Koneet ovat kasvaneet, mutta koneiden rengastuksen suotuisa kehitys ja rengaspaineiden säätömahdollisuus ovat pitäneet paineen neliösentille kurissa ja jopa laskeneet sitä verrattuna vanhaan konekalustoon.
Vredo tunnetaan maassamme lähinnä itsekulkevista lietteen levittimistään, joiden valmistus alkoi vajaa 25 vuotta sitten. Syynä rapuohjauksella varustettujen itsekulkevien kehittämiseen oli Vredon lietekaluston tuotepäällikkö ja viennistä vastaavan Stefan Wisselinkin mukaan traktori–perävaunuyhdistelmän peltoja tiivistä vaikutus. Myös raiteiden syntyminen etenkin pehmeämmillä maalajeilla aiheutti ongelmia, sillä traktoriyhdistelmässä neljä pyörää vetää ja vaunun neljä tai kuusi pyörää vastaavasti jarruttaa menoa samoissa raiteissa. Itsekulkevien levittimien leveä, jopa 1 050 millinen rengastus yhdessä näppärän rengaspaineen säädön kanssa ovat osoittautuneet varsin tehokkaaksi työkaluksi maan tiivistymistä vastaan.
Vredossa lietetankki pyritty samaan mahdollisimman keskelle tasaisen painojakautuman saamiseksi. Myös moottori on matalalla akseleiden välissä pitämässä painopistettä riittävän alhaalla. Aiemmin valmistuksessa olleesta puoliperävaunumallista ollaan luovuttu. Kiinteä kolmiakselisen mallin painopiste on matalammalla, jolloin koneen heilahteluista johtuvat kuormituspiikit maahan vähenevät.
Nivalan Koneaseman henkilökunta on tehnyt maan tiivistymisen mittauksia useampana kesänä. Kujalalla on vertailussa kaksi vierekkäistä ja maalajiltaan samaa peltolohkoa. Molemmat lohkot ovat olleet samanlaisessa viljelykierrossa. Ainut ero on siinä, että toisella lohkolla työt tekee isäntä omalla keveällä kalustollaan lietteen levitystä myöten. Viereisellä lohkolla työt on tehty urakoitsijoiden isoilla koneilla, kuten ajosilppurilla ja itsekulkevalla lietteenlevittimellä jo vuodesta 2008. Penetrometrillä tehty tutkimus osoitti, että lohkoilla, joissa oli käytetty kevyempiä koneita maa oli tiiviimpää, kuin viereisellä verrokkilohkolla. Lietteen levityksessä Nivalan Koneaseman itsekulkevissa levittimissä käytetään jopa vain 0,5 barin painetta renkaissa, jolloin maahan kohdistuu noin puolen kilon paine neliösentille. Pienellä kalustolla ajettaessa ajokertoja tulee enemmän ja maahan kohdistuva paine neliösenttiä kohden on pienillä koneilla monesti korkeampi. Satotasokin vaikuttaa maan tiivistymiseen. Maamme keskimääräinen noin 5,5 t kuiva-ainesato verrattuna edellä mainitun isoilla koneilla hoidetun lohkon 11 t kuiva-ainesatoon selittää myös tilannetta. Suurempi sato tuottaa suuremman juurimassan, joka on omalta osaltaan ehkäisee maan tiivistymistä ja maan rakenteen heikkenemistä.
Vuonna 1988 Vredo teki ensimmäisen, kylvökoneen kanssa samalla idealla toimivan lietteen multaimensa, jossa kaksikiekkoinen vannas avaa vaon lietteelle. Seuraavana vuonna valmistukseen otettiin ensimmäinen traktorikäyttöinen lietevaunu. Vetoletkulevittimen vuoro oli vuonna 1992. Ensimmäinen itsekulkeva Vredon malli oli kaksiakselinen VT 1806, mutta jo vuonna 1996 yritys esitteli kolmiakselisen mallin. Varsin pian Vredolla päätettiin keskittyä mahdollisimman kapeaan tuotevalikoimaan, jotta osaaminen saataisiin hiotuksi huippuunsa.
”Valmistettavien tuotteiden on palveltava asiakkaita mahdollisimman pitkään ja koneiden kehityksessä on tarkasti seurattava maatalouden kehittymistä ja viljelijöiden todellisia tarpeita. Se mitä tehdään, niin tehdään mahdollisimman hyvin”, Stefan Wisselink korostaa.
Vredon päälle saa myös kuivalannanlevittimen, jonka valmistaa saksalainen Tebbe.
Vuonna 2014 itsekulkevien lietesäiliöiden materiaali muuttui teräksestä lasikuituun. Tähän oli syynä biokaasulaitoksista tuleva lähes vesimäinen mädätysjäännös. Se on kuitenkin monin verroin lietelantaa kovempaa ainetta syövyttämään terästä. Varmuuden maksimoimiseksi teräksestä päätettiin luopua.
Vredolla on noin 110 työntekijää, ja liikevaihtoa syntyi viime vuonna 28 miljoonan euron liikevaihdon. Tästä 23 miljonaa tulee itsekulkevilla levittimillä ja muulla lietekalustolla. Lietepuolen koneiden ja laitteiden vienti rajautuu lähinnä Eurooppaan, mutta kylvökoneita menee muihinkin maanosiin. Viiden viimeisen vuoden aikana yrityksen kasvu on ollut varsin ripeää ja työntekijöiden määrä on tuplaantunut. Tämä on tuonut tehtaalle myös ongelmia.
Jatkuvasti pahenevaksi ongelmaksi on muodostunut erilaisten alihankkijoilta tulevien komponenttien vaikea saatavuus. Talouden piristymisen myötä toimitusajat ovat venyneet ennätyksellisen pitkiksi. Esimerkiksi Raban akselistoilla on jo noin vuoden toimitusaika. Eikä Deutzilta moottoreita tai Claasilta ohjaamojakaan kovin lyhyellä varoitusajalla saa.
Toinen ongelma on tehtaan nykyinen sijainti. Dodevaardin kylä on perinteistä hollantilaista maaseutua, jossa pelloille ei saa rakentaa. Tehdas toimii suomalaisittain katsottuna äärimmäisen ahtaissa tiloissa. Tehdashallien jokainen neliömetri on tarkasti käytössä. Samoin pihamaankin laita.
”Ainut mahdollisuus olisi toisen tehtaan perustaminen kunnan osoittamalle teollisuusalueelle, jonne on matkaa yli kymmenen kilometriä. Kahden tehtaan politiikka ei oikein kiinnosta eikä tätä vanhaa, mutta hyvin toimivaa tehdastakaan kannata jättää käyttämättä,” Stefan Wisselink pohdiskelee lopuksi.
