Zetor 3011 -traktorissa riitti eteviä teknisiä oivalluksia – jatkuvista pikkuvioista kärsivä traktori ei kuitenkaan Suomessa myynyt aiempien vuosien tapaan

Zetor 3011 1960–1967, Lišen, Brno, Tšekkoslovakia Valmistettu yhteensä eri versioina 63 135 kpl ZKL-Brno 

Tavallisin voimanottokäyttöinen laite oli niittokone, jonka toimintaan riitti 540 kierrosta minuutissa ja hallintaan normaali 1-levykytkin. Tasauspyörästön lukko alkoi olla lähes jokaisessa merkissä. Näillä eväillä hoituivat jokseenkin kaikki tilan työt, ainakin sen ajan vaatimustasolla.

Tuolloisiin länsitraktoreihin verrattuna Zetor 3011 oli varustelultaan ja useimmilta ominaisuuksiltaankin luksusluokan kone. Tekniikaltaan 3011 oli vuosia muita edellä, mutta siitä huolimatta kilpailijoitaan halvempi. Silti mallin suosio jäi Suomessa vähäiseksi. Eikö meillä ymmärretty hyvän päälle vai miksi Zetor ei enää kelvannut käyttäjille?

Heti toisen maailmansodan päätyttyä alkanut Zetorin tuotanto koostui 60-luvun alkaessa 2-sylinterisistä A- ja K-malleista sekä 4-sylinterisestä Super-Zetorista telaversioineen. Zetor 25:ttä oli siihen mennessä valmistettu

158 570 kpl ja Superia 21 200 kpl. Alkuvuosina valmistettiin myös 1-sylinteristä Zetor 15 -traktoria 2215 koneen verran. Superia pidettiin niin ajanmukaisena, että sen tekemistä jatkettiin pienillä parannuksilla aina vuoteen 1968 saakka. 25-mallit olivat kuitenkin tulleet tiensä päähän.

Kokonaan uuden traktorisarjan suunnittelu alkoi 1950-luvun puolivälissä. Varaosahuollon ja tuotannonkin yksinkertaistamiseksi malliston kolmessa traktorissa käytettiin mahdollisimman paljon samoja osia. Niinpä näiden 2-, 3- ja 4-sylinteristen traktoreiden moottorit erosivat toisistaan vain lohkon, kampiakselin, nokka-akselin ja ruiskutuspumpun suhteen. Jokaisella sylinterillä oli oma erillinen kantensa, jotka nekin olivat samanlaiset kaikissa malleissa. Myös voimansiirrossa ja hydrauliikassa noudatettiin samaa yhtenäislinjaa.

Uudet Zetorit, 2011, 3011 ja 4011, olivat aivan eri tasoa kuin aikaisemmat mallit, ja eteviä teknisiä oivalluksia riitti. 10-nopeuksisen vaihteiston kahta aluetta hallittiin automaisesti rattivaihteella. Hitaimmillaan Zetorit liikkuivat suunnilleen kilometrin tunnissa.

Paikalliskäytössä normaalin 540 kierroksen lisäksi voimanottoakseliin saatiin vaihteiston kautta viisi nopeutta ja takaperinpyöritys. Traktorin liikkuessa toimi 540 rpm ja ajovoimanotto. Kaksoiskytkin oli vakiona, samoin tasauspyörästön lukko.

Voimanottoakselin käyttämään hydrauliikkaan kuului Zetormatic-painonsiirtojärjestelmä ja lohko ulkopuoliselle hydrauliikalle. Portaalipyörästöjen avulla traktorin maavaraa voitiin säätää. Erikoinen järjestely oli traktorin nestejarrut, joita hoidettiin yhdellä polkimella myös ohjausjarrutuksessa. Valintaventtiilin avulla voitiin jarruttaa jompaakumpaa takapyörää tai molempia.

Uuden UR1-malliston (Unifield Range = yhtenäinen valikoima) ensimmäisenä esiteltiin Zetor 3011, josta tuli myös sarjan suosituin traktori. Parin vuoden viiveellä lanseerattiin 25:n seuraajaksi tarkoitettu 2011 sekä kookkaampi 52 hv:n 4011. Valmistusmääriltään myöhemmin lanseeratut mallit jäivät kauaksi keskimmäisestä Zetorista: vuosina 1962–1967 traktoreita valmistettiin 7349 ja 37 339 kappaletta.

Vientiä oli entiseen tapaan moneen maailman kolkkaan ja myös lisenssivalmistuksesta oltiin kiinnostuneita. Puolassa Zetor 4011:tä valmistettiin Ursus C-4011 -merkillä vuodesta 1965 alkaen, ja paria vuotta aikaisemmin Super 50:n ja 3011:n valmistus oli alkanut Intiassa Hindustan-merkin alla.

Vuodesta 1966 alkaen mallistoa uudistettiin jälleen. Teknisten parannusten lisäksi muotoilu muuttui modernimmaksi. Ensimmäinen uusi malli oli aikaisempia tehokkaampi 5511. Parin vuoden sisällä tarjolle tulivat uudistetut 2511, 3511 ja 4511. Pienillä petrauksilla samaa perustekniikkaa käytettiin aina 1990-luvulle asti, jolloin tšekkiläinen traktoriteollisuus oli jo kokonaan uusien haasteiden edessä.

Meillä 25-mallien kysyntä päättyi yhtä aikaa tuontisäännöstelyn kanssa. Hankkija piti A- ja K-mallia myynnissä lähes loppuun asti, vuoteen 1961, mutta keskittyi jatkossa pelkästään Massey-Fergusoniin. Siniset ja punaiset Zetorit myytiin tytäryhtiö Oy Farmer Ab:n kautta.

Farmer ei markkinoinut Zetoreita kovin aktiivisesti, ja tokkopa se olisi mitään auttanutkaan, merkillä kun oli meillä tavattoman huono maine – vaikka viimeaikaisen Zetor-villityksen perusteella voisi päätellä muuta.

Uudet Zetorit olivat käyttöominaisuuksiltaan jo hyvää länsitasoa, monilta teknisiltä yksityiskohdiltaan jopa kilpailijoita edellä. Kehitystyötä ei kuitenkaan viety loppuun saakka, sillä Zetor kärsi edelleen jatkuvista pikkuvioista. Huolellisemmalla loppukokoonpanolla, paremmilla materiaaleilla ja jämäkämmillä ainevahvuuksilla Zetor olisi ollut kova kilpailija ”Kolmevitosille” ja Dextoille. Nyt Zetorin oli tyytyminen 200–300 kappaleen vuosimyyntiin kilpailijoita halvemmasta hinnasta huolimatta. MF:ää, Fordia ja Valmetia myytiin 10 kertaa enemmän.

Kaikkiaan Zetor 3011 -traktoreita on tuotu meille noin 700 kappaletta. 2011:n ja 4011:n yhteenlaskettu tuontimäärä lienee ollut samaa luokkaa.

Kuva: Koneviestin toimitus

Avaa artikkelin PDF