EuroTier 2011 -näyttely: Uusiutuvan energian osapuolet hakivat yhteistä tahtoa

Riela-hihnakuivurissa voidaan kuivata haketta ja muuta biomassaa. Uusimmassa mallissa kuivausenergia otetaan biokaasupolttimesta. Kuivurista otettiin haketta vasaramyllyn kautta pellettipuristimeen. 

Biokiihdyttimessä rikotaan maissin ja viljan olkien sekä nurmen solukkorakenne, jotta bakteeritoiminta pysyisi aktiivisena ja kaasuntuotto tasaisena. 

”Eurooppaan joudutaan rakentamaan noin 86,5 gigawatin verran uusia ja modernisoituja moottorivoimaloita vuoteen 2030 mennessä”, VDMA Power Systemsin liiketoimintajohtaja Thorsten Herdan sanoi. 

Krone Big X -ajosilppurin ”biokaasukelassa” on 40 terää normaalin 28 asemasta. Kelan läpimitta on 660 ja leveys 800 mm. Silpun pituus on säädettävissä 2,5–16 millin välillä. 

1. Big Dutchmanin uudessa tuotelinjassa kananlanta pelletöidään ja pelletit kaasutetaan. Kaasun lauhdutusenergiasta saadaan veteen 70 kW:n lämpöteho. 150 kilosta pellettejä saadaan 400 kW:n lämpötehoa vastaava määrä kaasua. Kaasu johdetaan kipinäsytytysmoottoriin, joka käyttää generaattoria ja jonka jäähdytyslämpö siirretään lämpöverkkoon. Näin kaasusta saadaan talteen 180 kW lämpöä ja 150 kW sähköä eli laitos toimii 82–83 prosentin hyötysuhteella. 

2. Big Dutchman -pellettipoltinsarjassa on kolme mallia, joiden nimellistehot vaihtelevat 110 kW:sta 1 MW:iin. Puuperäisten pellettien ohella niiden polttoaineeksi käyvät viljajätteestä ja oljista tehdyt pelletit. Kananlantapelletit eivät ainakaan toistaiseksi ole hyväksyttyjen polttoaineiden listalla. Valmistajan mukaan laitteiden häkä- ja hiukkaspäästöt alittavat jo nyt vuonna 2014 kiristyvien määräysten tason sekä nimellisteholla että 50 prosentin osateholla. 

Saksan maatalousministeriö järjesti vuonna 2008 Bioenergia-alueiden kilpailun, johon ilmoittautui runsaat 200 aluetta. Niiden oli kehitettävä innovatiivisia bioenergiaverkostoja ja edistää niiden välistä tiedonsiirtoa keskinäistä kilpailua välttäen. Ministeriö palkitsi kilpailun tuomariston valitsemat 25 aluetta, joista kukin sai toimintansa edistämiseen 400 000 euroa tukea. Yksittäisiä laiteinvestointeja ei tuettu (www.bioenergieregionen.de). 

Hake oli saanut sokerijuurikkaan veroisen kohtelun ulkoalueella, jossa esiteltiin sen tuotanto- ja hyödyntämisketju, jonka viimeisenä lenkkinä oli Veljekset Ala-Talkkari Oy:n valmistama 200 kW:n hakekattila. Hakevaraston täyttöön oli Auer-lietso. 

Tietoiskut juurikkaista biokaasun raaka-aineena täyttivät varatun tilan viimeistä sijaa myöten. Tässä esitellään juurikkaiden säilöntää tuubeihin kokonaisina. 

Lyhyempi käsittelylinja ennen biokaasureaktorin säiliötä. 

Leikettä joudutaan käsittelemään, jotta se saadaan hienonnettua mahdollisimman tasakokoiseksi massaksi. 

Massaa varten on erillinen säiliö, josta sitä voidaan annostella reaktoriin. 

Budissa Bagger -tuubikoneita valmistetaan sekä traktorikäyttöisinä että omalla moottorillaan varustettuina. Niissä voidaan käyttää läpimitaltaan 1,95-, 2,4- ja 2,7-metristä tuubimuovia. Vastaavasti metrille mahtuu 1,3, 3,0 ja 3,8 juurikastonnia. 1,3-metrisen tuubin pituus on 60 metriä ja varastointikapasiteetti 70 tonnia, muiden pituus on 90 metriä ja varastointikapasiteetti 250 ja 320 tonnia. 

Holaras-kuormainleikkurit valmistetaan Hollannissa. 

