Lamakausi vei Fordson N Standard -traktoreiden valmistuksen Irlantiin – Fordsonin osuus Suomen traktorikannasta oli 1930-luvun lopulla 80 %

Halpa ja yksinkertainen Fordson F-traktori oli menestys joka mantereella, tuotanto nousi kunnioitettaviin lukemiin ihan nykymitoissakin: lähes 750.000 traktoria vuosien 1917 ja -28 välisenä aikana. Yksin vuonna 1925 valmistui 104.168 Fordsonia.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Varusteiltaan varsin alkeellinen Fordson alkoi menettää suosiotaan 20-luvun puolivälissä, kun uudet ja kehittyneemmät International- ja John Deere -traktorit tulivat markkinoille. Henry Fordin ratkaisu oli entistä mittavampi massatuotanto ja hintasota, joka toimikin vähän aikaa, mutta lopputuloksena oli viimein valtava varasto myymättömiä traktoreita. Kun alkavasta lamakaudestakin alkoi olla merkkejä, niin Ford oli valmis lopettamaan traktorituotannon vuonna 1928.

Englannin Ford-yhtymän johtaja Percival Perry halusi kuitenkin jatkaa Fordsonin tekoa Irlannin Corkissa, missä Fordsonia oli tehty lyhyen aikaa 20-luvun vaihteessa. Niinpä amerikkalaisen Dearbornin tehtaan koko tuotantolinja laivattiin Irlantiin seuraavan yhdeksän kuukauden aikana.

Varustelua ja virittelyä

Eurooppalaistuneen Fordsonin ensimmäiset muutokset olivat konstikkaan "pörräpuolasytytyksen" vaihtaminen laukaisumagneettoon, luonnollista jäähdytysnesteen kiertoa tehostettiin vesipumpulla ja lokasuojista tuli vakiovaruste.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pienen ajan kuluttua harmaa värikin vaihtui vaaleansiniseen. Istuinta siirrettiin taemmas, jotta kuljettaja ylettyisi paremmin hinattavien työkoneiden hanikoihin. Tuotanto ei päässyt uudessa paikassa lähellekään aikaisempia lukemia. Vielä vuonna 1930 valmistui hieman yli 15.000 traktoria, mutta sen jälkeen lama alkoi purra, ja valmistusmäärät putosivat 3.000 kappaleen tasolle 3000.

Itä-Lontoossa, Dagenhamissa, oli aloitettu v.1929 valtavan suuren Ford-ajoneuvotehtaan rakennustyöt. Lattiapinta-alaltaan lähes 30 hehtaarin tehdasrakennukset olivat valmiit v.1931, ja Fordsonin tuotantoa alettiin siirtää taas uuteen osoitteeseen.

Ensimmäiset, perinteisten Essexin maatilavankkurien värien mukaan maalatut, tummansiniset traktorit oranssilla pyörillä valmistuivat Dagenhamin tehtaassa vuoden 1932 lopulla. Määrät pysyivät vielä lama-ajan lukemissa, yli 10.000:n vuosivalmistukseen päästiin vasta 1936.

Fordsonia uudistettiin seuraavan kerran vuoden 1937 lopulla, väriksi vaihtui kirkas oranssi ja tehoja kasvatettiin ainoalla mahdollisella keinolla, eli puristuksia nostamalla. Kumpaakin muutosta kaduttiin myöhemmin ja raskaasti.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Viritetty moottori oli selvästi ärhäkämpi ja toimi hyvin, mutta vain niin kauan kuin muistettiin käyttää hiljattain markkinoille tullutta korkeaoktaanista moottoripetroolia. Mutta jos tankkiin erehtyi kaatamaan vanhaa tuttua paloöljyä, niin moottori alkoi kovassa kuormituksessa nakuttaa ja pian katkesi kiertokanki.

Yleistyneet vauriot pakottivat Fordin palaamaan lähemmä entisiä puristuslukemia. Oranssista väristä taas oli haittaa sota-aikana: tehdaspihalla seisovat traktoririvistöt olivat erinomainen suunnistusapu pimeässä lentäville vihollisen pommikoneille. Tästä vaivasta päästiin maalaamalla uudet traktorit tumman vihreiksi.

Kokonaan uudesta Fordson-mallista oli olemassa valmiit suunnitelmat 30-luvun lopulla, mutta maailmantilanne muutti asioiden tärkeysjärjestystä. Uuden mallin tulo olisi pahasti häirinnyt tuotantoa, ja Ford oli sentään ainoa englantilainen traktorivalmistaja joka pystyi suurtuotantoon sota-aikanakin, esimerkiksi vuonna 1943 yhteensä 27.650 traktoria. N-mallin teko päättyi 4.6.1945, uusi tuote oli Fordson Major E27N, joka tunnetaan meillä paremmin "Mörkö-Majurina".

Kaikkien aikojen markkinajohtaja

Lama-aika hidasti uuden Fordson N -mallin yleistymistä Suomessakin: hiljaisin vuosi oli 1933, jolloin meille tuli vain 12 uutta Fordsonia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

30-luvun loppupuolella pula-ajasta päästiin, sää- ja kasvuolotkin olivat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Tämä näkyi myös Fordson-myynnissä: vuonna 1937 kokonaista 1071 traktoria.

Sen ajan keskisadoilla ja tuottajahinnoilla laskettuna uuden Fordsonin pystyi parhaimmillaan ostamaan, kun myi hieman yli viiden hehtaarin vehnäsadon. Fordsonin osuus Suomen traktorikannasta oli 30-luvun lopulla 80 prosenttia.

Vahvalla mainonnalla ja kattavalla myyntiverkostolla saattoi olla osuutta asiaan, mutta kyllä itse koneellakin oli puolensa. Se oli sopivan kokoinen sekä riittävän yksinkertainen sen ajan oloihin, - ja hinnaltaan noin neljänneksen muita halvempi. Sota lopetti Fordson-tuonnin käytännössä kokonaan, ja polttoaineiden puutteessa traktorit jouduttiin varustamaan työläillä puukaasulaitteistoilla.

Tavallisesti "häkäpöntöllä" saatiin noin 75 prosenttia alkuperäisestä tehosta, mutta jos onnistui hankkimaan korkeapuristeisen bensiinimoottorin sylinterikannen, niin tehohävikki oli vain 10 prosentin luokkaa.

Meille tuotiin vuosina 1929-41 kaikkiaan 3.994 N-Fordsonia, näistä enimmät romutettiin 50- ja 60-luvuilla. Suurin osa oli kulutettu loppuun puukaasulla ja korvikeöljyillä, mutta monta ehtapeliäkin meni sulatukseen. Hyväkuntoinenkin rautapyörä-Fordson oli vain ongelmajätettä 50-luvun traktoriuutuuksien rinnalla.