinä niin perinteisille kuin myös kehittyville markkinoille. Osa näistä hankkeista tulee sisältämään paikallista valmistusta.

Agcon pääjohtaja Martin Richenhagen neuvoi: Kannattaa olla optimisti

Teknologiateollisuus ry:n marraskuun alussa järjestämässä Vaikuttajafoorumissa puhunut Agcon pääjohtaja Martin Richenhagen piti tyylilleen uskollisena varsin vauhdikkaan esityksen. Aluksi hän kysyi, onko hänen kädessään oleva lasi puolityhjä vai puolitäysi. Tämä filosofinen valinta on hänen mukaansa pidettävä mielessä yritysmaailmassakin. Vain optimismilla ja omaan tekemiseen uskomalla on mahdollista päästä eteenpäin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Richenhagenin mukaan Suomi on maailman pohjoisin teollisuusmaa. Onko se etu vai haitta? Täällä kun ei ole ihmeemmin asiakkaita, maa on kylmä ja pimeä. Verotkin ovat korkeammat kuin muualla, samoin energiasta, työvoimasta ja monesta muusta tuotantotekijästä joutuu maksamaan kilpailijamaita enemmän.

Yhteisillä sopimuksilla

Agcolla on kuitenkin kolme tehdasta Suomessa ja kaikissa niissä tuotanto on suunnittelusta alkaen omissa käsissä. Pysyykö kolme tehdasta hengissä tulevaisuudessa, vai onko edessä muutto asiakkaiden ja edullisempien tuotantokustannusten lähelle. Richenhagenin mukaan jatko riippuu sekä Suomen hallituksen elinkeino- ja koulutuspolitiikasta sekä työntekijäjärjestöjen neuvotteluhalukkuudesta.

Paikallistasolla on pystyttävä käyttämään työaikapankkia, jolla tasataan kysynnän ja tuotannon vaihtelua. Kysyntäpiikkejä ei voida täyttää kalliilla ylityötunneilla. Saksassa pääluottamusmies päättää joustoista ja työaikapankista, mutta Suomessa se on pääpiirteissään yksilötason ratkaisu.

”Saksassa Fendtin tehtaalla teimme muutama vuosi sitten työntekijöiden kanssa sopimuksen, jolla viikkotyöaikaa nostettiin 2,5 tunnilla ilman minkäänlaista palkankorotusta. Agco puolestaan takasi työpaikan viideksi vuodeksi eteenpäin. Ja nyt siellä pyyhkii hyvin. Tarjosimme samantyylistä sopimusta Iso-Britanniaankin. Heille se ei kelvannut, mutta eipä siellä enää meidän tehtaita olekaan”, kertoi Martin Richenhagen.

Jotta Agco kykenisi jatkamaan Suomessa, täällä pitää olla kasvua ja innostusta. Kustannustehokkuuden on oltava hyvä, jolloin yrityksillä on mahdollisuuksia investointeihin. Yrityksissä pitää olla aitoa halua tehdä yhteistyötä muissa maissa olevien yksikköjen kanssa. Omaa osaamista ei kannata yliarvioida, sillä yhteistyöllä päästään poikkeuksetta kaikkia hyödyntävään win-win -tilanteeseen.

Pallo hallitukselle

Richenhagen heitti työministeri Lauri Ihalaiselle haasteen. Tilastojen mukaan Suomi laahaa perässä tutkimukselle ja tuotekehitykselle annettavassa julkisessa rahoituksessa. Teollisuusmaista ainoastaan Japani on Suomea nihkeämpi tuotekehityksen rahoittaja. Samalla Richenhagen kuitenkin muistutti, että eri valtioilla on erittäin monenlaisia mekanismeja ja toimintatapoja, joilla omaa teollisuutta tuetaan. Verohelpotukset, tuet, edulliset lainat muodostavat hankalasti vertailtavan kokonaisuuden. On myös muita seikkoja, jotka vaikuttavat yritysten investointihalukkuuteen. Työn tuottavuus Saksassa on huipussaan, mutta maan sääntö- ja lupaviidakko on Richenhagenin mukaan yhtä painajaista.

Työn tuottavuus Suomessa on laskenut viime vuosina, sillä palkat ovat nousseet kilpailijamaita nopeammin. Tuottavuutta on nostettava, jotta Suomessa pystytään jatkamaan. Kotimaan markkina hiipuu kovaa vauhtia eikä Pohjoismaiden markkinoiden kehityskään hyvältä näytä.

