Fendtin historia ja taustat

Fendtillä on ollut pieni, mutta vankka kannattajakuntansa maassamme. Omistajakonserni AGCO näki hyväksi kasvattaa tätä ryhmää ja valjasti Fendtin sisaryhtiön Valtran kehittämään saksalaismerkin myyntiä Suomessa.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Fendt Dieselross eli dieselhevonen oli varustettu yksisylinterisellä 6 hv:n dieselmoottorilla, vaihteistossa oli kolme nopeutta.
Fendt Dieselross eli dieselhevonen oli varustettu yksisylinterisellä 6 hv:n dieselmoottorilla, vaihteistossa oli kolme nopeutta.
Vientiponnistelut 1950-luvulla olivat voimalliset, mikä käy ilmi lippusiimasta. Maapallon päällä on kolmisylinterisellä MWM-moottorilla varustettu 40 hv:n malli.
Vientiponnistelut 1950-luvulla olivat voimalliset, mikä käy ilmi lippusiimasta. Maapallon päällä on kolmisylinterisellä MWM-moottorilla varustettu 40 hv:n malli.
Työkoneenkantaja on tärkeä osa Fendtin historiaa. Se oli ainoa firma, joka pystyi pitämään hengissä tätä järjestelmätraktoria neljä vuosikymmentä.
Työkoneenkantaja on tärkeä osa Fendtin historiaa. Se oli ainoa firma, joka pystyi pitämään hengissä tätä järjestelmätraktoria neljä vuosikymmentä.
Veljekset Fendt 60-luvun lopulla otetussa kuvassa. Vasemmalta nuorimmainen Paul Fendt, kauppamies, Xaver Fendt, tehtaanjohtaja ja Hermann Fendt, tuotteiden ja liiketoiminnan kehittäjä.
Veljekset Fendt 60-luvun lopulla otetussa kuvassa. Vasemmalta nuorimmainen Paul Fendt, kauppamies, Xaver Fendt, tehtaanjohtaja ja Hermann Fendt, tuotteiden ja liiketoiminnan kehittäjä.
Favorit-sarjan traktori 60-luvun lopulta. Fendtin ominaisuuksiin oli tullut turbiinikytkin ja tiheäportainen synkronoitu vaihteisto.
Favorit-sarjan traktori 60-luvun lopulta. Fendtin ominaisuuksiin oli tullut turbiinikytkin ja tiheäportainen synkronoitu vaihteisto.
Vuonna 1980 esitelty Farmer 300-sarja on ollut menestyksekäs. Sitä on kehitetty pienin askelin neljännesvuosisadan ajan.
Vuonna 1980 esitelty Farmer 300-sarja on ollut menestyksekäs. Sitä on kehitetty pienin askelin neljännesvuosisadan ajan.
Fendtin päätehdas sijaitsee Marktoberdorfissa Baijerissa. Katettua tehdashallia on kuuden hehtaarin verran, työntekijöitä 1900.
Fendtin päätehdas sijaitsee Marktoberdorfissa Baijerissa. Katettua tehdashallia on kuuden hehtaarin verran, työntekijöitä 1900.
Vuonna 1998 esiteltiin Vario 700 -sarja sekä Fendt-leikkuupuimurit. Puimureilla ei ole ollut merkitystä Saksan ulkopuolella.
Vuonna 1998 esiteltiin Vario 700 -sarja sekä Fendt-leikkuupuimurit. Puimureilla ei ole ollut merkitystä Saksan ulkopuolella.
Agritechnica-näyttelyssä viime vuonna esiteltiin malli 936. Se on maailman voimakkain (360 hv) perinteisellä traktorikonseptilla tehty traktori. Erikoisuuksia on mm. etuakselin erillisjousitus ja ohjaamon jousto myös sivusuunnassa. Voimansiirto on luonnollisesti portaaton.
Agritechnica-näyttelyssä viime vuonna esiteltiin malli 936. Se on maailman voimakkain (360 hv) perinteisellä traktorikonseptilla tehty traktori. Erikoisuuksia on mm. etuakselin erillisjousitus ja ohjaamon jousto myös sivusuunnassa. Voimansiirto on luonnollisesti portaaton.

