Allis-Chalmers 8050 -traktorista tuli lama-ajan uhri – 8000-sarja edusti aikansa kehittyneintä traktoritekniikkaa

Allis-Chalmers 8050 FWA 1982–85 Milwaukee, Wisconsin, USA. Valmistettu yhteensä 2- ja 4-vetoisena 2336 kpl. Kuva: Kimmo Kotta

Ylisuuria varastoja yritettiin sitten purkaa mittavilla alennusmyynneillä, mikä rassasi vakavaraistenkin konevalmistajien taloutta.

Tässä tilanteessa joutui vuodesta 1914 alkaen traktoreita tehnyt Allis-Chalmers luopumaan maatalouskoneteollisuudestaan, viimeinen traktori tuli hihnalta 7:s joulukuuta 1985.

Allis-Chalmersin v.1963 esitelty suurtraktori D21 (117 hv) ja sen myöhempi turboversio D21 II (140 hv) olivat onnistuneita koneita. Pienemmäksi vaihtoehdoksi suunniteltiin 100-sarja, jonka ensimmäinen malli One-Ninety tuli markkinoille v.1964. Uusi mallisto käsitti lopulta viisi traktoria teholuokissa 40–94 hv. Muotoilultaan sarja poikkesi D21-traktorista, eikä välttämättä edukseen, tekniikassa ei ollut kenelläkään moittimista.

Suurimmissa One-Ninety- ja One-Ninety XT-malleissa oli voimanotossa 540/1000 rpm, vaihdos tehtiin akselia kääntämällä, hydraulinen kytkentä oli saatavana lisävarusteena. Hydro-ohjaus oli vakiona, ergonomia oli muutenkin aikansa huippua.

Vuonna 1969 esiteltiin uusia traktoreita, joita olivat 62 ja 74 hv:n Crop Hustler 175 ja 185 sekä D21 II:n korvanneet Landhandler 210 ja 220. Suomeksi nimet voisivat olla sadonturvaaja ja maankäsittelijä. Valinnaisvarusteena sai QCS-turvaohjaamon, jonka tyyppinimi tuli sanoista quiet, comfortable, safe (hiljainen, mukava, turvallinen).

Neljän vuoden kuluttua mallisto meni taas uusiksi Las Vegasissa näyttävästi esitellyn 7000-sarjan myötä. Aluksi tarjolle tulivat 130 ja 156 hv:n mallit 7030 ja 7050. Kummassakin traktorissa oli turbomoottorit, joiden tekemisessä Allis-Chalmers oli edelläkävijä, 7050:een oli saatu lisätehoa välijäähdyttimellä. Hydrauliikka koostui kolmesta eri pumpusta, joista työkonehydrauliikalle painetta antoi säätyvätilavuuksinen aksiaalimäntäpumppu. Kuormituksen tunteva systeemi antoi järjestelmään painetta tilanteen mukaan; jos hydrauliikkaa ei tarvittu, oli pumppu tyhjäkäynnillä, eikä kierrättänyt öljyä turhaan. Huippumukavan Acousta-Cab -ohjaamon melutaso oli 79,5 desibeliä, mikä on hyvä lukema vielä nytkin. Perusvaihteistossa oli 10 eteen ja 2 taakse, jotka saatiin tuplattua hydraulisella Power-Director -kytkinjärjestelmällä.

Allis-Chalmers oli jo 60-luvun puolivälissä suunnitellut amerikkalaisen Allisonin kanssa power shift -voimansiirtoa, mutta projekti haudattiin useista syistä. 70-luvulla AC kiinnostui systeemistä uudelleen ja alkoi kehittää omaa ps-vaihteistoa. Vasta kolmas v.1975 valmistunut versio toimi täydellisesti ja tämä 12 + 2R -vaihteisto otettiin suurimpien mallien valinnaisvarusteeksi. Edellisenä vuotena olivat mallit 7030 ja 7050 vaihtuneet 7040:ksi ja 7060:ksi, lisäksi rivinjatkeeksi oli tullut 182 hv:n 7080, sekä 186–253hv:n runko-ohjatut 4-vedot. Pienempiin tarpeisiin oli 5000- ja 6000-sarjat, joissa oli hyödynnetty mm. Fiatin ja Universalin tekniikkaa.

Suurin mallisto vaihtui taas v.1982, nyt uusi 8000-sarja käsitti 4 mallia välillä 107–170hv. Amerikkalaiset eivät olleet siihen mennessä mieltäneet nelivedoiksi muita kuin suuria runko-ohjattuja traktoreita, mutta nyt alkoi vetävällä etuakselilla varustettu tavallinenkin traktori kiinnostaa. Nelivetoisella 8050:llä saatiin äestettyä 34 % enemmän samoilla polttoainemäärillä takavetoon verrattuna. Power-shift -voimansiirtokin oli jo sikäli suosittu, että liki 80 % asiakkaista halusi sen traktorinsa varusteisiin. Traktoreiden muotoilu oli pantu uusiksi, samoin ohjaamo, jossa oli nyt lasia neljännes aiempaa enemmän ja paljon parempi ilmastointi. 8000-sarja edusti aikansa kehittyneintä traktoritekniikkaa, mutta se ei auttanut kovassa kilvassa. AC joutui myymään traktoritoimintonsa KHD:lle, eli Deutzille, joka kuitenkin ajoi toiminnot alas 7:ssä kuukaudessa. Gleaner-puimureiden valmistus jatkui entisellään. Deutz-Allis siirtyi myöhemmin AGCO:n (Allis-Gleaner Corporation) haltuun, joka osaltaan jatkaa Alliksen kunniakkaita perinteitä.

Volvon ja Valmetin traktorifuusiosta syntyneen Volvo BM Valmetin valikoimista meinasi alussa puuttua suurtraktori. Volvo kun oli lopettamassa 6-sylinteristen 2650:n ja sen 4-vetomallin 2654:n valmistuksen, eikä tilalle ollut tarjota mitään uutta. Brasilialaiseen Valmet-voimansiirtoon ja suomalaiseen Valmet-moottoriin perustunut suunnitelma omasta isosta traktorista tyrmättiin mm. pikavaihteen puuttumisen takia. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jonkun muun tekemä traktori, joka markkinoitaisiin Volvo BM Valmetina. Tehdas tuotti Amerikasta kokeiluihinsa taka- ja nelivetoisen Allis-Chalmers 8050:n, joihin oltiin oikein tyytyväisiä. Suunnitelmiin kuului vastavuoroisesti AC:n pienempien mallien Fiat-voimansiirtojen korvaaminen Volvo BM Valmetin palikoilla. Hanke jäi toteuttamatta valuuttakurssien ja AC:n heikkoon jamaan ajautuneen talouden takia. Takavetoinen Allis matkasi takaisin Amerikkaan, mutta neliveto myytiin eteläsuomalaiselle viljatilalle, josta se siirtyi myöhemmin nykyiseen palveluspaikkaansa.

Avaa artikkelin PDF