Sanonta ”hyvää kannattaa aina odottaa”, piti usein Fendtin kohdalta paikkansa. Kun uusi malli esiteltiin, se oli teknisesti uudenaikainen ja valmis. Farmer 300 oli hyvin testattu eikä vikoja juuri ilmennyt. Alkuinnostuksen myötä myynti laajeni myös Pohjoismaihin.
Tyyppinumeron alussa oleva 3 on mallisarjan nimi, ja sitä seuraava numero kertoo hevosvoimaluokan. 304:ssa oli aluksi 70 ja myöhemmin 75 hv, 309 oli ensin 86 ja myöhemmin 90 hevosvoimaa. Tyyppimerkinnän LS-kirjaimet tarkoittavat mekaanista pikavaihdetta. A tulee nelivetoa tarkoittavasta Allrad-sanasta.
Fendt käyttää edelleen samaa mallisarjan etunumeroa Farmer 300 -sarjan hyvän maineen vuoksi. Tässä artikkelissa kerrotaan alkuperäisestä 300 sarjasta, jota valmistettiin vuosina 1980–93.
Farmer 300-sarjasta oli ensin 7 mallia, jotka oli numeroitu 303–309. Pirteän kolmisylinterisen turboahdetun 307-mallin toimitukset Suomeen alkoivat 1986.
Sähköisellä nostolaitteella varustetut 310- ja 311-mallit esiteltiin 1985. Sähköinen nostolaite vaihtui Boschin 4. sukupolven versioksi asteittain 1987–89 ja korvasi vanhempien mallien mekaaniset nostolaitteet.
Vapaastihengittävän kuusisylinterisen ja voimansiirroltaan järeämmän 115 hv:n 312-mallin myynti alkoi 1988. Mallistoa uudistettiin jälleen 1990, jolloin suurimpien mallien tehot nousivat. Niihin tuli myös sähköhydraulisesti toimiva kulmasäädöllä varustettu neliveto sekä tasauspyörästön lukkoautomatiikka.
Suomen maahantuojat eivät tuoneet 303 ja 305 -malleja, koska niissä oli vain vähän teknisiä eroja isompien mallien kanssa.
Fendt 300 -sarja kattoi teholuokat 50–120 hevosvoimaan. Fendtin käyttämässä MWM TD226-moottorimallistossa on 3, 4 ja 6-sylinteriset vaihtoehdot, joista kolme- ja nelisylinterisistä oli tarjolla myös ahdettu versio. Turbokuutoset tulivat vasta seuraaviin mallisarjoihin.
Koko 300 -sarjan malliston perusrakenne oli sama, mutta komponenttien järeys erotti mallit toisistaan. Tätä keinoa käyttivät myös muut valmistajat.
Farmer 300 -sarjan vaihtuvia komponentteja olivat moottorin lisäksi vaihteisto, etuakseli ja nostolaite. Esimerkiksi 308-mallissa oli alun perin sama ahtamaton moottori kuin 306:ssa, mutta sama vaihteisto, etuakseli ja nostolaite kuin turboahdetussa ”ysissä”.
Moottoreiden tehot nousivat 80-luvun lopulla, kun mm. 308:sta tuli turboversio ja MWM -moottorin kuivaputkisesta A-versiosta siirryttiin märillä sylinterinputkilla varustettuun B-sarjaan. Tästä seurasi tyyppivika, sillä varsinkin alkupään moottoreiden sylinteriputkien kumitiivisteet kovettuivat ja ne oli vaihdettava yleensä 700–1 000 h kohdalla.
Moottorisarjan sisuskalut olivat kampiakselia lukuun ottamatta samat ja jokaiselle sylinterille oli oma kansi ja kannentiiviste, mikä alensi valmistuskustannuksia.
Traktorin luotettavuus ja alhaiset käyttökustannukset olivat Saksan traktorimyynnin tärkeimmät myyntivaltit vielä pitkälti 80-luvun puolella. Mukavuutta ja ohjaamon ergonomiaa ei korostettu yhtä paljon kuin Suomessa.
Saksassa käytetään maataloudessa verollista polttoainetta, mikä korostaa kulutuksen vaikutusta kustannuksiin. Siksi useimmissa saksalaisissa traktoreissa käytettiin hyvän hyötysuhteen maksimoimiseksi kuivia jarruja sekä mekaanisia pikavaihteita ja suunnanvaihteita.