Big Dutchmanin QuiqTag-merkit nopeuttavat PDA:n eli kämmenmikron käyttöä sikalassa. PDA:n lukijalla luetaan ensin sian korvassa oleva transponderi, jolloin laite tunnistaa sian. Sen jälkeen luetaan tarvittava symboli karsinan seinämästä, jolloin hallintaohjelma aukeaa heti oikeasta paikasta. Näin turha valikoissa etsiskely jää historiaan. Innovaatio palkittiin Eurotierissä hopeisella mitalilla. (MT) 

Trioliet esitteli pienikokoisen ajettavan apevaunun. Yksiruuvisella ja itselastaavalla sekoittimella varustettu ajopeli on suunnattu lähinnä Saksan ja Itävallan pienemmille karjatiloille. (MT) 

1. Big Dutchmanin HelixX-ilmanvaihtojärjestelmä esiteltiin ensi kertaa EuroTierissä. Jokaisessa yksittäisessä hormissa on ilmanpesujärjestelmä, jolla poistetaan hajua aiheuttavat hiukkaset ja ammoniakki. Poistoilma pestään vesisumulla, joka sitoo pölyn ja ammoniakin. Pesuvesi kerätään putkistoa pitkin omiin säiliöihinsä. DLG:n testeissä järjestelmä on poistanut poistoilman pölystä 87 prosenttia ja ammoniakista 86 prosenttia. HelixX-järjestelmä voidaan asentaa myös vanhoihin ilmanvaihtohormeihin. (MT) 

2. Hagola BioFilter on biologinen ilmanpuhdistin. Ruostumattomasta teräksestä valmistetussa säiliössä on biologisesti aktiivinen massa, jossa on mm. haketta. Eläinsuojan poistoilma johdetaan suodattimen läpi, jolloin pöly ja ammoniakki sitoutuvat kompostoituvaan massan. Järjestelmään kuuluu myös kosteuden mittaus ja automaattinen kastelujärjestelmä. (MT) 

3. Skov Bio Flexiä mainostetaan biologisena ilmanpuhdistuslaitteena. BioFlex koostuu kahdesta suodatinosasta, joiden pinnoille pöly ja ammoniakki muodostavat ns. biofilmin eli erittäin ohuen kerroksen. Suodattimeen tarttuneet partikkelit pestään vesisumulla pois. (MT) 

Hotraco Cygnus on uusi ilmanvaihtotietokone, joka on tarkoitettu sikaloiden olosuhteiden tarkkaan säätöön. Cygnuksessa on 4 analogista sisäänmenoa, 2 digitaalista sisäänmenoa, 3 analogista ulostuloa ja 3 digitaalista ulostuloa. Tiedon varastointiin voidaan käyttää SD-muistikorttia ja tietoa voidaan siirtää sekä Ethernet-verkon että CAN-väylän kautta. (MT) 

1. GEA omistaa nyt myös De Boerin, joka tunnetaan parsilaitteistaan ja erilaisista verhoseinäratkaisuista. Yritysostoilla GEA on hankkinut navetoiden kokonaistoimituksissa tarvittavaa osaamista ja tuotantoa. (MT) 

2. GEA on hankkinut omistukseensa tanskalaisen Mullerupin, jonka ruokintavaunut täydentävät hyvin GEA:n tuotevalikoimaa. Automaattiset ruokintajärjestelmät ovat yhä kysytympiä Keski-Euroopassa. (MT) 

3. GEA:n valikoimista löytyy myös sorkkapesuri. Pesuri voidaan liittää lypsyaseman poistumisreitille. (MT) 

4. Top5-hoitoparsi on varsin monipuolinen laitos sorkkahoitoon. Malleja löytyy kolme: Basic, Comfort ja Professional. Kahdessa viime mainitussa on sähköinen takajalkojen nostin. (MT) 

5. GEA:n AutoDip-lypsimessä on automaattinen vedinkastotoiminto. Desinfiointiaine johdetaan lypsimen kautta vetimeen, kun lypsin on vielä kiinni utareessa. Lypsimessä on takaiskuventtiilit, jotka estävät maidon ja desinfiointiaineen sekoittumisen. (MT) 

Big Dutchmanin SowCam on tarkoitettu emakon porsimisen valvontaan. Web-kamera asennetaan porsimishäkin yläpuolelle. Järjestelmä kuvaa ja nauhoittaa porsimisen, laskee automaattisesti syntyneet porsaat ja mittaa porsaiden syntymän välisen ajan. Mikäli aika on liian suuri, annetaan hälytys kännykkään. (MT) 