Mutta mitkä ovat Fendtin taustat? Kun vertaa Fendtin ja Valtran historiaa, voi löytää monia yhtäläisyyksiä. Molemmat selvisivät alan teollisuuden turbulensseissa pitkälle itsenäisinä. Molemmat ovat käyttäneet MWM-moottoreita ja Voith-nestekytkintä. Nyt palataan yhtiön juuriin ja kehittymiseen traktoriteknologian kärkiryhmään.

Fendt on käsityöläissuku. Vuonna 1635 lukkoseppä ja tornikellojen tekijä Sylvester Fendt muutti Oberdorfiin. Sukupolvesta toiseen Fendtit tekivät lukkoja, lasimaalausten lyijykehyksiä kirkkoihin sekä viisarikelloja kirkontorneihin. Vuonna 1898 yritys siirtyi Johann-Georg Fendtin haltuun. Hän näki, että perinteinen kirkkorakentaminen vähenee. Sen sijaan maanviljelijöille oli tullut maamoottoreita, jotka tarvitsivat huoltoa ja korjauksia. 1920-luvulle tultaessa liiketoiminta koostui maatalouskoneiden korjauksesta ja huollosta.

Johann-Georg ja hänen vanhin poikansa Herman päättivät kehittää itsekulkevan niittokoneen. Moottorina kokeiltiin bensiinimoottoria, mutta sen käyttöä arveltiin kalliiksi. Vuonna 1929 ryhdyttiin tekemään konetta, jossa oli dieselmoottori, ZF-vaihteisto ja Sachs-kytkin. Ensimmäinen kone luovutettiin asiakkaalle vuonna 1930. Traktori sai nimekseen Dieselross. Ross tarkoittaa hevosta. Fendt laskee traktorihistoriansa alkaneen vuonna 1930; viime vuonna vietettiin firman 75-vuotisjuhlia varsin näyttävästi.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

 

Nousuun 1950-luvulla

 

Alkuvuosina tehtailu oli yksittäisvalmistusta, mutta vuonna 1936 valmistui 233 konetta 23 työntekijän voimin. Sota-aika keskeytti dieseltraktorien valmistuksen ja vuodesta 1942 lähtien koneet oli varustettava puukaasulaittein ja tuotanto oli pienimuotoista. Vuodesta 1946 alkaen dieselkäyttö tuli jälleen mahdolliseksi ja tuotanto lähti kasvuun; vuoden 1949 valmistusmäärä oli 2000 traktoria, työntekijöitä firmassa oli satakunta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Hyvä lähtölaukaus uudelle vuosikymmenelle oli 10 000. Fendt-traktorin valmistuminen vuonna 1950. Tuossa vaiheessa firmaa johdettiin kolmen Johann-Georg Fendtin pojan voimin. Aikaisemmin mainittu Hermann oli ideanikkari ja johti tuotekehitystä. Xaver-veli oli käytännön konepajamies ja pyöritti tuotantoa sekä vastasi tuotteiden laadusta. Nuorin veli Paul hoiti markkinointia ja kehitti vientikanavia eri puolille maailmaa.

Saksassa lasketaan olleen 50-luvun aikana 56 traktorinvalmistajaa. Konsepti oli yleensä se, että jokainen väsäsi moottorin itse ja osti voimansiirtopaketin ZF:ltä tai joltakin muulta vaihteistonvalmistajalta. Fendt teki tuolloin kauaskantoisen strategisen ratkaisun. Se päätti valmistaa voimansiirrot itse ja ostaa moottorit ulkopuolelta.

Tuolloin Saksassa alkoi ankara kinastelu neste- ja ilmajäähdytteisten moottorien eduista ja haitoista. Fendt valitsi moottoritoimittajakseen MWM:n (Motoren Werke Mannheim), joka pystyi toimittamaan sekä neste- että ilmajäähdytteisiä moottoreita.