Fendtin käyttämät MWM-moottorit olivat taloudellisia, mutta Fendtin tavaramerkkinä 60-luvulta asti ollut turbiinikytkin heikentää voimansiirron hyötysuhdetta muutamalla prosentilla. Uusi vaihteisto oli hyvän hyötysuhteen saavuttamiseksi suunniteltu siten, että siinä oli mahdollisimman vähän toistensa kanssa kosketuksessa olevia hammaspyöräpareja.
Hydrauliset monilevykytkimet aiheuttavat tehohäviöitä myös silloin, kun ne eivät ole käytössä. Öljyssä pyörivien kytkinlevyjen välissä on öljykalvo, joka aiheuttaa kitkaa ja siten lämmittää voimansiirron öljyä. Siksi 300-sarjan voimanottoa ja nelivetoa käytettiin vaijerivälitteisillä kuivilla monilevykytkimillä.
Fendt oli esittelyt voimanoton 750k/min säästönopeuden jo edellisessä mallisarjassaan. Säästönopeudella 540k/min nimellisnopeus saavutetaan alhaisemmilla kierroksilla moottorin parhaan väännön alueella. 300-sarjan kaikissa malleissa oli lisäksi 1000k/min nopeus. Kolminopeuksinen, yhdellä vivulla kytkettävä voimanotto oli ainutlaatuinen 80-luvun alussa.
Fendt oli erittäin tarkka nelivetomallien rengasvaihtoehdoista. Jokaiseen malliin oli tarjolla useita eri kokovaihtoehtoja tehdastoimituksena. Nelivetomalleissa eturenkaat vetivät 1–3 % nopeammin kuin takarenkaat. Oikea nopeussuhde parantaa polttoainetaloutta ja vähentää renkaiden ja voimansiirron kulumista.
Hyötysuhteen merkitys korostuu maantienopeuksissa. Uuden vaihteiston peltoalueen rattaat eivät pyörineet, kuin omalle sivuakselilleen sijoitetut 25, 30 ja 40 km/h välitykset olivat käytössä.
Nopeuden kasvaessa vauhdissa vaihtamisen tarve kasvaa. Fendtissä synkronointi toimi kuten hyvissä henkilöautoissa. Jopa pakki oli synkronoitu.
Fendt käytti kuivia jarruja 90-luvun puolivälissä tulleisiin Vario-malleihin saakka. 40 km/h nopeudella varustetuissa Fendteissä oli nelipyöräjarrut, koska nopeuden nosto kasvattaa ratkaisevasti jarrutustehon tarvetta. Nelivetomallien kardaanilla olleen levyjarrun teho oli suurempi kuin takajarrujen.
Nopeuden kasvaessa myös renkaiden merkitys korostuu. Fendtissä käytettiin hitsattavilla keskiöillä olevia vanteita pulttikiinnitteisten sijaan, jotta traktori kulki mahdollisimman tasaisesti. Ensiasennusrenkaat olivat pääasiassa vyörenkaita, mm. Pirellin (nykyisen Trelleborgin) Michelinin ja Kleberin mallistoista.
Farmer 300-sarjan ohjaamo valmistettiin Fendtin omassa ohjaamotehtaassa lähellä Augsburgia. Samassa tehtaassa valmistettiin myös Fendt-asuntovaunuja. Nykyään Fendt Caravan -tuotteita tekee matkailuajoneuvojen valmistaja Hobby.
Farmer -sarjan ohjaamo oli nykymittapuun mukaan karu, koska ohjaamon pilareita ei ollut verhoiltu. Ohjaamo oli asennettu kumivaimentimien päälle. Melutaso oli alle 85 dB(A), mikä oli aikansa keskitasoa. Markkinoilla oli hiljaisempiakin ohjaamoja, mutta Fendtissä ei ollut resonanssiääniä. Melutaso aleni hiukan, kun sähköinen nostolaite esiteltiin eikä mekaanisia lattian läpi tulevia nostolaitevipuja enää tarvittu.
