Kalifornian Tularessa on vuodesta 1993 lähtien järjestetty amerikkalaisen maatalouden konehistoriaa esittelevä California Antique Farm Equipment Show.
Yhteensä 32 hehtaarin laajuisella näyttelykentällä on runsaasti sisätiloja, sade on olematon uhka, mutta hurjimmillaan vajaan 40 asteen helteillä ne ovat tarpeellisia varjopaikkoja. Kuvassa telttahalleista suurin, 122 m pitkä ja 46 m leveä Pavilion C. Suurin kiinteärakenteinen halli on Farm Credit Dairy Center, jonka mitat ovat 40 x 166 m.
International Agri-Centerin toiminnan selkäranka on 1200 vapaaehtoista, suurten tapahtumien järjestäminen olisi mahdotonta ilman heidän pyyteetöntä talkooapuaan. Tularelainen Patty Colson on innokkaimpia talkoolaisia, tapahtumissa hän toimii mm. näyttelyalueella liikkuvan traktorijunan konduktöörinä, muina aikoina oppaana Heritage Complex:issa ja muissa yleisöpalvelutehtävissä. Välitön Patty kertoo talkootyön olevan mainio harrastus, porukalla on mahtava yhteishenki ja koko ajan löytyy uusia ystäviä. Talkootyö on myös sopivaa vaihtelua toimistotyölle paikallisessa viljavarastossa.
Sotien jälkeen amerikkalaiset alkoivat käyttää traktoreiden polttoaineena bensan ja petroolin ohella nestekaasua, eli LPG:tä. Traktorin saattoi muuttaa kaasukäyttöiseksi varustesarjalla, johon kuului nokalle tuleva kaasusäiliö sekä kaasuttimen ja imusarjan väliin asennettava höyrystin säätöventtiileineen. Tämän tyyppiset kaasutraktorit käynnistettiin bensiinillä. John Deeren sai myös tehdasasennetulla kaasuvarustuksella.
Alun perin nestekaasukäyttöisiksi tehdyt traktorit voitiin startata suoraan kaasulla, näkyvin ero tavalliseen malliin oli vain polttoainetankin tilalla oleva huomattavan suuri kaasusäiliö. Case LA oli 40-luvulla valmistajan suurin malli, teho petroolimoottorilla 49 hv, nestekaasukäyttöisenä 60 hv.
6-sylinterinen Allis-Chalmers D-19 oli maailman ensimmäinen sarjatuotettu turbotraktori. VOA-teholtaan 67-hevosvoimainen Turbo-Allis oli tuotannossa v. 1961–64, kaikkiaan tehtiin 10 597 traktoria. Ohjauksentehostin oli vakiovaruste, takapyörävaihtoehtoina 16.9x34 tai 15.5x38.
Allis-Chalmers WC:n petrattu versio WD oli aikansa parhaita amerikkalaistraktoreita. Varusteisiin kuului mm. erillinen VOA:n kytkin, hydraulinen nostolaite Traction Booster-painonsiirtojärjestelmällä sekä takaraidevälin pikasäätö, lisävarusteena sai ohjauksentehostimen. Ensimmäisissä WD-traktoreissa oli vielä bensa- tai petroolikäyttöinen 3,3 litran 4-syl. moottori, v.-53 saataville tuli myös 6-sylinterinen 3,76-litrainen dieselmalli.
Tässä 3-pyöräisessä vuoden -54 IH Farmall Super M-TA-traktorissa on nestekaasumoottorin lisäksi muutakin erikoista; hydraulinen Torque Amplifier-pikavaihde, joka oli ensimmäisiä lajissaan.
Gibsonin ensimmäinen suurempi traktori model H tuli markkinoille 1948, pian tarjolla oli kokonainen neljän traktorin mallisto, suurimmassa I-mallissa oli 6-sylinterinen 40 hv:n moottori. Gibson H on 24-hevosvoimainen, moottori 4-syl bensa-Hercules, traktori painaa 1825 kg. Viimeiset Gibsonit tehtiin vuonna 1958.
Amerikassa on koettu kahteen otteeseen lyhytikäisiksi jääneiden traktorivalmistajien aalto, ensimmäinen 1910-luvulla ja toinen 40-luvun lopulla. Willy´s Jeepistä muunneltu Empire kuului jälkimmäiseen. Philadelphialainen valmistaja ennätti tehdä vain muutamia koneita ennen ulosottomiehen viimeistä vierailua.
Deeren ensimmäinen dieseltraktori R valmistui vuonna 1949, siitä kehittynyt John Deere 830 oli 2-pyttyisten mallien viimeinen edustaja. Suuria diesel-Deerejä sai vain perusmallisena, ilman kapeita etuakseleita tai 3-pyörävarustuksia. Moottori 7,73-litrainen, teho 80 hv/ 1125 rpm, paino 4400 kg. Viimeiset 2-sylinteriset Deeret tehtiin 1960.
Case VA korvattiin v.-55 Case 300-mallilla, sen sai joko bensa-, petrooli, LPG- tai dieselmoottorilla. 2,4-litraisen bensamoottorin teho 1750 kierroksella on 33 hv, mutta 2,57-litrainen Continental-diesel on 2,2 hv heikompi. Traktori painaa parisen tonnia.
