Nuffield 3/45 -traktorin muista poikkeava ulkonäkö oli aikaansa edellä – Kolmos-Nuhvin suosio jäi nelossarjan varjoon

Nuffield 3/45 -traktoria valmistettiin vuosina 1967–69, Bathgate, Skotlanti, UK. Kuva: Kimmo Kotta

Nuffieldin uraa jatkaneen Leylandin tuotannon päättyminen Bathgaten tehtailla 80-luvun alkupuolella oli kuitenkin vasta alkusoittoa. David Brownin Melthamin tehdas sulki ovensa 1988, Massey-Fergusonin Coventryn laitos tuli vuoroon 2002 ja viisi vuotta myöhemmin ajettiin Doncasterin tuotantolinjalta ulos viimeinen McCormick. Tällä hetkellä englantilainen traktorituotanto on New Hollandin Basildonin tehtaiden ja JCB:n Cheadlen tehtaiden varassa. Basildonilla ja JCB:llä oli merkittävä rooli Nuffieldin historiassa. Ford-malliston tuotannon aloittaminen uudella Basildonin tehtaalla viivästyi, minkä takia JCB vaihtoi vuoden 1964 loppupuolella kaivuriensa ja kuormaimiensa peruskoneeksi Nuffieldin. Viimeiset Nuffield-mallit esiteltiin kolme vuotta myöhemmin.

Vuonna 1957 saataville tullut kolmossylinterinen Nuffield-malli oli tehty vankoista komponenteista. Käytännössä se oli nelos-Nuffield, jossa oli sylinterin verran lyhempi moottori ja pienemmät takapyörät. Se kuului samaan sarjaan kuin Ferguson 35, McCormick B-250 tai Fordson Dexta, mutta tuhtien rakenteiden takia se oli puolisen tonnia painavampi. Tämä saattoi rajoittaa kysyntää, mutta jotkut pitivät sitä etuna. Akselit eivät antaisi periksi raskaallakaan kuormituksella, eikä muidenkaan paikkojen kestävyydessä olisi ongelmia.

Vuosina 1961 ja -64 kolmos-Nuffieldiin tehtiin suurin piirtein samat muutokset kuin neloseenkin, tyyppi muuttui Universal Three:stä muotoon 3/42 ja edelleen 10/42. Nuffieldia oli siihen asti pidetty malliesimerkkinä tasokkaasta brittitraktorista, mutta tuotannon siirtäminen Cowleystä Bathgateen teki sen maineeseen särön. Skottilaiset työntekijät ja englantilaiset johtajat olivat toimimaton yhdistelmä, minkä seurauksena traktoreissa alkoi ilmetä pahoja laatuongelmia, joista suurin osa oli silkkaa sabotaasia.

Kaikki muut englantilaismerkit olivat jo vaihtaneet traktorinsa uuteen kuosiin, Nuffieldin vuoro tuli kesällä 1967, jolloin esiteltiin uudet mallit 3/45 ja 4/65. Painojakaumaa oli korjattu akseliväliä jatkamalla ja siirtämällä tankki jäähdyttimen eteen. Voimansiirtoon, jäähdytykseen ja hydrauliikkaan tehtiin parannuksia, samoin ohjaamoon – Nuffieldin mainostettiin olevan kuljettajan ympärille rakennettu. Astinlautoihin oli tullut lisää pinta-alaa, ratti oli nyt keskellä ja sen juuressa yhtenäinen mittaristo. Vähäinen tehojen lisäys oli tehty nostamalla kierroksia 200 rpm. Tuttuun tapaan saatavilla oli perusmalli, nostolaitteella ja voimanotolla varustettu standard-malli, sekä de luxe -versio, jossa oli parikytkin.

Eniten keskustelua herättivät uudet muodot. Alusta saakka samannäköisenä pysynyt Nuffield oli ollut eräs komeimmista ja jyhkeimmistä traktoreista, mutta uusi muotoilu jakoi mielipiteitä. Entistä oli vain unikon oranssi pääväri, vanteetkin olivat sävyä vanha englannin valkoinen. Ulkonäkö oli muista poikkeava, mutta ehkä myös aikaansa edellä, olivathan viitisen vuotta myöhemmin esitellyt uudet John Deeret muotoiltu paljolti samoilla opeilla.

Uusien peltien sisällä oli kuitenkin vanha tuttu traktori, johon enimmät Nuffield-kuskit olivat varmasti hyvin tyytyväisiä. Uudistuneita muotoja ei kuitenkaan ennätetty ihmetellä paria vuotta kauempaa, sillä vuosikymmenen vaihtuessa merkiksi vaihtui Leyland, jolla oli oma värinsä ja ulkonäkönsä. Kolmos-Nuhvin korvaaja tuli Leyland-sarjaan kahden vuoden viiveellä, jolloin esiteltiin 2,5 litran Perkinsillä varustettu Leyland 253.

Virkeimpinä 60-luvun alkuvuosina Nuffieldia myytiin lähemmä 2 000 traktorin verran vuodessa, mikä riitti tilastojen neljänteen sijaan. Nelonen oli tuolloin markkinoidemme suurimpia traktoreita, mutta sitä ostettiin melko vähäisillekin pinta-aloille. Se soveltui erinomaisesti metsätöihin, oja-auran vetoon, pellonraivaukseen ja muuhun raskaaseen käyttöön, mutta hintaa oli vain kymmenisen prosenttia enemmän kuin MF35:n tai Dextan kaltaisilla pienemmillä traktoreilla. Urakointiin erikoistunut viljelijä sai tienattua Nuhvin hintaa sivuansioilla ja peltotyötkin sujuivat vauhdikkaammin. Osittain tästäkin syystä kolmosen suosio jäi nelosta vähäisemmäksi.

Pienempi menekki johtui toisestakin seikasta. Kokenut urakkamies arvosti vankkaa rakennetta ja rungon lukuisia kiinnityspisteitä, mutta ensimmäistä traktoriaan ostavaa iäkkäämpää viljelijää eivät akselikantavuudet ja muut vastaavat jutut kiinnostaneet. Vaivaton ohjaimiin nousu, vähäinen paino ja herkkä hallinta olivat listan kärjessä ja siinä vertailussa kolmos-Nuffield hävisi muille samantehoisille brittimerkeille. Traktorimyynti notkahti vuosina 1967 ja -68 markan devalvoinnin ja maatalouden verouudistuksen takia. Tuohon aikaan saataville tulleiden ”Patanokka-Nuhvienkin” kysyntä puolittui. 4/65:llä oli vielä menekkiä urakkapuolella, mutta 3/45 jäi harvinaisemmaksi kuin muut noin 50-hevosvoimaiset brittitraktorit.

Kuva: Koneviestin toimitus