Vuonna 1955 Saksan kotimarkkinat olivat kuumimmillaan, traktoreita myytiin liki 100 000 kappaletta. Fendt oli kivunnut neljännelle sijalle Hanomagin, Deutzin ja Lanzin jälkeen 10 prosentin markkinaosuudella. Tärkeää oli kehittää 40 hv:n malli, Favorit. Siinä sivussa oli kehitetty työkoneenkantajaa, joka esiteltiin vuonna 1959.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Fendt oli ratkaissut kotimaan markkinointinsa Baijerin osuustoiminnallisen liikkeen BayWan kautta. Hämmästyttävää oli, että 50-luvulla vienti oli aloitettu 30 eri maahan. Vienti olikin tarpeen, sillä kotimarkkinat alkoivat kutistua huippuvuoden 1955 jälkeen. Alkoi pudotuspeli, jossa mm. Mannheimissa sijaitseva Lanz joutui John Deerelle. Fendt selvisi tilanteesta itsenäisenä vakavaraisen jakeluverkostonsa ansiosta.

 

Seikkailu Brasiliassa

 

Hermann Fendt oli käynyt Brasiliassa ja yhtiö päätti aloittaa vuonna 1957 traktorien viennin maahan, jonka traktorikanta oli vasta 35 000 kappaletta. Vienti alkoi, mutta se oli pienimuotoista. Sitten tuli vuosi 1959, jolloin Brasilian valtio päätti lopettaa traktorien tuonnin ja houkutella traktoriteollisuutta maahan. Fendt oli Valmetin ohella yksi niistä kuudesta firmasta, joka aloitti tehtailun Brasiliassa.

Ajoituksessa Fendt myöhästyi Valmetiin nähden. Fendt aloitti ilmeisesti liian raskaalla organisaatiolla. Vuonna 1963 tapahtunut sotilasvallankaappaus pudotti traktorien menekkiä. Toiminta oli tappiollista ja yhtiö päätti vetäytyä Brasiliasta vuonna 1968. Tämä oli mahdollista, kun Schuler Pressen -työstökoneyhtiö tarjoutui ostamaan Fendtin tehdaskiinteistön Diademan kaupunginosasta São Paulosta. Brasilian seikkailu maksoi Fendtille 50 miljoonaa D-markkaa, maahan jäi noin 4000 Fendt-traktoria.

Myös Turkki oli 1960-luvulla merkittävä vientikohde ja yhtiö aikoi perustaa sinnekin tehtaan tai myydä ainakin lisenssin, mutta Brasilian kokemus pani jäitä hattuun.

Suomalaiset pärjäsivät Brasiliassa aivan toisella tavalla.

 

Traktorikoko kasvaa

 

Työkoneenkantaja oli saanut hyvän vastanoton, ja sen yksisylinterinen moottori vaihdettiin kaksipyttyiseen, teho tuplaantui 30 hevosvoimaan. Yleistraktorien puolella kehitettiin vuonna nelisylinterinen 52 hv:n malli Favorit 3.

Jälleen Saksan traktoriteollisuudessa oli meneillään kriisi. Yrittäjiä oli liikaa ja ulkomaiset yritykset olivat nostaneet osuutensa 60-luvun puolivälissä kolmannekseen. Tämä johtui siitä, että Saksassa oli perinteinen iso Internationalin tehdas Neussissa, John Deere oli ostanut Lanzin ja Renault Porschen traktoritoiminnot. Fendt onnistui pysymään omillaan.

Tuotekehitykseen pantiin vauhtia. Vuoden 1968 DLG-näyttelyssä esiteltiin malli Farmer 3 S, jossa oli nelisylinterinen MWM-suoraruiskutusmoottori, 21-nopeuksinen vaihteisto ja nestekytkin.

