Case 1270 Agri King -traktorissa ketjuveto vaihtui planeettapyörästöön – Suomen tulo tyssäsi turvallisuusriskeihin

Case 1270 Agri King -traktoria valmistettiin vuosina 1972–78, Racinessa, USA:n Wisconsinissa. Kuva: Kimmo Kotta

Harvakierroksiset moottorit kehittivät tehokkaimmillaan 60 hevosvoimaa. Fordsonin ja Deeringin tulemisen myötä 20-luvulla, alkoivat ketterämmät mallit yleistyä. Viimeiset veturiluokan jättitraktorit tehtiin vuosikymmenen lopulla.

Toisen maailmansodan kynnyksellä muotiin tulivat kevyet, alle tonnin painoiset pienviljelyskoneet. Sellaisia piti löytyä jokaisen varteenotettavan valmistajan valikoimista. Huomattavan runsaasti tehoa vaatineissa peltotöissä käytettiin telaketjutraktoreita 60-luvulle saakka, mutta pian niiden tilalle tarjottiin suuria takavetoja ja vieläkin suurempia nelivetoja. Aikoinaan kotimarkkinoillaan hyvin suosittu Case oli sotien jälkeen pudonnut kehityksen kelkasta, mutta lopulta muiden etumatka lyheni. Suurtraktoripuolella mentiin jopa kilpailijoiden ohi.

Casen vanhanaikaisuus johtui pitkälti yhtymän iäkkäästä pääjohtaja Leon R. Clausenista, jonka mielestä polkimet, nostolaitteet ja dieselmoottorit olivat turhia. Vaihteitakaan ei tarvittaisi kuin korkeintaan neljä. Clausen mielipiteineen saatiin lopulta syrjäytettyä, mutta merkin 50-luvun lopulle jatkunutta alennustilaa oli vaikea korjata nopeasti.

Case-mallistoon oli sotien jälkeen tehty vähäisiä muutoksia muutaman vuoden välein. Ensimmäiset huomattavat uudistukset toteutettiin kuitenkin vasta vuonna 1960 markkinoille tulleissa 30-sarjan traktoreissa. Seitsemässä uudessa koneessa oli tehoja välillä 31–75 hevosvoimaa. Casen perinteistä tulenpunaista väriä oli enää rungossa ja vanteissa, konepelti ja lokasuojat olivat hiekka-aavikonkeltaiset.

Muotoilukin oli jo kaukana aiemmista pyöreistä linjoista. Polttoainevaihtoehtoina oli diesel, bensa tai nestekaasu. Valinnaisvarusteena sai Case-O-Matic-vaihteiston, jonka käytössä ei tarvittu kytkintä. Suurimmissa malleissa oli kuitenkin vielä vähennyspyörästössä rullaketju, 20-luvun tapaan. Se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, mutta oli kilpailijoihin verrattuna todella vanhanaikainen ratkaisu.

Casen lippulaiva oli nelivetoinen, 4-pyöräohjauksella varustettu Case 1200. Tämä 120-hevosvoimainen kone tuli saataville vuonna 1964. Noihin aikoihin heikossa jamassa ollut J.I. Case -yhtymä oli jo Kern County Land Co. -nimisen monialayrityksen hallinnassa. Vuosikymmenen lopulla kumpikin firma siirtyi jättikokoisen Tenneco-yhtymän omistukseen.

Katso Case 1270 Agri King -traktorin tekniset tiedot Konedatasta.

Samalla esiteltiin Casen uuden, Agri King 70 -sarjan ensimmäiset traktorit. Niistä pienin oli päälle 60-hevosvoimainen Case 770 ja suurin, kolme vuotta myöhemmin esitelty 196 hevosvoiman Case 1370. Vieläkin tehokkaampaa vetäjää tarvitseva sai valita koneensa Traction King -mallistosta, jossa oli pari 4-vetoista, nelipyöräohjattua Casea. Parhaimmillaan tehoa löytyi 256 hevosvoimaa.

Vanhanaikaisuudesta ei voinut enää puhua katkerinkaan kilpailija, kun ketjut vaihtuivat planeettapyörästöihin ja kaasutinmoottorit suorasuihkutusdieseleihin. Hydrauliikat olivat hyvin ajanmukaisia, eivätkä power-shift-vaihteistotkaan mitään muinaisjäänteitä. Ohjaamot olivat huippumukavia lämmitys- ja ilmastointilaitteineen.

Kun englantilainen David Brown siirtyi Tennecon omistukseen, vaihtui Casen kellertävä väri Taavetin valkoiseen. Old Abe -kotkalogo oli poistunut konepelleistä jo aiemmin. Yhdysvaltojen 200-vuotisjuhlien kunniaksi, vuonna 1976, maalattiin 200 suurinta takavetoista Casea (1570 Agri King) tähtilipun väreihin. Nyt nämä ”Spirit of 76”-mallit ovat verrattoman kalliita keräilyharvinaisuuksia. Entiset kilpailijat lyöttäytyivät yksiin vuonna 1985, kun International Harvesterin maatalouskonepuoli siirtyi Tennecon omistukseen. Uudeksi merkiksi tuli Case-IH.

Kaarinalaisella David Brown Traktori Oy:llä oli tarkoitus aloittaa Case 1270 Agri Kingin maahantuonti 70-luvun puolivälissä. Esitekin oli jo painettu. Siihen mennessä suurinta ja edistyksellisintä tänne tuotua traktoria esiteltiin näyttelyissä sekä lehtijutuissa teemalla ”Raskaan Sarjan Raataja”. Kovin monta Casea täällä ei varmasti olisi saatu kaupaksi. Suurtilat olivat harvassa, eikä amerikkalaistyylinen kone ollut oikein käypäinen turvesuollekaan, vielä vähemmän metsään tai maansiirtoajoon.

Agri Kingin tuleminen kuitenkin tyssäsi Työsuojeluhallitukseen. Työhönsä vähintäänkin innokkaasti suhtautuneet tarkastajat löysivät Casesta niin paljon turvallisuusriskejä, että traktori ei saanut tyyppihyväksyntää. Oikeasti kyse oli vain virkaintoisuudesta – iso Case oli ohjaamonsa puolesta aikansa huippu ja vähintään yhtä turvallinen kuin kilpailijat.

Lopulta tänne tuodut kaksi Agri Kingiä jouduttiin myymään Ruotsiin, missä lakia tulkittiin väljemmin. EU-aikana tänne on jokunen Agri King ilmaantunut jälkituontina, eivätkä niiden ”hengenvaaralliset” turvaohjaamot ole nyt 40 vuotta myöhemmin aiheuttaneet enää uhkaavia tilanteita.

Kuva: Koneviestin toimitus

Avaa artikkelin PDF