Nooyenin Balance Blue Deck -emakkokarsinassa on hydraulisesti nouseva makuupaikka. Imettävä emakko on imeviä porsaita korkeammalla, jolloin porsaiden riski jäädä kääntyilevän emakon alle pienenee. Karsinan alla on muovinen lannanohjauslevy, joka on yhdistetty imulannanpoistoon. (MT) 

Murskan tuubipakkerimyllyt ovat kasvattaneet suosiotaan myös Saksassa. Vetoa on löytynyt erityisesti biokaasulaitoksilta, joissa reaktoreihin syötettävää maissia varastoidaan muovituubissa. (MT) 

Kanadalaista Rovibec-rehunjakovaunua markkinoidaan Keski-Euroopassa Schauer Transfeed Tec -merkkisenä. Vaunulla voidaan ruokkia 50–300 lehmää 4–6 kertaa päivässä. Vaunussa on kaksi poikittaista kelasekoitinruuvia. Täyttöön löytyy yhden tai useamman täyttöpöydän ratkaisuja. (MT) 

Itävaltalainen Wasserbauer esitteli oman ratkaisunsa nautojen automaattiseen ruokintaan. Kiskoilla liikkuva kolmen kuutiometrin vetoinen ja yhdellä pystyruuvilla varustettu vaunu täytetään täyttöpöydiltä. Rehuun voidaan käyttää kuutta eri komponenttia ja kuutta kivennäistä. (MT) 

Hölscher+Leuscherin Stalled-led-valot näyttävät varsin valmiilta paketilta. Valmistaja lupaa jopa 50 prosentin energiansäästön ja pitkän käyttöiän. Yhdessä 150 sentin pituisessa ja 6,5 sentin levyisessä valaisimessa on 450 lediä. (MT) 

Schauerin uudessa Easy Clean -liemiruokintatankissa on automaattinen korkeapainepesu- ja desinfiointijärjestelmä. Puhdistumista on tehostettu myös uudella kahdeksankulmaisella muotoilulla. (MT) 

Kiinalaiset ovat tuomassa omaa tuotantotekniikkaansa Euroopan markkinoille. Kuvan ultraääniskannerillekin etsittiin jälleenmyyjää Hannoverin näyttelyssä. Sioille tarkoitetun laitteen hinnaksi ilmoitettiin 2500 dollaria. Järjestelmä on langaton ja näyttö voidaan kiinnittää vaikkapa ranteeseen. Laite toimii kahdella 1,5 voltin sauvaparistolla. (MT) 

Itävaltalainen Agreto valmistaa traktorin kolmipistenostolaitteeseen kiinnitettäviä vaakoja. Vaaka asennetaan työkoneen ja nostolaitteen väliin. Käyttöä voi helposti kuvitella löytyvän ainakin lannoitteenlevittäjistä. Punnituskyky yltää 6000 kiloon. Hintaa kakkoskategorian normit täyttävällä laitteella on 1700 euroa. (MT) 

Schauerin Operation Scan on liemiruokintalaitteistoon liitettävä diagnostiikkajärjestelmä, joka valvoo pumpun painetta ja venttiilien toimintaa. Mahdollisista vioista tulee ilmoitus keskustietokoneen kautta. (MT) 

Schauerin uusi keskipakopumppu pystyy jopa seitsemän baarin paineeseen. Pumppu ei säikähdä kuivanakaan käyntiä eikä ole herkkä vieraiden esineiden aiheuttamille häiriöille. (MT) 

Lely esitteli näyttävästi Taurus-lypsyrobottia. Taurus-nimellä markkinoidaan tehdaskunnostettuja vanhemman polven lypsyrobotteja. (MT) 

Sähkötoiminen vedinten puhdistusharja herätti mielenkiintoa. Puli-Sistemin 24 voltin sähkömoottorilla varustettu F60-harja on kätevä ratkaisu lypsyasemalla käytettäväksi. (MT) 

Big Dutchmanin TriSort on ensimmäisiä markkinoille tulleita lajitteluporttiin perustuvia ruokintajärjestelmiä. (MT) 

Nedap esitteli EuroTierissä näyttävästi oman Nedap Velos Sorting -järjestelmänsä. (MT) 

Domino Pig Sort -järjestelmässä on kolmiosainen portti. Ruokintaryhmiä on kaksi ja eläimen erottelua esimerkiksi hoitoja varten on yksi portti. (MT) 