Vuotta myöhemmin tuotiin markkinoille ensimmäinen kuutonen, malli Favorit 12 S, jossa oli 6,2 litran 110 hv:n MWM-moottori. Kone oli nelivetoinen. Voimansiirto tuli ZF:ltä ja turbiinikytkin oli vakiovaruste. Fendt antoi turbiinikytkimensä nimeksi Turbomatik.

Samaan aikaan Valmet esitteli nelosturbon 1100, johon sai myös nelivedon. Volvo BM toi markkinoille turbokuutoset.

 

Tuotevalikoima laajenee

 

Vuonna 1970 baijerilainen Dechentreiterin tehdas oli menossa konkurssiin. Se oli joutunut hollantilaisen Lelyn omistukseen: Fendt osti tämän tehtaan, jota nyt kutsutaan Fendtin Bäumenheimin tehtaaksi. Tuotteita olivat mm. noukinvaunut ja erilaiset heinätyökoneet, mutta myös asuntovaunut ja hiihtokeskusten rinnekoneet. Tehtaan maatalouskoneiden tuotanto lopetettiin, mutta asuntovaunujen ja rinnekoneitten tuotantoa jatkettiin.

Fendt aloitti traktoripohjaisten trukkien valmistuksen samoihin aikoihin. Vuonna 1971 valmistui 200 000. Fendt-traktori. Koko 70-luku oli vuoristorataa. Vuodet 1971 ja 1972 olivat taloudellisesti vaikeita, vuonna 1973 alkoi jälleen voimakas kasvu, joka huipentui 17 511 traktorin valmistukseen vuonna 1977, mikä on Fendtin historian korkein valmistusluku.

Vuonna 1978 vihittiin käyttöön 25 miljoonaa D-markkaa maksanut traktorilaboratorio, joka oli alan kärkiluokkaa (Valmetin traktorilaboratorio Tourulan tehtaalla vihittiin samoihin aikoihin).

Firman taloudellinen tilanne heikentyi, kun markkinat eivät imeneet koneita vuoden 1977 malliin. Vuoden 1980 lopulla oltiin tilanteessa, että tehtaan pihalla oli 2000 myymätöntä traktoria. Melkoinen yllätys oli, kun joulukuussa ilmoitettiin Fendtin veljesten luopuvat yrityksen johdosta ja siirtyvän neuvonantajiksi. Hermann oli jo 73-vuotias ja nuorinkin Paul jo 65 vuoden iässä.

Vuonna 1981 tuotantoon tuli menestyksekkääksi osoittanut mallisarja 300 ja kolme vuotta myöhemmin Fendt esitteli nostolaitteen elektronisen säädön. Vuonna 1985 Deutz osti MWM:n Euroopan puoleisen moottoribisneksen. Fendtillä pelättiin, että kova kilpailija Deutz saattaisi haitata Fendtin toimintaa vaikkapa nostamalla hintoja. Yhtiössä varauduttiin MAN- tai Mercedes-moottorien käyttöön. Pelot osoittautuivat aiheettomiksi.

Samana vuonna Fendt esitteli 50 km/h nopeudella kulkevan 614 LSA -mallin sekä elektronisen nostolaitteen luistonrajoitusjärjestelmän. Työkoneenkantajasta esiteltiin nelivetoversio. Hyvää vuotta täydensi vielä se, että Fendt siirtyi Saksan traktorirekisteröinnin johtoon Deutzin ja Internationalin ohi.

 

Valoa ja varjoja

 

Lyhyesti kuvaillen vuoristorata jatkui Fendtin liike-elämässä aina vuoteen 1997, jolloin yhtiö siirtyi AGCOn omistukseen. Tällä kaudella vuosittaiset tuotannonvaihtelut olivat suuria ja palkatut ammattijohtajat eivät viipyneet pitkään pesteissään.

Taustalta näkee kuitenkin muutamia strategisia linjanvetoja. Fendt tähtäsi traktorimaailman tekniseen kärkeen ainakin eurooppalaisessa makusuunnassa. Malleja kehitettiin lyhyin askelin, mutta jatkuvasti. Samalla nähtiin, että on satsattava suurtilojen traktoreihin.