Suomi on kuitenkin tärkeä ja Agcossa ollaan ylpeitä suomalaisesta osaamisesta. Suomeen on investoitu huimasti niin tehtaisiin kuin henkilökunnan koulutukseenkin. Uuden moottoritehtaan investointi tarkoittaa kuitenkin sitä, että moottoreiden tuotanto pitää jälleen kaksinkertaistaa, jotta pitkällä tähtäimellä tuotannolla olisi tulevaisuutta.

Martin Richenhagen pyysi puheessaan Suomen hallitukselta apua pariinkin kertaan. Hän toivoi ministeri Ihalaiselta kommenttia: I fully agree! Pääjohtajan avunpyyntö ei ole mitenkään yllätyksellistä, sillä mitä enemmän yritys saa apuja itse kunkin maan veronmaksajilta, sitä kilpailukykyisemmäksi tilanne muuttuu.

Moottorit Agcon kultamuna

Pääjohtajan mukaan kaikki Agcon itsekulkevat koneet varustetaan tulevaisuudessa omilla Agco Power -moottoreilla.

”Lainsäädäntö ja tuotekehitys teettävät moottoripuolella runsaasti työtä, mutta minun puolestani AgcoPowerin moottorit voisivat olla koneissamme jo huomenna. Mutta meidän pitää ottaa huomioon myös muut merkit ja heidän näkemyksensä. Onneksi Linnavuoressa tehdään mainioita moottoreita, joilla voi tehdä rahaa”, tunnusti Martin Richenhagen.

Fendtin tehtaan laajennuksen avajaisissa syyskesällä pääjohtaja lupaili Fendtin käyttävän kuitenkin saksalaista moottoria. Esityksen aikana selvisi, että Agcolla on Argentiinassa yhteistyötä Deutzin kanssa. Tiedä häntä, vaikka yhteistyö poikisi tulevaisuudessa toisenkin agcolaisen moottoritehtaan.

Sampo-Rosenlewistä ostettu kymmenen prosentin siivu on Agcon tuorein suomalalaishankinta. Yritystä autetaan tietyille markkinoille kuten Kiinaan ja Itä-Eurooppaan. Markkinointiapua annetaan kaikilla alueilla, missä Sampo-Rosenlew ei kilpaile Agcon tuotteiden kanssa. Sampon metsäkoneet tuntuvat kiinnostavan Agcon johtoporrasta kovasti. Yleensä Agco on ostanut koko firman mutta nyt vain 10 prosenttia. Richenhagenin mukaan kiinnostusta koko yrityksen ostoon on, jos loppuosakin tulee myyntiin. Tässä asiassa ei kuitenkaan paineta päälle, vaan keskitytään yhteistyöhön.

”Meidän kannattaa oppia toinen toisistamme, jopa saksalaisista”, heitti Richenhagen lopuksi.

Murros on mahdollisuus

Samassa tilaisuudessa puhunut ministeri Lauri Ihalainen oli tyytyväinen, kun Richenhagen kertoi suorasukaisesti, mistä kenkä puristaa. Ihalainen kertoi kuuluvansa optimisteihin ja samalla muistutti, että murros on aina mahdollisuus yritystoiminnassakin.

Kansalliset klusterit ja yhteen maantieteelliseen paikkaan sidotut tuotantoyksiköt hiipuvat väistämättä, kun globaalit toimijat nostavat päätään. Suomi on kilpailukykyselvityksissä edelleen hyvällä tasolla, mutta työttömyyttä ei saada lähiaikoina tavoiteltuun viiteen prosenttiin nykyisestä 8 prosentista. Pelkkä työttömyysprosenttiin tuijottaminen saattaa johtaa hieman harhaan kansantalouden tilaa tutkailtaessa. Vaihtotase ei kuitenkaan parane palvelusektorin työpaikkojen lisäämisellä.

Ihalaisen mukaan Suomessa syntyy ja kuolee 400 työpaikkaa joka päivä. Muutosturvalla ja koulutuksella pitää pystyä takaamaan ihmisten siirtyminen työpaikasta toiseen. Myös yritysten muutosturva on harkinnan arvoinen asia, jotta 400 työpaikkaa per päivä ei menetettäisi.

Metsäteollisuus elää murrosta ja uutta on koko ajan tulossa eli ala ei suinkaan iltaruskon ala. Nyt kannattaa olla kiinnostunut hallituksen elinkeinopolitiikasta ja tehdä yhteistyötä mahdollisimman paljon. Ihalainen harmittelee sitä, että yritysten ja ihmisten odotukset ovat liian usein pelkästään veronkevennyksissä. Tuskinpa Suomen kannattaa ottaa lisää velkaa, jotta voitaisiin keventää veroja! ”Uusia ideoitakin olisi mukava kuulla” patisteli Lauri Ihalainen kuulijoita esityksensä päätteeksi.

Avaa artikkelin PDF