Isopyöräistä Nuffield Bray Four 4/65 -traktoria ei tunnettu yhtä hyvin kuin Countya – rakenteeltaan se oli vähintään yhtä hyvä kuin kilpailijansa

Nuffield Bray Four 4/65 -traktoria valmistettiin vuosina 1967–1969. The British Motor Corporation Ltd. ja Bray Construction Equipment Ltd. Valmistettu yhteensä 130 kpl, Bray 10/60-mallia 100 kpl Kuva: Kimmo Kotta

Meikäläisistä etuvedoista käytettiin vähättelevää nimitystä FWDA (front wheel drive assist = etupyörien vetoapu). Kummassakin tyypissä oli ja on etunsa, nykyään jenkkifarmaritkin huolivat eurooppalaistyylisen 4-vedon ja suuret runko-ohjatut traktorit ovat yleisiä tälläkin puolen Atlanttia. Kolmas vaihtoehto oli suuripyöräinen takavetotraktorista rakennettu 4-veto, jonka tyypillisin edustaja oli englantilainen County. Se jäi hinnaltaan kahden em. tyypin välimaastoon, oli melko kestävä, mutta ohjaukseltaan kömpelömpi. Muita isopyörä-nelivetoihin erikoistuneita brittimerkkejä olivat niinikään Ford-pohjaiset Muir-Hill ja Northrop sekä Nuffieldin tekniikkaan perustunut Bray.

Bray Construction Equipment Ltd alkoi W.E.Bray:n v. 1911 perustamasta konepajasta, joka teki mm. torpedoveneiden osia. Ensimmäisen Maailmansodan päätyttyä yritys erikoistui maansiirtolaitteisiin, säädettävä vinopuskulevy ”angledozer” valmistui 30-luvun alussa.

Seuraavan sodan aikana Bray oli taas osa varustelutuotantoa, nyt syntyi osia panssarivaunuihin. Maansiirtovälineistö tuli takaisin kuvioihin heti rauhan palattua, uutuustuotteita olivat Fordson Majoreiden järeät hydrauliset etukuormaajat ja Majorista muunneltuihin County-telatraktoreihin tarkoitetut Braydozer-puskulevyt.

50-luvun lopulla Bray teki ensimmäiset nelivetoiset pyöräkuormaajansa, mutta alihankkijoiden toimittamiin akseleihin ei oltu tyytyväisiä. Niinpä Bray otti tuotantoon omat napavälitteiset akselit, joihin tasauspyörästöt toimitti BMC. Samoja akseleita käytettiin edessä ja takana, Fordilta tuli enää moottorit ja vaihteistot. Myös power-shift -vaihteistojen ja nestevetojen tekemiseen löytyi valmiuksia, joihinkin kuormaajiin asennettiin Brockhousen toimittamat momentinmuuntimet.

Bray sovelsi edistyksellistä osaamistaan myös maataloustraktoreiden tekoon, uuden mullistavan Bray Centaur -traktorin suunnittelusta vastasi insinööri John Suckling. Centaurissa oli Traderin kuusisylinterinen moottori, Majorin laatikko varustettuna suunnanvaihtajalla, neliveto sekä etu- ja takanostolaite. Kynnettäessä traktorin takana oli normaalit viisisiipiset aurat ja edessä samanlaiset, mutta vääränkätisillä siivillä. Näin varustettu traktori kynti edestakaisin paluuauran tavoin, mutta päisteissä ei tarvinnut kääntyä. Traktorin eteen oli mahdollista kiinnittää jankkuri ja taakse lautasäes, maansiirtotöissä eteen kuormaaja tai puskulevy, taakse repijä jne. Systeemi oli toimiva, mutta liian kallis, valmistus jäi muutamaan koneeseen. Selvästi aikaansa edellä ollut projekti hyllytettiin vähin äänin, mutta kokeilut eivät menneet kokonaan hukkaan.

Countylla oli kova kysyntä, niinpä Bray alkoi sovitella Centaurissa ja kuormaajissa käytettyjä järeitä etuakseleita Nuffield 10/60 -maataloustraktoreihin vuodesta 1966 alkaen. Systeemi poikkesi Countysta sikäli, että Brayssa oli vain yksi keskikardaani, etuakselissa oma lukollinen tasauspyörästö ja napavälitykset. Myös kuusisylinterinen 90 hv:n versio tehtiin, mutta vain yksi.

Brayn neliveto oli rakenteeltaan vähintään yhtä hyvä kuin Countyn vastaava, jollei parempikin, mutta sen kilpailijaksi siitä ei ollut. County varusti vuodessa parituhatta traktoria, Bray jäi sataan kappaleeseen. Pienet sarjat tulivat kalliiksi, varsinkin kun hinta oli pidettävä Countyn tasolla. Uuden hieman tehokkaamman ja nykyaikaisemman Nuffield Bray 4/65:n valmistusmäärät jäivät vastaaviin lukemiin.

Lähellä Heathrowin lentokenttää sijainneet toimitilat olivat turhan arvokkaalla paikalla ja firma muutti v. 1971 halvemmille mestoille Gloucestershiren Tetburyyn. Uusissa vajaan 9500 m²:n tuotantotiloissa toimittiin Bray-merkillä vain parin vuoden ajan, syksyllä 1973 firma myytiin nykyään kurottajistaan tunnetulle Matbro Ltd:lle. Nuffield-kauden jälkeen valmistui vielä 35 Leyland-pohjaista nelivetoa, jatkossa Leylandin isopyöräiset nelivedot teki County.

60- ja 70-lukujen tietyömailla käytettiin paljon nelivetotraktoreita, yleisin malli oli County. Se pystyi täryjyrän vedossa ja kevyessä tasoitustyössä samaan kuin pieni telakone, mutta oli kuitenkin halvempi, monikäyttöisempi ja helpompi liikuteltava.

Kesko toi Bray-Nuffieldit suomalaisten saataville heti tuoreeltaan, mutta kokonaismäärä lienee jäänyt kymmenen koneen pintaan, kun taas Countyja tuotiin satamäärin. Brayn resurssit tuskin olisivat venyneet kovin paljoa suurempiin tuontilukuihin, toisaalta tokkopa koneita paljoa jonoteltiinkaan. Joskus 60-luvun alussa, kun Nuffieldin myynti oli suurimmillaan, kysyntä olisi varmasti ollut tykkänään toista luokkaa, mutta Bray:n tulemisen aikaan merkki ei ollut enää samanlainen urakkamiesten ykkösvalinta.

15 vuotta myöhemmin meillä ja maailmalla ei mennyt kaupaksi enää minkään merkkinen isopyörä, joten Bray oli tavallaan kaukoviisas luopuessaan valmistuksesta hyvän sään aikana.

Kuva: Koneviestin toimitus

Avaa artikkelin PDF