Hölscher+Leuschnerin älyporttiin pohjautuva järjestelmä on nimeltään OptiSort. OptiSortiin voidaan yhdistää kultamitalilla palkittu Stallmaster-tuotannonhallintajärjestelmä. (MT) 

Järjestelmässä on kaksi perusosaa: hälytys- ja palontunnistusjärjestelmä, joita hallitaan keskusyksiköstä, sekä suutinjärjestelmä, josta sammutusvesi suihkutetaan. (SN) 

Emily esitteli kuivikkeen ja myös säilörehun jakoon soveltuvan paalinpurkulaitteen. Kuivikkeen levitykseen tarkoitettu kela käännetään hydraulisesti työasentoon. Kela heittää esittelyvideon perusteella oljen 3–4 metrin päähän. Laitteessa on kuormausvarsi, jolla paali nostetaan purkuketjun päälle. Painoa paalilla saa olla korkeintaan 1000 kg. (SN) 

Silo Farmerilla oli esillä erittäin lyhyttä silppua tekevä olkisilppuri. (SN) 

Kuivikkeen teossa ollaan ilmeisesti menossa kahdenlaisen materiaalin käyttöön: perinteisen erimittaisen silpun lisäksi aletaan murskata olkea lyhyeksi, jolloin sen imukyky moninkertaistuu. Käyttämällä molempia yhtä aikaa saadaan samalla kantava kuivikepohja ja hyvä imukyky. (SN) 

Ebbe Metalworks esitteli päältä ajettavan lantaritilöiden puhdistuskoneen. Raapan lisäksi koneessa on kumitela, joka painaa lannan ritilöiden väliin. (SN) 

Lypsyasemien ja robottien eteen oli tarjolla pari erilaista sorkkienpesulaitetta. Devion pesukaukalossa on pohjalla nestesuuttimia, joiden leveät suihkut puhdistavat sorkista enimmät lannat. Laitteessa kiertää sama vesi, jota suodatetaan välillä. Veteen on mahdollista lisätä myös desinfiointiainetta. (SN) 

Valmetal esitteli tuplapyörillä varustetun apevaunun. Kantavuutta saadaan pehmeällä alustalla lisättyä sijoittamalla pyörät sisäpuolelle vaunun alle, jolloin kokonaisleveys ei kasva. (SN) 

Kuhn esitteli Inox-hapon kestävällä sisuksella varustetun uuden appeensekoittimen. Kone kestää syöpymättä suoloja sekä happamia ja emäksisiä jakeita. Uutuus soveltuu myös energiamassan sekoitukseen. (SN) 

Kuhnin uutuusvaunu on tarkoitettu pienien tilojen mataliin ja ahtaisiin rakennuksiin. Pyörät ovat takana, minkä ansiosta vaunu on saatu matalaksi. (SN) 

Krampella oli esillä mielenkiintoinen pohjapurkuvaunu. Perinteisen ketjukolamaton sijaan vaunussa on koko pohjan levyinen muovimatto, joka ei kierrä vaunun läpi, vaan kelautuu vaunun molemmissa päissä oleville rullille, tyhjennyksen aikana taakse ja tyhjässä vaunussa jälleen eteen. 

Krampen vaunussa on kuormanpeittoverkko, joka saadaan kuorman päälle varsien avulla ja kelataan hydraulisesti takaisin eteen, kun vaunua aletaan uudelleen täyttää. Useimmissa Keski-Euroopan maissa on yleisillä teillä kuorman peittäminen säädetty tieliikennelakiin. (SN) 

Fortune esitteli työntötyhjennysvaunusta puolikippaavan version. Päätylevy liikkuu noin puoleen väliin vaunua, minkä jälkeen päätylevy ja sen jatkeena oleva pohjalevy kääntyvät pystyyn, eli kippaavat loput kuormasta. Idealla on haettu lyhyempää työntösylinteriä ja pienempää öljytilavuutta järjestelmässä. 

Haasen erityisesti vasikoiden punnitukseen suunniteltuun vaunuun on helppo vetäistä vastasyntynyt vasikka ja kääntää vaunu vaaka-asentoon, jolloin syntymäpaino voidaan katsoa suoraan vaakalaitteen näytöstä. Vaunulla on mahdollista tietenkin punnita myös rehua ja muuta tavaraa. 

Sennebogenin kurottaja on melkoinen kone: nostokorkeus on 9,2 m ja nostovoima 5,1 metrissäkin vielä 4 tonnia. Korkeimpaan pisteeseen kurottaja nostaa 6 tonnia, suurin nostovoima puomi sisällä on 10 tonnia. Ohjaamon korkeutta voidaan säätää maanpinnan tasosta 2,2–4,9 metriin. Kone painaa 21 tonnia. 

Weidemann esitteli 1250 CX 35 -kuormaajan, jossa on avattava turvakehikon katto. Uusien määräysten mukainen edestä tuettu turvakehikko on mahdollista avata, jolloin kone mahtuu matalammasta aukosta sisään. 

Tuo tavoite myös toteutui, sillä näyttelyssä kävi noin 42 000 alan ammattilaista. Ulkomaisia vieraita oli liki 7000. Näytteilleasettajia oli 573 kaikkiaan 20 eri maasta.

Sisähallien tarjontaa täydensivät ulos rakennetut teemaosastot, Energiaa hakkeesta ja Biokaasua sokerijuurikkaista, joista jälkimmäinen on todella kuuma aihe näyttelyssä.

”Ison kuvan” eli VDMA Power Systemsin laatiman ennusteen mukaan vuonna 2030 fossiilienergian osuus EU 27 -maiden sähköntuotannosta on 33 prosenttia, ydinenergian 19 ja uusiutuvien 48. Uusiutuvasta sähköstä peräti 23 prosenttia tuotetaan tuulella, 12 vesivoimalla ja 5 auringolla.

Biomassaa ja kierrätyspolttoaineita hyödynnetään lämmön ja sähkön yhteistuotannossa, jolloin ne ovat osa säädettävää ja ennakoitavaa perusvoimantuotantoa. Yhä useampi hiili-, öljy- ja kaasuvoimala tuottaa samanaikaisesti lämpöä ja sähköä.

Tuuli- ja aurinkovoimalle on tyypillistä, että voimaloiden sähköntuotanto jää huomattavasti alle niiden tuotantokyvyn.

Tuuli- ja aurinkosähkön saatavuuden ennakoimattomuus tuo isoja haasteita ja investointitarpeita: sähköverkon pitää mukautua mahdolliseen ylikuormitukseen, mutta toisaalta alituotantotilanteen varalle on rakennettava nopeasti käynnistyvää säätövoimaa, kuten turbiini- ja moottorivoimaloita.

”Eurooppaan joudutaan rakentamaan noin 86,5 gigawatin verran uusia ja modernisoituja moottorivoimaloita vuoteen 2030 mennessä, mikä merkitsee vuositasolla noin kolmen miljardin euron investointeja. Moottori- ja turbiinivoimaloilla on tuotettava 9,5 prosenttia EU-maiden sähköntarpeesta”, VDMA Power Systemsin liiketoimintajohtaja Thorsten Herdan sanoi.

Tämän lisäksi joudutaan investoimaan kaukolämpöverkkoihin, biokaasulaitoksiin ja biokaasun jakeluun.

Pienten paikallisten voimaloiden hajautettu energiantuotanto pystyy vastaamaan nopeasti energian kysynnän vaihteluihin, suurten voimalaitosten sähköntuotantoa ohjataan käyttöennustein.

Eri maissa, myös Saksassa, ollaan kehittämässä ”älykkäitä” sähköverkkoja, jossa sähköverkon rinnalle rakennetaan etäluettaviin mittareihin perustuvaa tiedonsiirtoverkkoa ohjaamaan energian-

tuotantoa tunnin tarkkuudella. Tästä hyötyy erityisesti hajautettu energiantuotanto.

Saksassa oli vuoden 2010 lopussa 21 315 tuulivoimalaa, joiden asennusteho oli noin 26 387 MW, keskiteholtaan voimalat olivat siten runsaat 1,2 MW. Voimalat ovat valtaosin sisämaassa. Pohjanmeren rannikon offshore-voimaloiden teho on vain 80 MW.

Uusien voimaloiden rakennustahti on taantunut: 2000-luvun alun 2200 vuosittaisen uuden voimalan sijaan vuonna 2009 uusien voimaloiden määrä jäi alle 1000:een. Uudet laitokset ovat pääasiassa 2 MW:n tehoisia.

Enimmillään uutta sähköntuotantokapasiteettia rakennettiin 3200 MW vuodessa, edellisvuonna noin 1800. Jää nähtäväksi, yllettiinkö viime vuonna 1500 MW:iin.