97-hevosvoimainen 6-sylinterinen Minneapolis-Moline G950 on viimeisiä tällä merkillä tehtyjä traktoreita. M-M siirtyi v.1963 White-konsernin omistukseen, aiemmin White oli ostanut Oliverin ja Cockshutt:in. 70-luvun alussa kaikki mallistot yhtenäistyivät lopullisesti ja uudeksi merkiksi tuli White.
Näyttelyn ”korkeatasoisimpia” traktoreita oli vm.1965 Case 830 Hi-Crop. Erikoiskorkean maavaran lisäksi 64-hevosvoimaisessa traktorissa on Comfort King-varustus, mikä tarkoittaa erikoisjousitettua pehmustettua istuinta. Tämän sortin traktoreita käytetään korkeiden kasvustojen ruiskutuksiin ja harauksiin.
Jo ennen uuden maailmanlaajuisen Ford-tonnisarjan tulemista Fordsonit ja Amerikan Fordit maalattiin tulevan malliston sävyihin, Ford Powermasterit myytiin merkillä Ford 4000 ja Englannista tulleet Super Majorit merkillä Ford Diesel 5000. Etualalla korotettu Ford 4000, takana aiempaan sarjaan kuuluva Ford 950 samoin korotetulla maavaralla.
Minneapolis-Moline aloitti mallistonsa uusimisen v.-36, parin vuoden sisällä esiteltiin Z-, G-, U- ja R-sarjat, tehot olivat rajoissa 23-55 hv. Minneapolis-Moline oli ensimmäisenä kehittämässä LPG-moottoreita, kaasuvarusteinen M-M U oli virallisissa testeissä jo v.-49. Kuvan U-mallissa on tehdasasennetut LPG-laitteet, päinvastoin kuin muissa merkeissä, M-M:n kaasuvarustusta ei juuri huomaa.
Näyttelyn järjestää International Agri-Center, tapahtumapaikkana on Heritage Complex-nimisen opetus- ja museokeskuksen yhteydessä oleva 32 ha:n laajuinen näyttelykenttä. Veteraanikonemessut pidetään huhtikuussa, jolloin keskisen Kalifornian helteet ovat vielä jokseenkin siedettäviä (20–30° C). Viime keväänä näyttely oli avoinna 18–19 huhtikuuta.
Tapahtuma on eräs alansa suurimmista koko USA:ssa, näytteilleasettajia on 800–900, traktoreita, moottoreita ja työkoneita yli 2000. Päivittäiseen koneparaatiin osallistuu päälle 400 ajoneuvoa. Muita oheistapahtumia ovat veteraanikoneiden non-stop -huutokauppa, puutarha- ja tavallisten traktoreiden vetokilpailu, lasten polkutraktorikilpailu, museoautokokoontuminen ja lauantaina järjestettävä suuri grilli-ilta country-yhtyeineen. Näyttelyssä vierailee 60 000–70 000 maksanutta asiakasta, suurin osa Kaliforniasta, mutta osa hyvinkin pitkien matkojen takaa.
California Antique Farm Equipment Show on suuri mutta toimiva tapahtuma, mihinkään ei ole pitkiä jonoja, palvelu pelaa ja rahastuksen maku puuttuu. Keli on lähes 100 % varmuudella hyvä, joskin eräänä vuotena hirmumyrsky pisti edellisenä iltana paikat sileiksi. Silloinkin toiminta jatkui: talkoolaiset saivat yön aikana kaiken kuntoon. Vapaaehtoisten määrä onkin huomattava, International Agri-Centerin toimintaan osallistuu n.1200 talkoolaista, veteraanikonetapahtuman järjestelyissä on mukana lähes koko joukkue.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Myös nuoret harrastavat
Näyttelykoneet olivat erinomaisessa kunnossa. Suurin osa oli entisöityjä, mutta olipa joukossa hienoja alkuperäiskuntoisia koneita lähes 100 vuoden takaa. Koneiden parissa hääri yllättävän runsaasti nuoria, jopa tyttöjä. Heidän tekemisiinsä suhtaudutaan kannustavasti, eikä suinkaan vähättelevän torjuvasti, niin kuin meillä koto-Suomessa luvattoman usein kuulee tehtävän. Kaliforniassa museokoneharrastus ei ole K-50 -merkinnällä varustettu! Paraatin lisäksi traktorit liikkuivat alueella omia aikojaankin, mutta runsaasta yleisömäärästä huolimatta niitä ei koettu uhkaksi. Toki nyt kaupunkiliikenteeseenkin tottuneet ihmiset osaavat väistää äänekästä konetta, varsinkin kun nopeudet ovat alhaiset. Mitkään maantonkimiset eivät olleet alueella mahdollisia, mikä oli vahinko, olihan paikalla valtava määrä puskutraktoreita. Myllyt, sahat sekä puimakoneet kuitenkin pyörivät. Seuraava kuvasarja antanee pientä viitettä kalifornialaisesta masinismista. n
Tapahtumajärjestäjän nettisivut löytyvät osoitteesta