Myrskyn merkit kasaantuivat koko maailman traktoriteollisuuden ylle tultaessa 1990-luvulle. Fendtin kannalta Berliinin muurin kaatuminen oli mahdollisuus, mutta se meni alkuun ohi, koska Fendtillä ei ollut tarjolla uusiin liittovaltion maihin isoja raakoja vetokoneita kuten amerikkalaisilla. Pienissä teholuokissa hinta ratkaisi kaupat Belarusten, Ursusten ja Zetorien hyväksi.

Pienimmillään tuotanto oli vuonna 1993, jolloin Fendt valmisti vain 6696 traktoria; menneen vuosikymmenen keskiarvo oli yli 10 000 traktoria vuodessa. Tämä johti rankkaan saneeraukseen, jollaisia oltiin nähty kaikissa traktorifirmoissa noina ankeina aikoina. Selviytymiskeinoja mietittiin. Yhtiössä oli pantu paljon painoa tuotekehitykseen ja tilannetta haluttiin parantaa esittelemällä niin paljon uusia mielenkiintoisia ja myyviä malleja kuin mahdollista.

Agritechnica-näyttely 1993 oli paikka, missä Fendt kävi vastaiskuun. Se esitteli uudet mallisarjat 500 ja 800 sekä hydropneumaattisen etuakselijousituksen. Tämä johti 50 km/h -traktoriluokan syntyyn. Samalla esiteltiin uusi pyöristetty ohjaamotyyppi. Uusi 800-sarja oli tähdätty suurtiloille ja etenkin liittovaltion tuoreisiin itäisiin osiin.

Deutz ja Mercedes-Benz olivat perustaneet yhteisyrityksen turvatakseen saksalaisen "Trac"-monitoimitraktorin jatkuvuuden. Yhteistyö ei kuitenkaan tuottanut tuloksia ja Fendt valmistautui täyttämään tämän aukon omalla "Trac-mallillaan" Xylon. Se tuli virallisesti markkinoille vuonna 1995, mutta varsinainen jymypaukku oli portaattoman Vario-voimansiirron esittely. Fendt oli kehittänyt tätä ratkaisua liki 15 vuotta. Se oli rohkea teko, sillä aikaisemmat portaattomat voimansiirrot maataloustraktoreissa olivat epäonnistuneet ja käyttäjille oli syntynyt terve epäluulo.

Varion kehittäminen vahvisti 1950-luvulla valitun strategian toimivuuden, voimansiirrot tehdään itse ja moottorit ostetaan ulkoa. Läksyt oli tehty kunnolla ja osoittautui, että Variolla voidaan pelata samalla tai pienemmällä polttoaineenkulutuksella kuin täyspowershiftillä ja kun työn kuvaan tulee kuljetusta, matalalla kierrosluvulla käyvä moottori säästää 50 km/h nopeudella tuntuvasti polttoainetta.

 

Osaksi AGCOa

 

Hermann Fendt kuoli vuonna 1995 ja tämän jälkeen Fendtin omistus oli jakaantunut Xaver ja Hermann Fendtin perikunnille. Vielä elossa ollut Paul Fendt omisti enää vain kourallisen osakkeita. Nyt johtaminen ja omistus olivat täysin erillisiä asioita. Vuonna 1994 Fendtin toimitusjohtajaksi oli tullut Georg Gickeleiter Claasilta, sitä ennen hän oli toiminut John Deerellä.

Heinäkuussa 1996 valmistui 500 000. Fendt-traktori. Saman vuoden lopulla Saksassa uutisoitiin, että Fendtin perikunta haluaa myydä firman. Tämä tapahtui toimivan johdon tietämättä. Myyntiä hoiti Deutsche Bank omistajien toimeksiannosta. Marraskuun lopulla kävi selville, että ostaja oli amerikkalainen AGCO-konserni.