Uutta tuotantokapasiteettia rakennetaan edelleen: vuoden 2020 tavoitteena on 45 000 MW, joista 35 000 sisämaassa ja 10 000 merellä. Tuulivoima ei juurikaan ollut esillä BioEnergy Decentral -näyttelyssä.

Saksalaiset maatilat ovat investoineet viime vuodet biokaasulaitoksiin. Niiden määrä on nyt noin 6 000 ja asennusteho, 2 300 MW, vastaa kahta suurehkoa ydinreaktoria.

Maaseudulle lasketaan syntyneen noin 19 000 uutta työpaikkaa. Saksassa valmistetut biokaasulaitokset kelpaavat vientiinkiin: joka viides laitos toimitetaan

ulkomaille.

Saksan runsaan 17 miljoonan hehtaarin peltoalasta oli vuonna 2009 energiakasveilla 1,7 miljoonaa hehtaaria eli tasan 10 prosenttia. Valtaosa tästä oli maissilla, jota viljeltiin biokaasun tuotannon raaka-aineeksi noin 600 000 hehtaarin alalla.

Nyttemmin reaktoreissa muodostuvasta kaasusta ei tuoteta pelkästään sähköä, vaan yhä useammin myös lämpöä. Suurimmat laitokset syöttävät biometaaniksi jalostettua kaasua maakaasuverkkoon.

”Repowering” on biokaasualan muotitermi, millä tarkoitetaan jo rakennettujen biokaasulaitosten sähkö- ja lämpötehon nostamista reaktorikokoa suurentamatta.

Tehostamisella tähdätään myös siihen, ettei energiakasvien viljelyala enää pienentäisi elintarviketuotantoa.

Laitevalmistajien yksiselitteinen viesti laitosten tehostamista suunnitteleville on: investoinnit eivät ole isoja ja ne maksavat itsensä nopeasti takaisin.

Esimerkiksi Schmack Biogas kertoo eristäneensä uuden, metaanintuotantoa tehostavan bakteerikannan, jota se kykenee valmistamaan suuria määriä. Tämä Methanos-bakteeri on niin tehokas hajottaja, että samaan reaktoriin voidaan syöttää kaksinkertaisen määrän mädätettä, mikä siten kaksinkertaistaa laitoksen sähköntuotannon.

Vogelsangin BioCrack-menetelmällä syötteen solukkoa hajotetaan korkeajännitteellä, jolloin bakteeritoiminnot kiihtyvät, mikä lisää kaasuntuotantoa Vogelsangin mukaan 18 prosenttia.

Samalla mädäte stabiloituu eikä kerrostu reaktorissa, jolloin sekoitus- ja pumppaustarve vähenee. Tämän vuoksi laitoksen oma sähköntarve pienenee liki kolmanneksella. Korkeajännitteen tuottamiseen tarvitaan vain 35 watin teho. Vogelsangin mukaan jälkiasennettavat yksiköt käyvät kaikentyyppisiin biokaasulaitoksiin ja mahtuvat pieneen tilaan.

Maissin ja viljan olkien sekä säilörehunurmen yleistyessä biokaasun raaka-aineina tarvitaan perusteellisempi esikäsittely niiden pilkkomiseen. Italialaisen B.T.S. Biogasin tarjoama vaihtoehto on mekaaninen. Siinä syöte pumpataan ekstruuderin eli suulakepuristimen läpi. Tämän Bio Acceleratorin (vapaasti suomennettuna biokiihdyttimen) myötä syötevalikoimaa voidaan kasvattaa, mutta sen kokonaismäärää pienentää.

Kiihdyttimen ansiosta kaasuntuotto kasvaa, jolloin samasta reak-

torista riittää kaasua toisellekin moottorille. B.T.S. Biogasin saneerauskohteessa kaasuntuotanto oli kasvanut liki 20 prosenttia ja kokonaistuottavuus liki 53 prosenttia toisen moottorin asennuksen jälkeen.

Kronen tehostamisresepti on

Big X -ajosilppurin ”biokaasukela”, jossa on 40 terää normaalin

28 asemasta. Leikkuukelan läpimitta on 660 ja leveys 800 milliä. Silpun pituus on säädettävissä

välillä 2,5–16 mm. Korjattavana kasvina on maissi.