Ohjaamon verhoilulevyt oli valettu polyuretaanista, joka oli tiukasti kiinni helppohoitoisessa pintamateriaalissa. Plyysi puuttui, mutta ohjaamo oli helppo pitää puhtaana, eivätkä äänieristeet routineet vuosien varrella.
Ohjaamon katossa oli kolminopeuksinen raitisilmapuhallin, mutta lämmityslaitteen puhallin ja kenno olivat kojelaudassa. Kummatkin oli varustettu helposti vaihdettavilla suodattimilla. Lämmityslaitteen teho oli vaatimaton kennon pienen koon ja materiaalin vuoksi, jonka valinnassa kestävyys oli mennyt lämmönsiirtokyvyn edelle. Ikkunat pysyivät kuitenkin auki onnistuneen ilmankierron ansiosta.
Ilmastointi oli lisävarusteena, mutta tuohon aikaan vain harva ostaja raski sen tilata. Raitista ilmaa sai avattavan etuikkunan kautta.
Fendt-traktorit oli suunniteltu raskaiden nostolaitekiinnitteisten työkoneiden käyttöön. Nostolaitekannen sisällä oli perinteinen nostosylinteri, josta luovuttiin vähitellen 312 mallin valmistuksen alettua. Nostolaitteessa oli myös 1-2 ulkopuolista lisäsylinteriä.
Farmer 300 -sarjan 303–309-malleissa oli aluksi vetovastuksen mekaaninen työntövarsitunnustelu. Vuonna 1985 esitellyissä 310 ja 311 -malleissa oli sähköinen nostolaite, joka oli varustettu vetovarsitunnustelulla. Fendt oli osallistunut Boschin sähkönostolaitteen kehitystyöhön jo 70-luvun alkupuolelta. Näin Fendt oli yksi ensimmäisistä, joihin se asennettiin.
Fendt jalosti tapansa mukaisesti sähköistä nostolaitetta tekemällä siitä kaksitoimisen. Nostolaitteen ulkopuoliset sylinterit olivat kaksitoimiset, mutta toimivat sähköistä nostolaiteen ohjausta käytettäessä yksitoimisina. Kaksitoimisuus valittiin erillisellä kolmitieventtiilillä, jonka kautta nostolaitteen sylinterit saivat öljynsä ulkopuolisen hydrauliikan venttiililtä.
Mahdollisuus käyttää sähköohjattua nostolaitetta myös mekaanisella venttiilillä oli tärkeä argumentti, koska moni vieroksui sähköohjattua nostolaitetta peläten traktorin jäävän pellolle, jos järjestelmään tulisi häiriö. Sähköinen nostolaite osoittautui kuitenkin toimintavarmaksi.
Fendt ei ole käyttänyt vaihteistoöljyjä hydrauliikassa muutamia ZF:n vaihteistoilla toteutettuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaihteiston ja jarrujen kuluessa syntyy hiukkasia, jotka on suodatettava ennen öljyn joutumista pumppuun tai venttiileihin.
Kaksoispumppu oli vakiona kaikissa 300-sarjan Fendteissä. Pienempi pumpuista oli ensisijaisesti varattu ohjaukselle ja suurempi ulkopuoliseen käyttöön. Isommissa malleissa pumppujen virtaukset oli yhdistetty, jolloin päästiin aikanaan korkeaan 66 l/min öljynvirtaukseen. Pienempien mallien pumppujen tuotot voitiin yhdistää lisävarusteena kaupatuilla venttiileillä.
Farmer 300 sarjassa oli vakiona kaksi venttiiliä, joita käytettiin yhdellä mekaanisella ristivivulla etukuormainkäyttöä silmällä pitäen.
Lisävarusteena oli kaksi lisäventtiiliä, joista toinen sai öljynsä ohjauspumpulta. Ratkaisu mahdollisti kahden hydraulisen toiminnon käyttämisen samaan aikaan.
Fendt Farmer 300 -sarjan traktorit olivat edellä aikaansa, mikä näkyi myös hinnassa. Kukaan ei enää kummastele sähköistä nostolaitetta tai kiinteitä vanteita, kun traktorilla voidaan ajaa jopa 60 km/h tieajossa. Enemmistö Fendt Farmerin omistajista on investointiinsa tyytyväisiä.
Lue myös:
