Tiekonehistoriallinen seura, Mobilia ja Suomen Maanrakennuskoneiden historiallinen seura huolehtivat maarakennuskoneiden perinteen hoitoa

Gaz 51 oli Suomen yleisin kuorma-auto 1950-luvulla. Perusmalli oli ”suometettu” jatkamalla runkoa, jolloin se soveltui lähes kaikkiin ajotehtäviin. Tässä Gazissa on puinen lava ja hienosti toimiva mekaaninen kippi. Lastauskoneena toimii James 600. 

Aikoinaan, pari sataa vuotta sitten, Koskenperkaus johtokunta – sittemmin Tie- ja vesirakennusten Ylihallitus – perustettiin Suomen Suuriruhtinaskunnan yleisrakennusvirastoksi. Sen ensisijainen tehtävä oli perata vesiväyliä ja rakentaa kanavia, 1800-luvun loppupuolelta alkaen lisäksi rakentaa rautateitä ja satamia sekä niiden siltarakenteita. Sittemmin itsenäisyyden aikana mukaan tulivat teiden, tiesiltojen ja lentokenttien rakentaminen. Urakoitsijoita ja heidän konekalustoaan on käytetty kautta koko historian.

Suomi oli toiseen maailmansotaan saakka maanviljelysmaa, jossa työ perustui ihmisten ja hevosten suorituskykyyn. Maarakennuskoneet alkoivat yleistyä vasta 1950-luvulla. Ratkaiseva muutos olivat ”Maailmanpankin” lainat 1960-luvulla. Niiden ehtona oli tietöiden koneellistaminen ja avaaminen kansainväliselle tarjouskilpailulle.

Suomessa on ollut moottorikäyttöisiä maarakennuskoneita reilusti yli sata vuotta. Vanhimmat koneet, Tie- ja vesirakennusten Ylihallituksen 1800- ja 1900-luvun taitteessa hankkimat höyryjyrä, ruoppaaja ja kaivinkone ovat jo ammoin pelkistyneet alkuaineiksi. Monien maarakennuskoneiden historia on sen kaltainen, että TVH on ostanut ulkomailta hyväksi arvioimiaan koneita ja laitteita. Sitten ne on annettu kotimaisen teollisuuden tutkittaviksi, kopioitaviksi ja kehitettäviksi.

Konepajateollisuudelle niistä tuli useita merkittäviä tuotteita. Nämä ”suomettuneet” koneet hallitsivat sitten kotimaan markkinoita pitkään. Monista koneista, esimerkiksi Lokomon täryjyristä tuli niin hyviä, että ne kävivät kaupaksi ympäri maailman. Koska valtionhallinnossa kaikki asiat on kirjoitettu paperille ja paperit säilytetty, on tiekoneiden hankinnat ja kehitystyö tutkittavissa arkistossa, jota säilytetään Mobiliassa. Vanhoja koneitakin on tallessa aika monta.

Maarakennusalan pitkä perinne muuttui tällä vuosituhannella. Valtio ei enää toimi itse maarakentajana, vaan ostaa työn. Tästä on luonnollisena seurauksena, ettei valtiolla, nykykielellä siis Liikenneviraston ja ELY-keskusten liikenne- ja infratoimialalla, ole työkoneita.

Tierakennusalan urakoitsijat ja konekauppiaat ovat perustaneet yhdistyksen, Tiekonehistoriallinen Seura ry:n, keräämään ja tallentamaan tiekoneita ja niihin liittyvää tietoa. Tavaraan ja maarakennustyöhön seuran jäsenkunnalla on tietysti entisestä valtionhallinnon virastosta hieman poikkeava näkökulma.

Eräs seuran ensimmäisistä ja tärkeimmistä tehtävistä on kirjoituttaa Suomen tiekoneiden historia, koska alan perustietoja ei ole tieteellisessä mielessä järjestetty ja julkaistu. Tämä hanke käynnistynee lähitulevaisuudessa. Tiekonehistoriallinen Seura on myös aloittanut Mobiliassa säilytettävän kansallisen tiekonekokoelman kartuttamisen. Seuralla on lista Suomen historian tärkeimmistä tietyökoneista, joita se etsii kokoelmaansa. Samalla on löytynyt jokseenkin lukematon määrä erilaisia koneita ”suo-, pelto- ja metsälöytöinä”, ettei harrastajilla ainakaan pula koneista tule.

Monissa näyttelyissä ja tapahtumissa vanhat maarakennuskoneet tekevät suosittuna ohjelmanumerona työnäytöksiä. Suurin osa näiden näytösten koneista on Suomen Maanrakennuskonehistoriallisen Seuran jäsenten omaisuutta. Seurassa on satakunta jäsentä, joista monet ovat alan entisiä ja tai nykyisiä yrittäjiä, ja joilla koneiden käsittelytaito on hyppysissä. Tietenkin kuorma-autot, kun niitä on näytöksissä mukana, ovat yleensä Veteraanikuorma-auto seuran jäsenten autoja. Veteraanikuorma-auto seura on sekä tiekonehistoriallista että maanrakennuskonehistoriallista seuraa huomattavasti vanhempi.

Tiekonehistoriallinen seura ja Maanrakennuskonehistoriallinen seura ovat tiiviissä yhteistyössä. Työjako on luontevasti siinä, että tiekoneseura on alan yritysten ja muiden organisaatioiden yhdistys, jonka toimiala on tiukasti tienrakennus ja -hoito. Maanrakennuskonehistoriallinen Seura on henkilöjärjestö. Seurat järjestivät yhdessä VetKun kanssa Museoajoneuvopäivänä Mobiliassa tierakennusnäytöksen. Ideana oli, että kolmen vuosikymmenen laitteet vuorotellen rakentavat pätkän tietä Mobilian pihalle. Työryhmissä oli kuorma-auto sekä kaivinkone ja lastauskone. Lisäksi oli varauduttu, että tiehöylä siistisi jäljet. Urakkalaskenta petti sen verran, ettei tiehöyliä tarvittu, mutta säästyivätpä seuraavaan kertaan.

Tapahtuma toimi hyvänä harjoituksena Mikkelinpäivän tiekonenäytöstä varten, jotka järjestetään 1.10.2011 yhdessä Veteraanikuorma-auto Seuran Loska-ajojen lähtöpaikalla.

Lisätietoja Tiekonehistoriallisesta Seurasta löytyy osoitteesta www.tiekonehistoriallinenseura.fi tai Martti Piltz 044 090 6646. Suomen Maanrakennuskonehistoriallisen Seuran toiminnasta voi kysellä tarkemmin Juhani Laukkaselta 040 767 744.

Museoajoneuvopäivänä Mobiliassa työskentelivät Ilkka ja Eero Yli-Maakalan Caterpillar 955 ja Scania 111. 

Veteraanikuorma-auto seuran autot ja veteraanityökoneet sopivat nykyisin toistensa seuraan, niin kuin ovat omana työaikanaankin sopineet. Volvo Viking oli aikoinaan kova kilpailija Sisulle ja Vanajalle; kallis, mutta mukava ja laadukas. 

Tässä viritellään työkuntoon Pikku-Jussia, jonka voimakoneena toimii Fordson Major Diesel. 

Lumiahon Murskaus Oy:n Allis-Chalmers TL 20 D . Se oli omistajan tiedon mukaan vuonna 1999 ensimmäinen Suomessa museotarkastettu ja -katsastettu työkone. 5,6 litraisesta moottorista löytyy tehoa 104 hv. Kauhan tilavuus on 1,54 m3 

Avaa artikkelin PDF