Kronen mukaan korjuuteho (silpun pituus 5 mm) nousee neljänneksen verran noin 170 kuiva-ainetonnista noin 210 tonniin tunnissa. Samalla polttoaineenkulutus pienenee 15–16 prosenttia korjattua tonnia kohden.

Korjuun tehostuminen mahdollistaa maissialan pienentämisen 10 prosentilla, mikä puolestaan pienentää viljelykustannuksia saman verran. Tasalaatuinen syöte vähentää sekoitustarvetta reaktorissa ja parantaa kaasuntuottoa.

Kronen laskelmassa nämä säästöt ovat noin 66 000 euroa vuodessa. Kun ”biokaasukelan” lisäkustannus on 16 920 euroa, nettosäästöt ovat noin 49 000 euroa vuodessa. n

Pertti Jalonen

Syy saksalaisten juurikasinnostukseen on selvä: juurikkaiden hehtaarisato on keskimäärin 70 tonnia ja kuiva-ainesato on korkea.

Vaikka viljan ja sokerijuurikkaan kuiva-ainetonnista saadaan suunnilleen saman verran metaania, 420–440 kuutiota, sokerijuurikas on ylivoimainen ykkönen vertailtaessa hehtaarilta saatavaa nettoenergiaa: viljalla se on 9,6 ja juurikkaalla 23,5 MWh.

Kakkoseksi tulee maissi, jos-

ta saadaan 19,2 MWh/ha nettoenergiaa.

Juurikkaan nettoenergia nousee 28,1 megawattituntiin hehtaarilta, jos myös naatit mädätetään. Maissiin nähden juurikkaan energiatuotto on paikkakuntakohtaisesti 20–30 prosenttia suurempi ilman naatteja.

Juurikas on edullinen myös mädätettäessä, koska 94 prosenttia sen sisältämistä hiilihydraateista, kuten sakkaroosista, on suoraan hyödynnettävissä. Juurikkaan kiertoaika reaktorissa on vain 15 päivää. Esimerkiksi maissin kaasuuntumisaika reaktorissa on 90 päivää.

Juurikkaiden kaasuuntuminen on myös vakaata, koska happokäymistä on vähemmän. Juurikkaita käyttävien laitosten on todettu ”toipuvan” käyntihäiriöistä muita nopeammin. Myös jälkikäymisaika on muita kasveja lyhyempi.

Reaktoriin syötettävistä juurikkaista on eroteltava kivet. Pienistä maa-ainesmääristä ei juuri ole haittaa reaktorissa, mutta sitäkin enemmän juurikkaiden esikäsittelyssä: hiekka kuluttaa kuljettimia ja tylsyttää leikkureiden teriä. Asiaa kuitenkin tutkitaan aktiivisesti, jotta löydettäisiin tehokas ja edullinen puhdistusmenetelmä.

Reaktoriin ei syötetä pelkästään juurikkaita, vaan niitä käytetään muun materiaalin, kuten esimerkiksi maissin seassa. Jos juurikkaiden osuus on 25–30 prosenttia, kaasuntuotto nousee 2 prosenttia.

Juurikkaat voidaan korjatessa listiä niin matalalta, että osa naatista jää kiinni juurikkaaseen. Tästä tulee 3–7 prosentin sadonlisä.

Tähän asti on lähdetty siitä, että juurikkaat säilötään silputtuina. Suositeltu silpun koko on suunnilleen sama kuin sytykkeeksi kelpaavien puupilkkeiden.

Näyttelyn tietoiskuosuudessa esiteltiin (BAG Budissa Agroservice GmbH) juurikkaiden säilöntää kokonaisina tuubeihin ja pilkkomista tarpeen mukaan syöttösäiliöön. Säilöntäkokeissa käytettiin Kofasil Stabil -säilöntäainetta, joka koostuu natriumbentsoaatista ja kaliumsorbaatista.

Kokonaisina säilötyistä juurikkaista kertyy puristenestettä, jonka keruu on järjestettävä.

Käytettyjen tuubien läpimitta oli 2,7 ja pituus 90 metriä, jolloin yhteen tuubiin saatiin mahtumaan 320 tonnia. Jos vuotuinen tarve on 5000 tonnia, tuubeja tarvitaan 16, kaksinkertaisella määrällä 32. Pinta-alan tarve on neliömetri tonnia kohden.

Tuubikoneen urakointiveloitukset vaihtelevat määrän mukaan. Jos säilöttävä määrä on enintään 500 tonnia, veloitus polttoainekustannuksineen oli 6 euroa tonni. 1000 tonnin tai sitä suuremman määrän tuubitus maksoi 4,5 euroa tonnilta.