Seuraavan vuoden Agritechnica-näyttelyssä Fendt ja AGCO pokkasivat DLG-kultamitalin Vario-vaihteistosta. AGCO virtaviivaisti yhtiötä. Asuntovaunubisnes myytiin pois ja Bäumenheimin tehdas profiloitui ohjaamotehtaaksi. Samalla liputettiin yhä selvemmin Deutz-moottoreiden puolesta: 300-sarja varustettiin Deutz-moottorein. Fendtin moottoripolitiikka perustui 1950-luvulta saakka ulkopuolelta ostettuihin koneisiin. Hovihankkijana oli MWM:n eurooppalainen haara, joka joutui 1980-luvulla Deutzin omistukseen. Valmetin moottoritoimittaja Brasiliassa MWM do Brasil oli pitkään itsenäinen, mutta joutui runsas vuosi sitten amerikkalaisen kuorma-autonvalmistajan Navistarin (entinen International Harvester) omistukseen.

Suuritehoisten traktorien kohdalla Fendt päätyi käyttämään 6,7 litran MAN-moottoria. Nyt tilanne näyttää siltä, että koko Fendt mallisto käy Deutz-dieseleillä.

Vuonna 1998 markkinoille tuotiin 700-sarja, jossa oli Vario-vaihteisto. Se korvasi markkinoilta ZF:n puolipowershiftillä varustetun 500-sarjan.

Claas ja Fendt olivat olleet pitkään liittolaisia, sillä tuotelinjat eivät menneet päällekkäin. AGCO halusi kuitenkin paremman aseman Fendtin pääjakeluverkossa BayWassa, joka on myynyt joka kolmannen Fendt-traktorin. Kun AGCO osti Dronningborgin, keksittiin maalata niitä Fendtin värein ja tarjota Fendt-traktorien ohella, tarkoituksena oli horjuttaa Claasin asemaa. Fendt-puimurit esiteltiin lähinnä Saksan markkinoille vuonna 1998. Näiden menestys ei ole ollut mainittavaa.

 

Fendt tänään

 

Fendtillä on tällä hetkellä 2650 työntekijää. Tehtaita on kolme ja ne kaikki sijaitsevat Etelä-Saksassa. Päätehdas on Marktoberdorf, missä on noin 1900 työntekijää. Tehtaan tontti on 25 ha ja katettua alaa on kuusi hehtaaria. Vertailun vuoksi Valtran katettu ala on vajaa viisi hehtaaria vaikka kapasiteetti on sama.

Marktoberdorfissa sijaitsee koko malliston kokoonpano sekä Vario-voimansiirtotehdas, joka toimittaa noin 3000 Vario-voimansiirtoa ulkopuolelle. Pääasiakas on MF:n Beauvaisin tehdas Ranskassa, joka käyttää niitä omissa 7400- ja 8400-mallisarjoissaan sekä niihin perustuvissa Challenger-traktoreissa. Ensimmäinen AGCOn ulkopuolinen asiakas on JCB Landpower. Tuotekehityksessä Marktoberdorfissa työskentelee 200 henkilöä, siis kymmenesosa koko tehtaan työvoimasta.

Bäumenheimin tehtaalla valmistetaan ohjaamot ja konepeitot. Tehtaan vahvuus on 750 henkilöä. Kolmas toimipaikka on Kempten, jossa toimii Nissan-trukkien maahantuonti. Ottamalla Nissanin maahantuontiohjelmaan Fendt saattoi lopettaa oman trukkivalmistuksensa kunniallisesti.

Laatu on tärkeää Fendtille, yhtiö sai ISO 9001 -laatusertifikaatin vuonna 1995 (Valtra 1993).

Tässä on annos Fendtistä sulateltavaksi. Melko monessa suhteessa voidaan vetää suoranaisia yhtäläisyyksiä sisareen Valtraan, mutta toisaalta Fendt oli perheyhtiönä sen ajan kuin Valtra oli valtionyhtiönä. Vuonna 1997 Fendt meni AGCOlle ja Valtra Partekille. Tarvittiin vielä Koneen omistus- ja myyntivaihe ennen kuin tultiin samaan konserniin. r

Avaa artikkelin PDF