McCormick International 434 -traktori ei hävinnyt vertailussa kilpailijoilleen – Suomessa malli myi kelvollisesti, mutta vaihtokoneena sen myynti takkusi

Vuonna 1966 esitellyssä McCormick 434:ssä oli uudet pellit, maski, kojetaulu ja istuin, tilavampi tankki sekä muutama lisähevosvoima, mutta perustekniikaltaan se vastasi aiempaa B-414:ää. Sen kotimaisia kilpailijoita olivat MF-135, Ford 3000, David Brown 880 ja Nuffield 10/42, eikä 434 jäänyt vertailussa kilpailijoihin yhtään heikommaksi.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ensimmäinen englantilainen International oli amerikkalaisista osista koottu Farmall BM, joka ajettiin ulos Doncasterin tehtaasta syyskuussa 1949. Viisi vuotta myöhemmin alettiin petrooli- ja diesel-Farmallin ohella tehdä Deering W6:n tekniikkaan perustunutta McCormick Super BWD6 -traktoria. Siinä vaiheessa oltiin jo kokonaan omavaraisia ja mallit poikkesivat melko paljon amerikkalaisista esikuvistaan. Valmistus ja kysyntä oli kuitenkin vähäistä verrattuna Fergusoniin ja Fordson Majoriin, jotka sopivat sen ajan eurooppalaistiloille paljon paremmin. Britti-IH:n lopullinen läpimurto onnistui huomattavasti pienemmän McCormick B-250:n avulla, jota alettiin tehdä entisellä Jowett-autotehtaalla Bradfordissa vuodesta 1956 lähtien.

Bradfordin punaisia

B-250:n paremmin varustelluksi ja tehokkaammaksi vaihtoehdoksi tuli pari vuotta myöhemmin 8-vaihteinen B-275. Poraukseltaan 3,2 milliä suurempi, viitisen hevosvoimaa väkevämpi ja pelleiltään sekä maskiltaan erinäköinen B-414 otettiin valikoimiin vuonna 1961. Bradfordissa keskityttiin pienempiin malleihin, Doncasterin tehtaalla tehtiin telatraktoreita, joitakin työkoneita sekä suurempia IH-pyörätraktoreita B-450 ja B-614.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

IH:n Länsi-Saksan tehtaat osallistuivat 60-luvun puolivälin suureen traktorisukupolvenvaihdokseen kokonaan uusilla malleilla 523 ja 624, mutta Englannissa reagoitiin vaisummin. Vuonna 1966 esitellyssä McCormick 434:ssä oli uudet pellit, maski, kojetaulu ja istuin, tilavampi tankki sekä muutama lisähevosvoima, mutta perustekniikaltaan se vastasi aiempaa B-414:ää. Sen kotimaisia kilpailijoita olivat MF-135, Ford 3000, David Brown 880 ja Nuffield 10/42, eikä 434 jäänyt vertailussa kilpailijoihin yhtään heikommaksi. Vary-Touch-nimeä kantanut hydrauliikka oli erityisen varmatoiminen, maavaraa löytyi runsaasti ja ajotuntuma oli hyvä.

Parissa kohdassa se oli hieman muita nolompi. Moottori oli muunneltu kaasutinmoottorista, joka oli kehitetty jo 30-luvulla. Etukammiokoneiden tapaan kannentiiviste kärähti melko herkästi ja vanhemmiten pakkasivat nesteet ja öljyt sekoittumaan. Siihen oli syynä heikko nestekierto sylinteriputkien ympärillä, minkä vuoksi ne syöpyivät alapäistään. Perusmallissa kertoja vaikutti myös ulosottoakseliin, eli hitaammalla alueella akseli pyöri normaalit 540 kierrosta, mutta nopeammassa asennossa tuplanopeudella. Voimanottokäyttöisten laitteiden kanssa voitiin ajaa vain neljällä pienimmällä vaihteella.

Lisähintaan sai kaksoiskytkimen ja ”virallisen” 2-nopeuksisen voimanoton. Tarjolla oli myös hydraulinen Speed-Amplifier-pikavaihde, joka toimi kuten MF:n Multi-Power, mutta sillä erolla, että moottorijarrutus pelasi kummallakin alueella. Huippunopeus kasvoi tällä varusteella vajaaseen neljäänkymppiin.

Pari vuotta 434:n ensiesittelyn jälkeen loputkin britti-IH:t muutettiin samaan kuosiin: B-275:stä tuli 276 ja B-614 vaihtui 634:ksi. Samalla merkki muuttui lopullisesti Internationaliksi, entinen McCormick näkyi edelleen konepellissä, mutta pienemmällä tekstillä. Heti 70-luvun alussa valmistuivat kokonaan uudet englantilaismallit 454 ja 574, parin vuoden viiveellä tulivat vielä 474 ja 674. Malliston alapäähän lisättiin mallit 354 ja 444, mutta uusien konepeltien sisältä löytyivät tutut 276 ja 434. Valmistus päättyi lopullisesti vuonna 1975.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suomessa supertraktoreiksi

International oli ennen sotia toiseksi yleisin traktorimerkkimme, mutta sittemmin se joutui antamaan tietä Fergusonille, David Brownille, Nuffieldille ja Valmetille. McCormick 434:n tulemisen aikoihin vuosimyynti oli luokkaa 800 traktoria, mutta huonona traktorivuotena 1968 määrä putosi lähes puoleen. Tilanne alkoi korjaantua ja pari vuotta myöhemmin myytiin jo yli tuhat konetta. Nousuun saattoi olla osuutensa uusilla malleilla, mutta eniten vaikutti SOK:n ja Hankkijan pesäero, jonka jälkeen IH:sta tuli SOK:n ainoa traktorimerkki.

434:stä tuli heti eniten myyty IH-traktori, kalliit saksalaismallit eivät myyntilukemia paljoa kaunistaneet. Merkkiuskollisuus oli vielä voimissaan ja 434 oli Kormiikki-miehen varma valinta, kun vaihtoikään tulleelle vanhemmalle mallille piti löytää seuraaja. Toki markkinointiinkin panostettiin, mainonta oli näkyvää ja työnäytöksiä sekä koeajotilaisuuksia järjestettiin runsaasti. Ylivaihde-nimen saanut Speed-Amplifier oli usein esillä, mutta perus-434 oli paljon suositumpi.

Traktoriliikkeet ilmoittivat tehot mieluummin suurempina SAE-hevosvoimina ja tarvittaessa niitä vielä pyöristettiin ylöspäin. Kun 434:n seuraksi tulivat vuonna 1969 brittimallit 276 ja 634, kiinnitti SMK maskeihin metalliset kohokirjaimet – 434:n nokalla komeili jatkossa hieno Super 50-logo. 276 oli tietysti Super 40 ja 634 Super 80.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

434 möi melko hyvin, mutta kun niitä alettiin ottaa vaihdossa, viipyivät ne vaihtokonerivistöissä myyjien mielestä turhan pitkään. Sitä pidettiin heikkona koneena, vaikka sen edeltäjä B-414 oli hyvinkin haluttu vaihtotraktori. Oli 434:llä siellä takarivissä monenvärisiä seuralaisiakin – sinapinkeltaisia, vaaleamman sinisiä, kirkkaan oransseja ja valkoisia, mutta kaikille löytyi lopulta tyytyväinen omistaja.