Juurikkaat voidaan korjata olemassa olevalla kalustolla, mutta ne eivät mene mädätykseen ”heittämällä”. Esikäsittelyyn tarvitaan kohtuullisen järeää kalustoa, joten lisäinvestoinnit ovat tarpeen.

Onkin tarkkaan laskettava, missä ajassa investoinnit maksavat itsensä takaisin, jos kaasuntuotto kasvaa tuon mainitun 2 prosenttia. n

Matti Turtiainen Seppo Nykänen

Nautakarjan automatisoitu ruokinta on hiljalleen yleistymässä myös Keski-Euroopan maatiloilla. Syynä on ilmeisesti automaattilypsyn yleistyminen. Kun lypsy on automatisoitu, kiinnitetään seuraavaksi huomiota ruokinnan automatisointiin. Myyntiargumentit ovat varsin tuttuja suomalaiselle viljelijälle – vapaampi työ, lisää vapaa-aikaa, useampi rehunjakokerta lisää syöntiä.

EuroTierissä oli esillä useita automaattiruokintajärjestelmiä. Yleisimmin tarjolla oli kiskoilla liikkuvia apesekoittimia tai karkearehuvaunuja. (MT)

Älyporttiin perustuva sikojen ryhmäkasvatuksen ja yksilöllisen ruokinnan yhdistäminen kiinnostaa tuottajia Keski-Euroopassa, ainakin mikäli on uskominen Eurotierin tarjontaan. Big Dutchmanin TriSort on saanut seuraajia muilta laitevalmistajilta. Kaikkien toimintaperiaate on pääpiirteissään samanlainen: eläin punnitaan ja tunnistetaan, minkä jälkeen sika ohjataan syömään oikeaan ruokintaryhmään. (MT)

Seppo Nykänen

Phoenix esitteli EuroTierissä mielenkiintoisen sammutusjärjestelmän. Esittelijän mukaan laitteen teho perustuu aerosoliksi sumutetun veden ja ilman yhteisvaikutuksesta tapahtuvaan nopeaan lämpötilan laskuun. Järjestelmässä on kaksi perusosaa: hälytys- ja palontunnistusjärjestelmä, joita hallitaan keskusyksiköstä, sekä suutinjärjestelmä, josta sammutusvesi suihkutetaan.

Useimmiten palo alkaa hyvin pienestä kytevästä pesäkkeestä, joka saattaa kyteä jopa useita tunteja. Hitaasti alkavan palon sammuttamiseen Phoenix sopii erinomaisesti.

Palon alkaessa optisen järjestelmän savunilmaisulaitteet hälyttävät omistajan kännykkään, suoraan aluehälytyskeskukseen tai molempiin. Samalla laite aloittaa hienojakoisen vesisumun suihkuttamisen, joka laskee sisäilman lämpötilaa nopeasti 6–8 astetta.

Palo etenee normaalisti siten, että kuumat palokaasut nousevat katon rajaan ja liekkien kasvaessa lämpötila jatkaa nousemistaan isossa hallitilassa. Lopulta alkaa räjähdysmäinen palo, jonka hallitseminen on vaikeaa.

Phoenixin hienojakoinen sumu viilentää ylhäällä olevia palokaasuja ja painaa niitä alaspäin, minkä ansiosta savukaasujen happipitoisuus on alhainen, jolloin palo alkaa tukahtua ja liekit pienentyä.

Phoenix käyttää vettä minimaa-

lisesti verrattuna esimerkiksi sprink-

lerijärjestelmiin. Siinä missä sprink-

leri käyttää 100 litraa vettä, sumujärjestelmä tarvitsee vain 6 litraa. Palonalun sammuttaminen ei aiheuta mittavia oheisvahinkoja veden takia.

Esittelyvideolla lattialta alkanut olkipalo tukahtui neljässä minuutissa, eikä vesivahinkoja päässyt syntymään. Palohälytyksen kännykkäänsä saanut isäntä ehti paikalle samassa ajassa.

Idea vaikuttaa toimivalta. Vaikka laitteisto ei pystyisikään sammuttamaan paloa kokonaan, se antaa pelastuslaitokselle aikaa saapua paikalle, ennen kuin palo on päässyt hallitsemattomaksi.

Phoenixin järjestelmä toimii myös hallitilojen viilentäjänä kuumilla ilmoilla. n

Avaa artikkelin PDF